Rehtorin blogi
Rehtorin blogi
Kysymys koulun pihan autoliikenteestä
Sain Katu- ja puisto-osastolta vastattavakseni kysymyksen, joka oli tullut yhden kaupunginvaltuutetun kautta. Kysymyksessä kerrottiin, että oppilaiden tuonti kouluun ja haku koulusta tapahtuu ainoastaan linja-autopysäkkien kautta ja onko mitenkään mahdollista tuoda tai hakea koululaisia koulun parkkipaikalta? Linja-autopysäkille lapsen jättäminen kun tuntuu turvattomalta.
Vastasin kysymykseen seuraavasti:
"Jyskän kouluun kulkee vajaa 400 oppilasta päivittäin eri suunnista. Koulupäivät alkavat sekä klo 8 että klo 9. Koulupäivän päättyminen jakaantuu hieman laajemmin tasatunneille klo 12-15:en.
YLÄPIHASTA
Jyskän koulun yläpihaan ajetaan erittäin jyrkkää mäkeä Järveläntieltä ja poistutaan samaa kautta. Oppilaat kulkevat kouluun yläpihan parkkialueen läpi. Samoin parkkialueen läpi on muinoin tehty yleinen kevyen liikenteen väylä(!), joka tulee Vaajakoskentie alikulun kautta Järveläntielle.
Pihan kaikki parkkipaikat on varattu koulun, siivouksen, kiinteistönhoidon ja kouluterveydenhoidon henkilökunnalle. Myös tyhjentyneestä asuntolasta vapautuneet 5 paikkaa. Autoliikennettä siis pihalla riittää. Ja useimmiten juuri silloin kun oppilaat tulevat kouluun.
Varsin vaaralliseksi olemme kokeneet tilanteet, joissa joku oppilaita kouluun autolla tuova vanhempi sompailee ahtaassa pihassa edestakaisin ja samaan aikaan kapeaa Järveläntietä tulee autolla töihin ihmisiä. Talviliukkaus tekee tilanteista vielä vaarallisempia. Vanhempaintoimikunnan kanssa pohdimme asiaa ja saimme 4 vuotta sitten Järveläntielle tuon lisäkyltin tuohon ajokieltoon ”koskee koulun saattoliikennettä”.
ALAPIHA
Alaparkkipaikalla on yhtä ahdas tilanne. Kaikki parkkipaikat ovat käytössä. Tänä syksynä koulun tiloihin sijoitettiin Väinölän päiväkodin eskariryhmä. Päivähoitoon huoltajat saavat tuoda autolla mahdollisimman lähelle lapsensa, ja se mahdollisuus on pyritty alaparkkipaikalla heille antamaan. Viime kesänä alaparkkipaikan päätyyn raivattiin nurmikkoa pois ja sorastettiin, jotta eskarilaisten huoltajat voivat kiertää parkkipaikalta pois eikä tarvitse peruuttaa. Alapihalle tuleva Vähäperän katu on myös kapea enkä soisi sille yhtään ylimääräistä autoliikennettä oppilaiden lisäksi.
YHTEISTYÖ VANHEMPAINTOIMIKUNNAN KANSSA
Olen joka vuosi ottanut lasten kuljettamisen puheeksi koulun vanhempaintoimikunnassa. Toimikunnassa on vallinnut täysi yksimielisyys siitä, että pihaan tulevaa autoliikennettä tulisi rajoittaa oppilaiden turvallisuuden vuoksi. 90 prosenttia Jyskän koululaisista kulkee omin jaloin. Linja-autopysäkit on nähty varsin käyttökelpoisena pysähdysalueena niille muutamille autoilijoille, jotka lapsia kouluun kuljettavat. Mikään ei myöskään estä jättämästä lasta K-marketin väljään pihaan 100 metrin päähän koulusta.
Lisäksi Jyväskylän koulut ovat ”liikkuva koulu”-hankkeessa mukana ja opetussuunnitelma tukee ja kannustaa omaehtoiseen liikkumiseen. Jyskän koulun alueella koulumatkat ovat jalankulkijalle ja pyöräilijälle varsin turvalliset. Siksi senkin vuoksi olemme koulussa kannustaneet oppilaiden huoltajia siihen, että lapset kulkisivat koulumatkansa mahdollisimman paljon omin voimin."
