Pohdintoja alakoulun S2-opetuksesta ja käsitteiden opiskelusta
Tartuin Soppi-sivustolta alakoulun materiaaleihin POM-opintojeni innoittamana. Erityisesti kiinnitin huomiota oppimateriaaleihin ja niissä esitettyihin käsitteisiin, sillä käsitteiden opiskelusta on ollut POM-opintojen osalta paljon puhetta, tosin äidinkielenään suomea puhuvien näkökulmasta. Mielestäni asia on kuitenkin aivan yhtä tärkeä S2-oppijoiden oppimisessa. Käsitteet auttavat mielestäni monesti helpottamaan asioiden jäsentämistä ja suurten kokonaisuuksien hahmottamista, kun niitä kykenee luokittelemaan tiettyjen käsitteiden alle. Ajatus on sinänsä toimiva, mutta toteutus koulussa monesti ontuva. Käsitteiden opiskelussa olisi tärkeää päästä ymmärtämisen tasolle, mutta usein esimerkiksi äidinkielen käsitteitä opiskellaan ulkoa rimpsuina ymmärtämättä niiden todellista käyttötarkoitusta. Ovatko käsitteet S2-oppijalle erityisesti suomen kielen opiskelussa ensiarvoisen tärkeitä?
Eivät mielestäni välttämättä, mutta Soppi-sivustolla annetut esimerkit oppikirjojen tehtävänannoista näyttäisivät sitä oppilailta vaativan. Tällöin opettajan olisi tarjottava S2-oppijalle materiaalit sellaisessa muodossa, että niiden ymmärtäminen ei söisi oppilaan motivaatiota tarttua itse tehtävään. Soppi-sivustolla näytetyt videot tektsien ymmärtämisestä olivat minusta todella silmiä avaavia. S2-oppilas saattaa ymmärtää sanan merkityksen irrallaan muusta tekstistä, mutta kokonaisen tekstin ymmärtäminen ja sanojen sidostaminen osaksi erilaista kontekstia, esimerkiksi osana kauhutarinaaa, tuottaa hankaluuksia. Tällaisissa tapauksissa ei mielestäni ole mielekästä tankta vaikeita käsitteitä oppilaan kanssa, vaan keskittyä ensin pienempiin kokonaisuuksiin ja lähteä liikkeelle konkreettisten asioiden ymmärtämisestä.
Soppi-sivustolta tuli selkeästi mielestäni myös ilmi se, että erityisesti alakoulussa opiskelevien S2-opiskelijoiden kohdalla kielen ymmärtäminen saattaa vaikuttaa sujuvalta, kun arjesta selviytyminen näyttää toimivan. Käsitys oppilaan kielitaidosta voi kuitenkin olla harhaanjohtava. Arjesta selviytyminen ei välttämättä kerro sitä, ymmärtääkö S2-oppija arjen ulkopuolelle sijoittuvien sanojen ja tekstien merkitystä. Tämä asettaa mielestäni opettajalle erityisen haasteen. Voi olla todella vaikea huomata oppilaan todellista kielitaitotasoa, kun kaikki näyttää päällisin puolin sujuvan hyvin. Tämän vuoksi olisikin mielestäni tärkeää, että opettajalla olisi aikaa käydä S2-oppijan kanssa yhdessä läpi, esim. tunnilla käsiteltyjä asioita, jotta mahdolliset puutteet ymmärryksessä tulisivat esille esimerkiksi ennen koetta.
Omana vahvuutenan S2-oppijoiden tukemisessa ja opettamisessa pidän omaa mielenkiintoani erilaisia kulttuureja kohtaan. Toivoisin opettajana voivani tukea ja kannustaa oppilaita monikulttuurisuuden arvostamiseen ja ennen kaikkea hyväksymiseen. S2-oppilaan oppimista helpottaisi suuresti se, että opiskeltavia asioita sidostettaisiin osaksi myös hänen oman äidinkielensä kulttuuria, jolloin oppilas voisi peilata opiskeltavia asioita siihen.
Eivät mielestäni välttämättä, mutta Soppi-sivustolla annetut esimerkit oppikirjojen tehtävänannoista näyttäisivät sitä oppilailta vaativan. Tällöin opettajan olisi tarjottava S2-oppijalle materiaalit sellaisessa muodossa, että niiden ymmärtäminen ei söisi oppilaan motivaatiota tarttua itse tehtävään. Soppi-sivustolla näytetyt videot tektsien ymmärtämisestä olivat minusta todella silmiä avaavia. S2-oppilas saattaa ymmärtää sanan merkityksen irrallaan muusta tekstistä, mutta kokonaisen tekstin ymmärtäminen ja sanojen sidostaminen osaksi erilaista kontekstia, esimerkiksi osana kauhutarinaaa, tuottaa hankaluuksia. Tällaisissa tapauksissa ei mielestäni ole mielekästä tankta vaikeita käsitteitä oppilaan kanssa, vaan keskittyä ensin pienempiin kokonaisuuksiin ja lähteä liikkeelle konkreettisten asioiden ymmärtämisestä.
