Vuorovaikutus opettajan työssä.
Opettajan työssä dialogisuus on todella tärkeässä asemassa, sillä vaikka opettajalla onkin auktoriteetti, niin avoin asenne, aito ymmärtäminen ja halu ymmärtää toisen tapaa nähdä maailma on mielestäni yksi tärkeimmistä vuorovaikutuksen keinoista opettajan ja oppilaan välillä. Näillä mielestäni luokkaan pystyy tuomaan avoimen, ymmärtäväisen ja turvallisen ilmapiirin. Dialogisen suhteen syntymisen ehtoina on toisen kunnioittaminen, toisen hyväksyminen sellaisenaan, keskinäinen luottamus, turvallisuuden kokemus ja läsnäolo omana itsenä. Nämä kaikki ovat tärkeitä dialogisessa suhteessa, niin koulussa kuin myös ihan arkielämässäkin. Näitä kaikkia maninitsemiani ehtoja ei tule joka päivä mietittyä tai huomattua omassa vuorovaikutustilanteessa, mutta nyt niistä luettuani tulen varmasti pohtimaan niitä enemmän arkielämän tilanteissa, kuin myös koulumaailmassa. Nämä ovat mielestäni todella tärkeitä huomata dialogisuudessa, mutta mielestäni niitä ei huomioida tai opeteta tarpeeksi koulumaailmassa.

Luento, tutkimusesittely ja artikkeli olivat kaikki todella mielenkiintoisia ja niistä sai paljon irti omaan opettajuuteen ja sen tukemiseen. Asioita, jotka minua jäi mietityttämään näissä teksteissä, oli paljon. Esimerkiksi artikkelin mukaan epäsymmetriset valtasuhteet olisivat esteenä dialogisuudelle, mutta kyllähän opettajalla tulisi olla jonkinlainen valta ja auktoriteetti, vaikka hän pyrkisikin dialogiopetukseen ja oman auktoriteettinsa madaltamiseen opetustilanteissa. Ilman opettajan valtasuhdetta myös auktoriteetti katoaisi? Ja vaikuttaako opettajan auktoriteetti oikeasti dialogisuuden syntymiseen negatiivisena asiana. Vaikka opetus tulisikin olla oppilaslähtöistä ja asioita pohditaan yhdessä, eikä opettaja kerro kaikkea suoraan, niin mielestäni opettajan auktoriteetin ei tulisi vaikuttaa oppilaiden uskallukseen ilmaista mielipiteitään luokassa. Artikkelissa sanottiin myös, että opettajalla on tietty rooli, eikä hän välttämättä voi lähestyä oppilaita aitona omana persoonana. Tämä jäi ihmetyttämään myös, sillä mielestäni opettajan pitäisi tuoda itseään esille omana itsenään, joka tekee myöskin virheitä, eikä opettaja ole ainoastaan valtaa käyttävä opettaja, joka pitää yllään opettajan rooliaan. Mietin myös sitä, että kun opettaja on lämminhenkinen, joka antaa tunnetukea, niin oppilas ja opettaja eivät voi olla samalla tasolla vuorovaikutuksessa. Ymmärrän sen, että oppilas hakee opettajalta tunnetukea, koska kokee sen turvalliseksi, eikä tunnetukea yleensä haeta lapsena ikätovereilta, mutta miksi he eivät voisi olla silti samalla tasolla vuorovaikutuksessa? 

Taas samaa mieltä olin monestakin asiasta ja sain niistä myös paljon ajateltavaa omaan opettajuuteeni. Esimerkiksi tutkimusesittelyssä on hyvin muotoiltu, että opettajan tehtävänä on mahdollistaa kiinnostuksen herääminen ja säilyminen oppimista kohtaan sekä luottamuksellinen, turvallinen ilmapiiri luokassa, sekä kaikkien osallisuus. Olen myös samaa mieltä siitä, että tunnetuki auttaa opettajaa työssään , sillä se antaa kokemuksen välittämisestä ja arvostuksesta kaikkia kohtaan. Myös toiminnan organisointi on todella tärkeä, sillä selkeät säännöt, ennakoiva puuttuminen, hyvin suunniteltu ja valmisteltu auttaa laadukkaan vuorovaikutuksen toteutumisessa ryhmässä. Artikkelissa mainittu Buberin mielipide kasvatuksellisesta suhteesta oli myös kiinnostava, sillä hänen mielestään kasvatuksellinen suhde on dialoginen suhde. Se on persoonien välinen suhde, johon kuuluu inhimillistä ymmärrystä. Tämä on mielestäni tärkeä muistaa opettajuudessa. Olen samaa mieltä myös siitä, kun artikkelissa mainittiin, että dialogisuus on myös sitä, kun opettaja ja oppilas liittyvät yhteen ymmärtääkseen jonkin asian, eli he kehittävät yhteistä ymmärrystä yhteisen tutkimisen avulla, eikä tieto siirry asiantuntijalta (opettajalta) passiiviselle vastaanottajalle (oppilaalle). Mielestäni on myös tärkeä muistaa artikkelissa mainittu "dialogi ei edellytä identiteettien samuutta, samanlaista ajattelua ja samanlaisia arvoja". Tämä on tärkeä huomioida opettajana, että vaikka oletkin opettaja ja sinulla on erilaiset arvot, niin se ei ole esteenä dialogisuuden syntymiseen oppilaiden kanssa. 

Opettajan vuorovaikutusmalli - tunnetuki, toiminnan organisointi ja ohjauksellinen tuki. 
Tunnetukea opettajan tulisi mielestäni käyttää kaikissa tilanteissa. Erityisesti lukuvuoden alussa tai uudessa luokassa, jotta tunnetuki pysyisi koko vuoden ajan ja se olisi heti tärkeässä asemassa opetuksessa. Opettajan tulee koko lukuvuoden ajan huomioida turvallinen ilmapiiri, kokemus välittämisestä, yksilöllinen huomiointi ja ystävällinen kommunikointi. Tunnetukea tietenkin tulee korostaa varsinkin ongelmakäyttäytymisen ilmentyessä. Toiminnan organisointia tulisi erityisesti huomioida oppilailla, joilla on joitakin häiriöitä, kuten adhd tai muut oppimisen vaikeudet. Jos oppilaalla itsellään on hankaluuksia sääntöjen noudattamisessa ja käyttäytymisessä, niin toiminnan organisointi on todella tärkeässä asemassa. Ohjauksellista tukea tulisi antaa myös koko ajan, mutta erityisesti tilanteissa, joissa oppilaalla on oppimisvaikeuksia tai hän on tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Myös erilaisessa ongelmakäytöksessä ohjauksellinen tuki on tärkeää.