Tämän vastauksessa kirjoittamani lisäksi haluan korostaa, että koulun tulee mahdollisuuksiensa mukaan vaikuttaa siihen, että oppilaan koulumatka on mahdollisimman turvallinen. Piha-alueiden käyttöön voin rehtorina vaikuttaa ja turhan autoliikenteen estäminen pihoissa on koulun vaikutuspiirissä.
Joulupukki - totta vai tarua
Joulupukki ja joulutontut ovat mukava ja lystikäs perinne, jota vietetään jouluisin kristillisen jouluperinteen rinnalla. Tontut ovat muuttuneet luonnon ja asumusten haltijoista ja huolenpitäjistä joulupukin ahkeriksi apulaisiksi, joulutontuiksi.
Punanuttuinen joulupukkimmekin on varsin uusi keksintö viime vuosisadalta, kun nuuttipukki- ja kekripukkiperinteemme on vähitellen sulautunut kristilliseen joulun lahjaperinteeseen.
Joulupukki mielletään ystävyyden, anteliaisuuden ja hyvän tahdon lähettilääksi. Joululahjojen antamiseen liittyy pyyteetön hyvä tahto.
LAPSEN USKO joulupukkiin todellisena henkilönä sisältää, paitsi pienen huijauksen vivahteen, myös epätodellisen uskon henkilöön, joka voisi toteuttaa kaikki lahjatoiveemme.
Miksi sitten kaikki toiveet eivät toteutuneetkaan, edes nekään, joissa toivoin epäitsekkäästi hyvää joillekin muille. Joululahjat antavat joka vuosi paljon iloa moneen perheeseen. Mutta samalla myös toteutumattomat lahjatoiveet aiheuttavat paljon turhia pettymyksiä.
LUOPUMATTA JOULUPUKIN tarinallisuudesta ja kuvittelun ihanuudesta voimme kertoa pienellekin lapselle, että joulupukki on satua ja tarinaa.
Kuvitellussa tarinassamme joulupukki jakaa joululahjat, mutta oikeasti me itse saamme antaa toisillemme joululahjoja. Huomioimme lähimmäisiämme ja jopa tuntemattomia, ja lahjoitamme sekä aineellista että henkistä hyvää.
Samalla lapsikin saa oppia, että toisen huomioiminen ja lahjan antaminen voi olla osa hänen omaa tahtoaan ja tekoaan. Kiitollisuus saamiemme lahjojen johdosta saa oikean osoitteen sekä antajalle että saajalle.
Ja toki voimme jouluaattona edelleen leikkiä joulupukkileikkiä. Onhan se mukavaa arvata, kuka on joulupukiksi pukeutunut.
Valoa syksyynne ja hyvää joulupukin odotusta!
(Julkaistu Keskisuomalaisessa 18.12.2020)
Kiusaaminen on väkivaltaa
Kiusaamista tapahtuu usein puolihuolimattomasti ja huomaamatta. Naljailu toisen vaatteista, kännykästä, lihavuudesta, ilmeistä, kielenkäytöstä tai muusta pienestä ”erilaisuudesta” on usein lapsilla ajattelematonta huomioiden kertomista. Raja, milloin sanat muuttuvat kiusaamiseksi, on häilyvä. Jokainen meistä on saanut kuulla itsestämme huomioita, jotka satuttavat. Kun oma itsetunto on hyvä, me onneksi unohdamme nuo sanailut melko helposti.
Niin lapsella kuin aikuisella on tarve kuulua yhteisöön, kaveripiiriin. Tasapainoiset kaveruussuuhteet luovat pohjaa yhteistyön taidoille ja tasavertaiselle kanssakäymiselle muiden kanssa. Satunnaiset vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Tahalliset ja ikävät huomiot omasta itsestään eivät kuitenkaan kuulu tasavertaiseen kanssakäymiseen. Kun ikävät huomiot toistuvat, lapsi kokee olevansa huonompi ja riittämätön kavereilleen.
Koulussamme olemme huomanneet, miten usein kiusattu hakeutuu kiusaajiensa seuraan, koska haluaa kuulua porukkaan. Tavallista kuitenkin on, että välillä kiusattu otetaan mukaan porukkaan mutta tietyissä tilanteissa hänet jätetään ulkopuolelle – muutamien valikoitujen vihjailujen saattamana.