Soppi-sivustolta tuli selkeästi mielestäni myös ilmi se, että erityisesti alakoulussa opiskelevien S2-opiskelijoiden kohdalla kielen ymmärtäminen saattaa vaikuttaa sujuvalta, kun arjesta selviytyminen näyttää toimivan. Käsitys oppilaan kielitaidosta voi kuitenkin olla harhaanjohtava. Arjesta selviytyminen ei välttämättä kerro sitä, ymmärtääkö S2-oppija arjen ulkopuolelle sijoittuvien sanojen ja tekstien merkitystä. Tämä asettaa mielestäni opettajalle erityisen haasteen. Voi olla todella vaikea huomata oppilaan todellista kielitaitotasoa, kun kaikki näyttää päällisin puolin sujuvan hyvin. Tämän vuoksi olisikin mielestäni tärkeää, että opettajalla olisi aikaa käydä S2-oppijan kanssa yhdessä läpi, esim. tunnilla käsiteltyjä asioita, jotta mahdolliset puutteet ymmärryksessä tulisivat esille esimerkiksi ennen koetta.
Omana vahvuutenan S2-oppijoiden tukemisessa ja opettamisessa pidän omaa mielenkiintoani erilaisia kulttuureja kohtaan. Toivoisin opettajana voivani tukea ja kannustaa oppilaita monikulttuurisuuden arvostamiseen ja ennen kaikkea hyväksymiseen. S2-oppilaan oppimista helpottaisi suuresti se, että opiskeltavia asioita sidostettaisiin osaksi myös hänen oman äidinkielensä kulttuuria, jolloin oppilas voisi peilata opiskeltavia asioita siihen.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Hilla Häyhä
Pohdintoja alakoulun S2-opetuksesta ja käsitteiden opiskelusta
Kävin tutustumassa S2-opetukseen vastaanottokeskuksessa. Opiskeluryhmässä oli vain noin 5-10 naista ja he olivat todella heterogeenisia taidoiltaan. Ensimmäisellä kerralla opetin kaikista heikointa oppijaa, toisella kerralla taas kaikkein taitavinta. Taitavimmalla oppilaalla oli jo hyvä sanavarasto, tai ainakin harjoituksissa kysytyt sanat olivat tuttuja. Hän myös osasi kirjoittaa sanat hienosti suomeksi pelkän ääntämisen perusteella. Tästä päättelin, että hän varmaan ymmärtääkin jo hyvin suomea. Kokeilin välillä puhua hänelle yksinkertaisia lauseita, mutta niitä hän ei ymmärtänyt. Luulisi, että yksinkertaisten lausahdusten ymmärtäminen onnistuisi, kun osaa jo kirjoittaa vaikkapa "hampaat" korvakuulolta.
Pidin todella paljon opettamisesta vastaanottokeskuksella. Kohtaan oppijat hymyillen ja olen kannustava ja iloinen opettaja. Uskon, että ne ovat vahvuuksiani tässä työssä. Haluaisin kehittää tietenkin vielä paljon käytännön taitojani opettamisessa. Onneksi pääsen kehittämään niitä viimeistään s2-harkassa!
Lauralla oli mielestäni niin hyviä pointteja että taidan jatkaa tästä. :)
Mahtavaa, että meillä kaikilla on niin erilaisia sivuaineita ja muita opintoja. Tässäkin Lauran POM-opinnot saivat aikaan ajatuksia, joita ainakaan itselleni ei olisi tullut mieleen. Mielestäni tässä oli hyvää pohdintaa käsitteiden merkityksestä opetuksessa. Olen samoilla linjoilla siinä, ettei s2-oppilaan kanssa tarvitse ensin tankata hankalia käsitteitä, vaan lähteä liikkeelle konkreettisten asioiden ymmärtämisestä. Uskon, että tällainen lähestymistapa on mielekkäämpää myös oppilaalle.
SOPPI-sivustolla muistutetaan, että heterogeenisen ryhmän opettaminen vaatii huomion kiinnittämistä esimerkiksi seuraaviin asioihin:
- miten päästä perille oppilaiden suomen kielen taidon tasosta?
- miten varmistua, että oppilaat ymmärtävät opetuspuhetta?
- millä tavalla ohjeistaa kotitehtävät?
- millaista tukea oppilaat tarvitsisivat todella oppiakseen?
