Vuorovaikutus opettajan työssä.

Pakarisen tutkimusesittely oli hyvin mielenkiintoinen ja ajankohtainen aiheeltaan, sillä viime aikoina on puhuttu paljon vuorovaikutuksen tärkeydestä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää oppilas-opettajavuorovaikutuksen laadun yhteyttä lasten työskentelytapoihin (aktiiviseen ja passiiviseen välttelyyn). Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että lasten motivaatio koulua kohtaan on hyvin erilaista yksilöiden välillä. Toiset lapset vaikuttavat olevan hyvin sitkeitä ja yritteliäitä koulutehtäviä tehdessä, kun taas toiset lapset ovat oppimistilanteissa ahdistuneita ja pyrkivät jopa välttämään vaikeita tilanteita (Pakarinen 2014). Tämän olen itsekin havainnut Norssilla oh1-harjoittelussa. Osa oppilaista suhtautuu tehtävään kuin tehtävään suurella mielenkiinnolla, kun taas osa oppilaista tuntuu olevan vähemmän motivoituneita koulutyöhön.

Vuorovaikutusta pohditaan myös Huttusen artikkelissa (1999) ja Kostiaisen & Laineen luennolla (2019), joissa käsitellään dialogisuutta. Huttusen mukaan dialogisuudella tarkoitetaan keskustelun hyväksikäyttöä opetustilanteissa. Sen tavoitteena on yhteisen ymmärryksen kehittäminen yhteisen tutkimisen avulla. (Huttunen 1999,1-5.) Dialogisuus onkin yksi opettajan työn kulmakivistä. Mielestäni opettajan ja oppilaiden on tärkeää olla kaksisuuntaisessa dialogisessa vuorovaikutuksessa, oli kyse sitten alakoulusta, yläkoulusta kuin myös toisesta ja kolmannesta asteesta tai aikuisopetuksesta.

Pakarisen tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti tunnetuella ja ilmapiirin laadulla on merkitystä lasten aktiiviselle yrittämiselle ja tehtäviin keskittymiselle. Tunnetukeen liittyy Pakarisen mukaan esimerkiksi hyvä ryhmähenki, kokemus välittämisestä ja arvostuksesta sekä kielteisen kommunikaation vähäisyys. Pakarisen sanoma tukee myös omaa ajatteluani. Omien kokemuksieni mukaan positiivisella hengellä varustetussa ryhmässä on mukava toimia. Mielestäni on tärkeää, että luokassa on ilmapiiri, jossa on tilaa erehtyä ja kokeilla ja jossa kaikkia oppilaita arvostetaan. 

Opettajalla on merkittävä vaikutus luokan ilmapiiriin. Varsinkin alakoululuokat tarvitsevat hyvän ilmapiirin luomiseen opettajan apua. Mielestäni luokkahenkeä parantavia tehtäviä olisi tärkeä tehdä luokassa säännöllisesti. Jos luokan ilmapiiri on sellainen, että erehtyminen koetaan vahvasti negatiivisella tavalla, oppilaat eivät välttämättä uskalla edes yrittää ja kokeilla. Ja jos yrittäminen on mahdotonta, on oppiminenkin vaikeaa.