Matkablogi
Matkapäiväkirja
Maanantai 3.10
Matka alkoi kolmelta aamuyöllä autolla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Sieltä lensimme Franfurtiin. Lentoasemalta matkustimme junalla Frankfurtin päärautatieasemalle. Koska meidän tarvitsi olla perillä Marburgissa vasta illalla, päätimme tutustua hieman Frankfurtiin.
Saimme laukut rautatieasemalle säilytykseen ja lähdimme kävellen kohti Römerbergiä, raatihuoneentoria, joka on vanhin osa kaupunkia. Sää oli sateinen ja harmaa, mutta Main-joen vartta pitkin kävely kannatti silti. Tovin ihmettelimme hiljaista kaupunkia ja suljettuja liikkeitä, mutta Google kertoi meille, että siellä viettiin Saksojen jälleenyhdistymisen vuosipäivää. Yhdistyminen tapahtui 3.10.1990.
Sateen yltymisen takia palasimme takaisin asemalle metrolla. Junamatka Marburgiin kesti noin tunnin. Siellä kävelimme hotellille. Tapaisimme muiden kanssa vasta illalla, joten lähdimme vielä kävelykierrokselle vanhaan kaupunkiin. Sinne johti hotelliamme vastapäätä lähtevä hissi. Kiipesimme lukuisia portaita ja kiemurtelevia pikkukatuja aina Hessenin maakreivien keskiaikaiselle linnalle saakka. Sieltä avautui hienot näkymät Lahn-joen varrella olevan Marburgin yli.
Päivä päättyi illalliseen yhdessä muiden maiden edustajien kanssa. Jälleennäkeminen oli iloinen ja halauksia sekä poskisuudelmia vaihdettiin runsaasti.
Tiistai 4.10.
Sophie von Brabantin koulu sijaitsi noin 2,5 kilometrin päässä hotellilta. Olimme jo etukäteen päättäneet bussikortin hankkimisen sijaan hankkia hyötyliikuntaa "koulumatkoilta", niinpä lähdimme etsimään reittiä kohti koulua. Miehet hieman etuajassa pitempää reittiä ja naiset päätyivät suorimpaan reittiin yhdessä Italialaisten kanssa.
Koululla vastaanotto ja tilaisuuden avaus olivat mieleenpainuvat. Reipas ja iso kuoro esittti pari laulua ja Brass band soitti reippaasti. Orkesteria johti Kroatiassa mukana ollut Benjamin Voß. Tervetuliaispuheen piti rehtori Thomas Hesse.
Sen jälkeen kokoustimme ja kuuntelimme Ulrich Denglerin esityksen Saksan koulusysteemistä sekä omasta Erich-Kästner-Schulesta.
Päivän jälkeen osa meistä osallistui opastetulle kierrokselle, jossa kävelimme vanhassa kaupungissa kuunnellen sen mielenkiintoisia tarinoita sekä vierailimme St. Elisabethin kirkossa. Markus ja Mika pitivät yleisurheilukoulun paikallisella campuksen kentällä.
Illalla söimme yhdessä illallista. Isännät houkuttelivat kokeilemaan porsaanpotka-annosta ja sen valitsinkin. Tämä ei toki ollut ensimmäinen kerta laatuaan.(Mika)
Keskiviikko 5.10
Keskiviikkoaamuna hajaannuimme kaikki eri kouluille tutustumaan niiden toimintaan. Markus tutustui sokeiden kouluun, Blistaan. Se oli Marburgissa merkittävä koulu, jossa pystyi opiskelemaan myös ammatin itselleen. Sokeita kaupungilla näkyikin paljon ja heidät oli otettu huomioon kaikessa suunnittelussa esimerkiksi liikenteessa.
Liisa valitsi Schule am Schwanhofin, joka oli tarkoitettu oppilaille, joilla on sosiaalisen ja emotionaalisen alueen pulmia. Mika puolestaan tutustui fyysisesti vammaisille tarkoitettuun kouluun nimeltä Erich Kästner Schule ja Riitta Mosaik-Schuleen, jossa opiskeli esimerkiksi Down-lapsia ja autisteja.
Erich Kästner Schulesta jäi minulle erittäin positiivinen kuva. Oppilaiden tason ja avuntarpeen valtavat erot jäivät pohdituttamaan. Erinomaiselta vaikutti erityiskoulun sekä viereisen yleisopetuksen koulun yhteistyö. Saimme mm. osallistua molempien koulujen ykkösluokkalaisten yhteiseen musiikkituokioon, joka oli viikottainen toiminto. Yhteislaulujen kertosäkeisiin oli mukava yhtyä ja lopun rentoutusmusiikki ja hieronta houkuttelivat jäädä kouluun ja hienoon tunnelmaan pysyvästi! Yksi isännistämme, Martin Bergmann oli ennen ollut koulussa opettajana. Hänet otettiin erityisen lämpimästi vastaan ja saimme osallistua mm. kahden opettajan syntymäpäiväkahveille. Opettajien kaanonina esittämä onnittelulaulu oli upea, kuten myös Martinin yhteislaulutilaisuudessa kitaralla säestämä lastenlaulu tiikeristä. Oppilaat olivat valtavan hienoja esiintyjiä ja Martin osasi heitä hienosti siihen tukea. (Mika)
Sen jälkeen palasimme Sophie von Brabantin kouluun ja keskustelimme kokemuksistamme. Meille selvisi, että Saksassa käytetään termiä inkluusio myös silloin, kun meidän kouluissamme puhutaan integraatiosta eli erityiskoulujen oppilaat käyvät joillakin tunneilla normaalikouluissa. Totesimme myös, että osa erityiskoulujen oppilaista opiskelisi Suomessa ihan yleisopetuksen luokissa.
