Joulupukki ja joulutontut ovat mukava ja lystikäs perinne, jota vietetään jouluisin kristillisen jouluperinteen rinnalla. Tontut ovat muuttuneet luonnon ja asumusten haltijoista ja huolenpitäjistä joulupukin ahkeriksi apulaisiksi, joulutontuiksi.

Punanuttuinen joulupukkimmekin on varsin uusi keksintö viime vuosisadalta, kun nuuttipukki- ja kekripukkiperinteemme on vähitellen sulautunut kristilliseen joulun lahjaperinteeseen.

Joulupukki mielletään ystävyyden, anteliaisuuden ja hyvän tahdon lähettilääksi. Joululahjojen antamiseen liittyy pyyteetön hyvä tahto.

LAPSEN USKO joulupukkiin todellisena henkilönä sisältää, paitsi pienen huijauksen vivahteen, myös epätodellisen uskon henkilöön, joka voisi toteuttaa kaikki lahjatoiveemme.

Miksi sitten kaikki toiveet eivät toteutuneetkaan, edes nekään, joissa toivoin epäitsekkäästi hyvää joillekin muille. Joululahjat antavat joka vuosi paljon iloa moneen perheeseen. Mutta samalla myös toteutumattomat lahjatoiveet aiheuttavat paljon turhia pettymyksiä.

LUOPUMATTA JOULUPUKIN tarinallisuudesta ja kuvittelun ihanuudesta voimme kertoa pienellekin lapselle, että joulupukki on satua ja tarinaa.

Kuvitellussa tarinassamme joulupukki jakaa joululahjat, mutta oikeasti me itse saamme antaa toisillemme joululahjoja. Huomioimme lähimmäisiämme ja jopa tuntemattomia, ja lahjoitamme sekä aineellista että henkistä hyvää.

Samalla lapsikin saa oppia, että toisen huomioiminen ja lahjan antaminen voi olla osa hänen omaa tahtoaan ja tekoaan. Kiitollisuus saamiemme lahjojen johdosta saa oikean osoitteen sekä antajalle että saajalle.

Ja toki voimme jouluaattona edelleen leikkiä joulupukkileikkiä. Onhan se mukavaa arvata, kuka on joulupukiksi pukeutunut.

Valoa syksyynne ja hyvää joulupukin odotusta!

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 18.12.2020)