Tällaisia tilanteita syntyy koulussamme joka vuosi. Jotkut kiusaajajoukosta eivät edes ymmärrä käyttäytymistään kiusaamiseksi. Ja useimmiten kiusaaminen loppuu kun asiasta puhutaan ja ”mukanakiusaaja” huomaa käyttäytymisensä vaikutuksen kiusattuun.
Ongelmana koulussa on se, että monesti kiusaaminen on jatkunut jo useamman viikon ennen kuin asia tulee opettajille tietoon. Asian huomaamiseen pyrimme keskustelemalla viikottain luokassa käyttäytymisestä, sanomisista, toisten mukaanottamisesta ja yhdessä tekemisestä. Välitunneilla oppilasryhmien tarkkailu ja oppilaiden kertomiset opettajille antavt kyön tilannekuvaa oppilaiden käyttäytymisestä ja koulun ja luokan ilmapiiristä. Ja rohkaisemme oppilaita aina kertomaan jos ovat havainneet mielestään kiusaamiseen viittaavaa käyttäytymistä.
Olemme tänä vuonna sopineet kolmesta koulutyössä ”läpikäyvästä” asiasta: vastuun jakamisesta oppilaille erilaisissa käytännön tehtävissä (”minun tekemisilläni on merkitystä ja saan niistä kiitosta”), luokan ilmapiiriä ja ryhmäytymistä edistävien ”projektien” käytöstä luokissa ja näiden kautta oppilaan hyvinvoinnin parantamisesta. Oppiminen onnistuu vain jos lapsella on turvallinen olo ja koulussa viihtyy.
Vakavaa väkivaltaisuuksiin menevää kiusaamista on koulussamme ollut todella harvoin. Tällaisissa tilanteissa mukaan otetaan myös poliisi, jonka viime käynnistä Jyskän koulussa on jo reilusti yli vuosi. Tällaisissakin tilanteissa syyt ovat monimuotoisia eikä esim. lehtien palstoilla kuulutettuja helppoja ratkaisuja ole yleensä olemassa. Kyse myös kiusaajan puolelta on lapsesta, jonka elämäntilanne on saatava järjestykseen. Siihen meillä onneksi on sosiaaliviranomaisia ja poliisi, jotka pyrkivät parhaaseen ratkaisuun vaativassa työssään.
Kiusatulle kaveripiirin ulkopuolelle jättämisestä tai hänelle osoitetusta arvostelusta voi tulla vuosien haavat. Jopa harmittomalta näyttävä arvostelu jatkuessaan kuukausia ja vuosia tekee kiusatulle piinan, joka latistaa hänen omanarvontunteensa ja vaikuttaa jopa tulevaan opiskeluun ja elämänuraan. Vaikka saamme onneksi kuulla myös niistä kohtaloista, joissa hyvä elämä on rakentunut kiusaamisista huolimatta, ei kenenkään tarvitse sellaista sietää. Ja myös näiden onnistumistarinoiden taakse jää lukuisia tarinoita, joissa kiusaaminen on jättänyt ikävät jälkensä. Siksi meidän kaikkien aikuisten velvollisuus on puuttua tällaiseen käytökseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koulussa, kotona ja vapaa-ajalla.
Pyöräillen kouluun - eli uusi tieliikennelaki ei selkeyttänyt pyöräilijän asemaa
Asenne koulumatkapyöräilyyn on kokenut melkoisen muutoksen ihan parin vuoden aikana. Kun vielä aiemmin koulu "kielsi" 1-2.luokkien oppilailta pyöräilyn kouluun liikenneturvallisuuden vuoksi, ollaan nyt kannustamassa niin lapsia kuin aikuisia pyöräilyyn. Ja tietysti myös opettelemaan pyöräilysäännöt - joissa valitettavasti riittääkin ihmettelemistä.
