Vuorovaikutus opettajan työssä.

Eija Pakarisen tutkimus vaikutti minusta kirjallisen materiaalin perusteena todella mielenkiintoiselta ja on harmillista, että vallitsevan tilanteen vuoksi hänen esityksensä jäi meiltä näkemättä. Se olisi myös helpottanut artikkelissa esitettyjen taulukoiden ja kaavioiden ymmärtämistä. Vaikka olenkin päässyt tutustumaan vastaavanlaisiin esimerkiksi pääsykoemateriaaleissa, on niistä saatua tutkimustietoa vielä hankala hahmottaa käytännön tasolle. Artikkelin englanninkielinen kirjoitusasu vaikeutti myös ymmärtämistäni. Onneksi Pakarisen esittelydioissa niitä oli avattu hieman myös suomeksi. En kuitenkaan saanut tutkimuksesta irti niin paljoa, kuin olisin toivonut saavani. Aihe oli kuitenkin mielenkiintoinen ja minulle heräsi siitä pari ajatusta.

Opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus koululuokassa on mielestäni ainakin melkein yhtä tärkeää kuin itse oppiminen, sillä toimiessaan se luo oppimiselle toimivan pohjan. Tutkimuksessa havaittiin sensitiivisen opettajan ja myönteisen ilmapiirin vaikuttavan positiivisesti oppilaiden motivaatioon. Tällaisten opettajien oppilaat näkivät enemmän vaivaa ja pinnistelivät haasteiden edessä. Tulosten myötä opettajia kehotetaankin kiinnittämään enemmän huomiota antamaansa tunnetukeen. Nämä tukevat ajatuksiani vuorovaikutuksen tärkeydestä oppimisen kannalta.

Minulle jäi hieman auki, mitä tutkimuksessa tarkoitettiin aktiivisella ja passiivisella välttelyllä. Jäin myös miettimään, miksi tutkimuksessa huomioitiin äidin koulutustausta eikä isän. Yritin etsiä tähän vastausta artikkelista, mutta en huomannut sitä.