Kasvatus, koulutus ja oppiminen ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä.  Ne ovat myös poliittisia kysymyksiä ja niillä on yhteiskunnallisia tehtäviä. Yhteiskunnallinen koulutuspolitiikka, esimerkiksi valtakunnallisten opetussuunnitelmien laatiminen, sisältää valtakamppailua ja intressineuvotteluita. Kasvatus ja koulutus sekä ylläpitävät ja uusintavat että uudistavat yhteiskuntaa.  Ne ovat sidoksissa kulttuurin ja yhteisöjen jatkuvuuteen ja muutokseen. Kasvatuksen ja koulutuksen käytänteet liittyvät myös vallitsevaan sosio-historialliseen tilanteeseen, kulttuuriin, politiikkaan, ideologioihin ja valtarakenteisiin. Nämä asettavat kasvatukselle yhteiskunnalliset ja rakenteelliset ehdot.   

Kasvatus ja koulutus eri ikävaiheissa kytkeytyvät politiikan, kulttuurin ja työelämän muutoksiin, aktiivisen kansalaisuuden ja yhteiskunnallisen osallisuuden reunaehtoihin sekä aikuiskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksiin. Keskeisiä ovat kasvatuskäytänteiden ja lapsuudessa, nuoruudessa, perheessä sekä työelämässä tapahtuneiden kulttuuristen muutosten väliset yhteydet. Kulttuurisia muutoksia ovat perhemuotojen monipuolistuminen, kasvatuksen ja ihmisen elämänkulun institutionalisoituminen, lasten ja nuorten oikeuksien vahvistuminen sekä kasvuympäristöjen ja työelämän oppimisvaatimusten moninaistuminen ja nopea muuttuminen. Laajemmin muutokset ilmenevät yksilöllistymisenä, globalisoitumisena, elämäntapojen ja arvomaailman erilaistumisena sekä valinnanvapauden lisääntymisenä.   

Kasvatus, yhteiskunta ja muutos -ilmiökokonaisuudessa tutkitaan yhteiskunnan muuttuvia käytänteitä ja rakenteita, jotka luovat mahdollisuudet ja asettavat reunaehdot kasvatukselle, koulutukselle sekä laajemmin koko sosialisaatioprosessille. Kasvatusta ja koulutusta käsitellään myös ajallisuuden kautta, mikä avaa niihin menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmat. Kasvatukseen, yhteiskuntaan ja muutokseen liittyviä ilmiöitä tarkastellaan ja problematisoidaan tutkivalla ja kyselevällä otteella.