Holtitonta kulkemista
Valitettavan useasti näkee sekä aikuisia että lapsipyöräilijöitä, joille jo pelkkä oikeassa reunassa ajaminen näyttää olevan hakusassa. Minulle on tullut pari yhteydenottoa pienten koululaisten vanhemmilta, jossa on kerrottu pelottavista koulumatkatilanteista, kun isommat pyöräilijät poukkoilevat väylällä ja pienet kulkijat ovat saaneet väistellä parhaansa mukaan. Pääsääntöhän on, että pyöräilijä väistää aina jalankulkijaa. Tätä toivoisin kotona opetettavan ja usein.
Oma lukunsa alkaa nykypäivänä olla sekä pyöräilijät että jalankulkijat, joilla katse on enemmän kännykässä kuin liikenteessä.
Kuka väistää kadun ja risteyksen ylityksessä
Joku on laskenut, että erilaisia risteystilanteita pyöräilijän ja autoilijan väistämisvelvollisuuden osalta on toistakymmentä. Asia riippuu siitä, onko risteyksessä pyöräteitä ja mihin suuntaan, kärkikolmioita, kääntyviä autoja jne.
Tässä muutama ohje, jolla pyöräilijän pitäisi pärjätä Jyskän koulun ympäristössä:
1. Pyöräilijä väistää jalankulkijaa. Jalankulkijan myös pitää kulkea tien reunassa, ja mieluummin OIKEASSA reunassa ja poukkoilematta. Se sujuvoittaa kaikkien kulkua huomattavasti.
2. Pyöräilijä tulee väistää autoa lähes aina! Tätä eivät tiedä usein edes autoilijat, vaan kohteliaisuuttaan antavat pyöräilijälle tietä niissäkin tilanteissa, joissa pyöräilijän kuuluisi väistää. Kohteliaisuus on kaunista, mutta kun se ohittaa lain määräyksen, ollaan kolaritilanteissa varsin ikävän edessä: kun pyöräilijä on loukkaantunut ja joutuu vielä maksamaan auton etupellin maalauksen, siinä on vitsit vähissä.
* Pyöräilijä - riippumatta hänen iästään - on aina ajoneuvon kuljettaja. Suojatie ei ole suojatie pyöräilijälle vaan ainoastaan jalankulkijalle.
* Pyöräilijällä on väistämisvelvollisuus, jos autoilija ajaa suoraan eikä autoilijalla ole kärkikolmiota.
- Kaikilla Vaajakoskentien ylittävillä suojateillä väistämisvelvollisuus on pyöräilijällä, ellei autoilija tule sivukadulta ja käänny Vaajakoskentielle.
- Myös Sievisenmäentietä laivarantaa kohti pyöräilevä joutuu väistämään autoilijaa, joka tulee risteykseen Sievisenmäentietä uimarannan suunnasta. Pyöräilijä väistää autoilijaa myös jos tulee risteykseen laivarannan suunnasta!
- Kaikilla Jyskänrinteen katujen ylityksillä pyöräilijä väistää autoilijaa, ellei autoilijalla ole kärkikolmiota tai autoilija käänny risteävälle tielle, jota pyöräilijä ylittää.
* Termi "pyörätien jatke" kannatta unohtaa koska sellainen ei suojaa pyöräilijää millään tavoin. En edes pikaisella haulla löytänyt uudesta tieliikennelaista koko termiä. (Jos joku löytää niin vihjatkaa.)
* Autoilija väistää pyöräilijää vain, jos
- autoilijalla on kärkikolmio
- autoilija kääntyy risteävälle tielle, jota pyöräilijä ylittää
- autoilija kääntyy liikenneympyrästä
Summa summarum!
Suosittelen pyöräilyä ja suosittelen myös liikennesääntöihin perehtymistä. Lasten osalta on huoltajilla suuri vastuu siitä, että koulumatkan vaaranpaikat on katsottu ja opeteltu niissä kulkeminen. Koulussakin niitä toki opetellaan mutta käytännön harjoittelu jää vapaa-ajan oppien varaan.
Turvallista ja hauskaa pyöräilyä! Ja kommentoikaa tätä kirjoitusta!
PS. Ensi kerralla kirjoittelen vaikkapa lukemisen tärkeydestä, roskaamisesta, käyttäytymisestä, kiusaamisesta jne.
Voitte antaa kommenteissa aiheita, joista toivoisitte kuulevanne koulun tai minun omaa näkökulmaani.