Pohdintoja alakoulun S2-opetuksesta ja käsitteiden opiskelusta
Laura kun puhuu noista käsitteiden käytöstä ja opettelusta, niin mäkin voisin lisätä mun pohdinnat tähän keskusteluun. Mä tutustuin toisen asteen materiaaleihin ja kattelin sieltä niitä opetustilannevideoita. Sivuilla oli useampi video, jossa ohjaaja käy S2-oppijan kanssa läpi käsitteitä. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli se, että jokainen käsite avattiin suomen kielellä. Ohjaaja ei siis turvautunut mihinkään toiseen kieleen, vaan selitti sanan merkityksen suomeksi. Mielestäni aina ei ollut ihan selvää, ymmärsikö S2-oppija selityksestä huolimatta sanan varsinaista merkitystä. Mulle heräsi sellainen kysymys, että kumpihan on parempi: selittää S2-oppijalle käsite suomen kielellä vai hyödyntää jotain toista kieltä, esim. oppijan omaa äidinkieltä, käsitteen selittämiseksi? Itse esimerkiksi mietin videoita katsoessani, että eikö olisi helpompaa etsiä vastaava käsite sanakirjasta joko esimerkiksi englannin kielellä (sillä oletuksella, että molemmat osaavat kyseisen kielen) tai sitten oppijan omalla äidinkielellä. Toisaalta, eri kielissä samalla sanalla voi olla useampi merkitys, joten on olemassa riski, että S2-oppija ymmärtääkin sanan merkityksen väärin. Lisäksi pelkän suomen kielen käyttö on varmasti pedagogisesti perusteltua, koska silloin sekä ohjaajan että S2-oppijan on ns. pakko pärjätä suomen kielellä ja tarvittaessa löytää uusia keinoja ilmaista asioita. Tässä on haastetta sekä ohjaajalle että oppijalle, mutta varmasti molemmille myös hedelmällinen oppimisen paikka.

Laura murehti sitä, ymmärtääkö alakoululainen käsitteet vain irrallaan muusta tekstistä, mutta ei ymmärrä tekstiä kokonaisuudessaan. Toisen asteen opetuksen käsitevideoissa havaintoni oli päinvastainen. Videoilla ohjaaja selitti monia käsitteitä nimenomaan siten, että mitä ne tarkoittavat juuri kyseisessä tekstissä. Itse mietin videoita kuunnellessani, että voiko se tehdä S2-oppijalle hallaa, kun hän oppii jostain sanasta vain yhden, juuri siihen tilanteeseen sopivan käyttömerkityksen, kun samalla sanalla voidaan tarkoittaa niin montaa eri asiaa. Tarkemmin ajateltuna, ja nyt kun katselen asiaa Lauran esittämästä näkökulmasta, kyseessä ei varmaan ole mikään erityisen iso ongelma. On varmasti kuitenkin tärkeämpää, että juuri sillä hetkellä S2-oppija ymmärtää käsittelyssä olevan tekstin, kuin että hänelle yritetään tankata jonkin käsitteen kaikki eri merkitykset.

Pohdin myös näin yleisemmällä tasolla, en vain toisen asteen koulutuksen osalta, sitä, että miten me voitaisiin päästä vielä paremmin käsiksi S2-oppijan tietotaitoihin. On varmasti yleistä, että S2-oppijan maailmantiedon ja kielitaidon suhde ei täsmää ja kielitaitotaso estää sekä häntä osoittamasta omaa osaamistaan että opettajaa ymmärtämästä hänen tietotaitotasoaan. S2-oppijalla voi olla esimerkiksi vaikeuksia ymmärtää tehtävänantoa tai tuottaa tekstiä, vaikka hän teoriassa osaisi kyllä vastata tehtävänantoon. Kuten tunneillakin on tullut esille, S2-oppijathan eivät kuitenkaan yleensä halua helpotettuja tehtäviä, vaan he haluavat pitää tavoitteet korkealla ja pyrkiä samaan kuin suomea äidinkielenään puhuvat oppilaat. Helpotetut tehtävänannot eivät siis välttämättä ole ratkaisu. Mitä muita keinoja meillä on?