Kävin tutustumassa S2-opetukseen vastaanottokeskuksessa. Opiskeluryhmässä oli vain noin 5-10 naista ja he olivat todella heterogeenisia taidoiltaan. Ensimmäisellä kerralla opetin kaikista heikointa oppijaa, toisella kerralla taas kaikkein taitavinta. Taitavimmalla oppilaalla oli jo hyvä sanavarasto, tai ainakin harjoituksissa kysytyt sanat olivat tuttuja. Hän myös osasi kirjoittaa sanat hienosti suomeksi pelkän ääntämisen perusteella. Tästä päättelin, että hän varmaan ymmärtääkin jo hyvin suomea. Kokeilin välillä puhua hänelle yksinkertaisia lauseita, mutta niitä hän ei ymmärtänyt. Luulisi, että yksinkertaisten lausahdusten ymmärtäminen onnistuisi, kun osaa jo kirjoittaa vaikkapa "hampaat" korvakuulolta.
Pidin todella paljon opettamisesta vastaanottokeskuksella. Kohtaan oppijat hymyillen ja olen kannustava ja iloinen opettaja. Uskon, että ne ovat vahvuuksiani tässä työssä. Haluaisin kehittää tietenkin vielä paljon käytännön taitojani opettamisessa. Onneksi pääsen kehittämään niitä viimeistään s2-harkassa!
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Hanna Harju
Pohdintoja alakoulun S2-opetuksesta ja käsitteiden opiskelusta
Laura kun puhuu noista käsitteiden käytöstä ja opettelusta, niin mäkin voisin lisätä mun pohdinnat tähän keskusteluun. Mä tutustuin toisen asteen materiaaleihin ja kattelin sieltä niitä opetustilannevideoita. Sivuilla oli useampi video, jossa ohjaaja käy S2-oppijan kanssa läpi käsitteitä. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli se, että jokainen käsite avattiin suomen kielellä. Ohjaaja ei siis turvautunut mihinkään toiseen kieleen, vaan selitti sanan merkityksen suomeksi. Mielestäni aina ei ollut ihan selvää, ymmärsikö S2-oppija selityksestä huolimatta sanan varsinaista merkitystä. Mulle heräsi sellainen kysymys, että kumpihan on parempi: selittää S2-oppijalle käsite suomen kielellä vai hyödyntää jotain toista kieltä, esim. oppijan omaa äidinkieltä, käsitteen selittämiseksi? Itse esimerkiksi mietin videoita katsoessani, että eikö olisi helpompaa etsiä vastaava käsite sanakirjasta joko esimerkiksi englannin kielellä (sillä oletuksella, että molemmat osaavat kyseisen kielen) tai sitten oppijan omalla äidinkielellä. Toisaalta, eri kielissä samalla sanalla voi olla useampi merkitys, joten on olemassa riski, että S2-oppija ymmärtääkin sanan merkityksen väärin. Lisäksi pelkän suomen kielen käyttö on varmasti pedagogisesti perusteltua, koska silloin sekä ohjaajan että S2-oppijan on ns. pakko pärjätä suomen kielellä ja tarvittaessa löytää uusia keinoja ilmaista asioita. Tässä on haastetta sekä ohjaajalle että oppijalle, mutta varmasti molemmille myös hedelmällinen oppimisen paikka.
Laura murehti sitä, ymmärtääkö alakoululainen käsitteet vain irrallaan muusta tekstistä, mutta ei ymmärrä tekstiä kokonaisuudessaan. Toisen asteen opetuksen käsitevideoissa havaintoni oli päinvastainen. Videoilla ohjaaja selitti monia käsitteitä nimenomaan siten, että mitä ne tarkoittavat juuri kyseisessä tekstissä. Itse mietin videoita kuunnellessani, että voiko se tehdä S2-oppijalle hallaa, kun hän oppii jostain sanasta vain yhden, juuri siihen tilanteeseen sopivan käyttömerkityksen, kun samalla sanalla voidaan tarkoittaa niin montaa eri asiaa. Tarkemmin ajateltuna, ja nyt kun katselen asiaa Lauran esittämästä näkökulmasta, kyseessä ei varmaan ole mikään erityisen iso ongelma. On varmasti kuitenkin tärkeämpää, että juuri sillä hetkellä S2-oppija ymmärtää käsittelyssä olevan tekstin, kuin että hänelle yritetään tankata jonkin käsitteen kaikki eri merkitykset.
Pohdin myös näin yleisemmällä tasolla, en vain toisen asteen koulutuksen osalta, sitä, että miten me voitaisiin päästä vielä paremmin käsiksi S2-oppijan tietotaitoihin. On varmasti yleistä, että S2-oppijan maailmantiedon ja kielitaidon suhde ei täsmää ja kielitaitotaso estää sekä häntä osoittamasta omaa osaamistaan että opettajaa ymmärtämästä hänen tietotaitotasoaan. S2-oppijalla voi olla esimerkiksi vaikeuksia ymmärtää tehtävänantoa tai tuottaa tekstiä, vaikka hän teoriassa osaisi kyllä vastata tehtävänantoon. Kuten tunneillakin on tullut esille, S2-oppijathan eivät kuitenkaan yleensä halua helpotettuja tehtäviä, vaan he haluavat pitää tavoitteet korkealla ja pyrkiä samaan kuin suomea äidinkielenään puhuvat oppilaat. Helpotetut tehtävänannot eivät siis välttämättä ole ratkaisu. Mitä muita keinoja meillä on?
Laura kun puhuu noista käsitteiden käytöstä ja opettelusta, niin mäkin voisin lisätä mun pohdinnat tähän keskusteluun. Mä tutustuin toisen asteen materiaaleihin ja kattelin sieltä niitä opetustilannevideoita. Sivuilla oli useampi video, jossa ohjaaja käy S2-oppijan kanssa läpi käsitteitä. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli se, että jokainen käsite avattiin suomen kielellä. Ohjaaja ei siis turvautunut mihinkään toiseen kieleen, vaan selitti sanan merkityksen suomeksi. Mielestäni aina ei ollut ihan selvää, ymmärsikö S2-oppija selityksestä huolimatta sanan varsinaista merkitystä. Mulle heräsi sellainen kysymys, että kumpihan on parempi: selittää S2-oppijalle käsite suomen kielellä vai hyödyntää jotain toista kieltä, esim. oppijan omaa äidinkieltä, käsitteen selittämiseksi? Itse esimerkiksi mietin videoita katsoessani, että eikö olisi helpompaa etsiä vastaava käsite sanakirjasta joko esimerkiksi englannin kielellä (sillä oletuksella, että molemmat osaavat kyseisen kielen) tai sitten oppijan omalla äidinkielellä. Toisaalta, eri kielissä samalla sanalla voi olla useampi merkitys, joten on olemassa riski, että S2-oppija ymmärtääkin sanan merkityksen väärin. Lisäksi pelkän suomen kielen käyttö on varmasti pedagogisesti perusteltua, koska silloin sekä ohjaajan että S2-oppijan on ns. pakko pärjätä suomen kielellä ja tarvittaessa löytää uusia keinoja ilmaista asioita. Tässä on haastetta sekä ohjaajalle että oppijalle, mutta varmasti molemmille myös hedelmällinen oppimisen paikka.
Laura murehti sitä, ymmärtääkö alakoululainen käsitteet vain irrallaan muusta tekstistä, mutta ei ymmärrä tekstiä kokonaisuudessaan. Toisen asteen opetuksen käsitevideoissa havaintoni oli päinvastainen. Videoilla ohjaaja selitti monia käsitteitä nimenomaan siten, että mitä ne tarkoittavat juuri kyseisessä tekstissä. Itse mietin videoita kuunnellessani, että voiko se tehdä S2-oppijalle hallaa, kun hän oppii jostain sanasta vain yhden, juuri siihen tilanteeseen sopivan käyttömerkityksen, kun samalla sanalla voidaan tarkoittaa niin montaa eri asiaa. Tarkemmin ajateltuna, ja nyt kun katselen asiaa Lauran esittämästä näkökulmasta, kyseessä ei varmaan ole mikään erityisen iso ongelma. On varmasti kuitenkin tärkeämpää, että juuri sillä hetkellä S2-oppija ymmärtää käsittelyssä olevan tekstin, kuin että hänelle yritetään tankata jonkin käsitteen kaikki eri merkitykset.
Pohdin myös näin yleisemmällä tasolla, en vain toisen asteen koulutuksen osalta, sitä, että miten me voitaisiin päästä vielä paremmin käsiksi S2-oppijan tietotaitoihin. On varmasti yleistä, että S2-oppijan maailmantiedon ja kielitaidon suhde ei täsmää ja kielitaitotaso estää sekä häntä osoittamasta omaa osaamistaan että opettajaa ymmärtämästä hänen tietotaitotasoaan. S2-oppijalla voi olla esimerkiksi vaikeuksia ymmärtää tehtävänantoa tai tuottaa tekstiä, vaikka hän teoriassa osaisi kyllä vastata tehtävänantoon. Kuten tunneillakin on tullut esille, S2-oppijathan eivät kuitenkaan yleensä halua helpotettuja tehtäviä, vaan he haluavat pitää tavoitteet korkealla ja pyrkiä samaan kuin suomea äidinkielenään puhuvat oppilaat. Helpotetut tehtävänannot eivät siis välttämättä ole ratkaisu. Mitä muita keinoja meillä on?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.