Keskiviikkona aloitimme suunnittelemaan myös toukokuun Italian vierailun ohjelmaa eri ryhmissä. Saimme Unkarin ja Kroatian edustajien kanssa aikaan mielestämme erittäin konkreettisen ja Italian tapaamiseen hyvin soveltuvan soitintyöpajan. Tätä on tarkoitus testata Unkarissa maaliskuussa. Laszlo ja Zsuza tulevat tästä huolehtimaan, mutta ennen sitä pidämme yhteyttä suunnitelmien osalta verkossa ja lähetämme ainakin kuvia ellei jopa valmiita soittimia Unkariin Suomesta ja Kroatiasta (Mika)
Iltapäivän käytimme vielä seuraavan aamun oppitunnin viimeistelyyn ja harjoitteluun.
Illallisella maisteltiin Flammkuchenia ja laulettiin kaanonina Jaakko Kultaa eri kielillä.
Torstai 6.10.
Torstaiaamu oli ehkä reissun jännittävin, koska silloin meidän piti pitää oppitunti joukolle kahdeksanvuotiaita vilkkaita kolmasluokkalaisia.
Olimme jo heti maanantaina todenneet, että oppitunnin suunnistusosiota piti muuttaa pihakartalta valokuvasuunnistukseksi. Onneksi Liisa ja Mika ehtivät edellisenä päivänä käydä jollain tauolla nappaamassa kuvia koulun pihalta ja ystävälliset saksalaiskollegamme tulostivat ja laminoivat ne meille.
Oppitunnilla yhdistettiin musiiikkia ja liikuntaa. Tarkoituksena oli oppia nuottien aika-arvoja ja liikkua niiden tahtiin. Sitten etsittiin suunnistaen tanssiliikkeitä ja lopuksi ryhmittäin kehitettiin niitä käyttäen oma tanssi, joka esitettiin muille. Tässä sisältö tiivistettynä.
Kaikki ei sitten mennytkään kuin Strömsössä... Kun pääsimme tunnissa siihen vaiheeseen, että oppilaille piti jakaa kuvat, joista selvisi tanssiliikkeet sisältävien munien piilot, lähti homma melkein lapasesta. Kuvia ei löytynytkään mistään. Mika epäili niiden pudonneen pihalle munien piilotuksen yhteydessä ja lähti etsimään niitä. Muut jäivät saliin haalimaan kasaan oppilaita, joista osa jo riemuissaan kirmasi munia etsimään. Markus etsikin muutaman innokkaan jo poikien vessasta ja ohjasi takaisin saliin. Hetkellisen kaaoksen jälkeen lapset istuivat salin lattialla piirissä ja juuri silloin Mika ilmestyi ovesta kadonneiden kuvien kera ja tunti jatkui käsikirjoituksen mukaan. Sen lisäksi vielä yhden munan ottaminen jokaisesta piilosta tuotti hieman hankaluutta, mutta se onkin jo toinen tarina.(munapussi oli pudonnut kiipeilytelineen juurelle kantamani olkalaukun sivutaskusta. Onneksi punainen väri erottui kaukaa...)
Lopulta tunti saatiin vedettyä läpi lähes suunnitelman mukaan ja vieläpä saksaksi. Tuntia kuvannut Holger jopa kehui tuntia hyväksi. Meitä kyllä nauratti monta kertaa tunnin jälkeen... Oli sopivasti hetki aikaa istahtaa paikallisen konditorian kakkutarjoilun äärelle.
Torstain ohjelmaan kuului lisäksi vierailu kaupungintalolla ja apulaiskaupunginjohtajan tapaaminen sekä vierailu eri osassa kaupunkia toimivalla Sophie von Brabantin koulun toisessa osassa, jossa toimivat ylemmät luokka-asteet.
Päivä päättyi jälleen yhteiseen illalliseen.
Perjantai 7.10.
Perjantaiaamuna saimme seurata oppitunteja Sophie von Brabantin koulussa. Jakaannuimme hieman eri luokkiin. Mika ja Riitta seurasivat kuudennen luokan tunteja. Ensimmäisellä tunnilla opiskeltiin äidinkieltä ja kirjoitettiin tarinoita ATK-luokassa. Toisella tunnilla oli vuorossa matematiikkaa. Liisa oli seuraamassa pienempien oppilaiden tuntia.
Aamutuntien jälkeen oli kokousohjelmassa arviointikaavakkeista keskustelua, tarkisteltiin Driveen ladattujen suunnitelmien tilanne eri maiden osalta, suunniteltiin Italian työpajoja, sovittiin yhteisestä virtuaalisesta joululaulutapaamisesta sekä keskusteltiin oppilaiden majoittamisesta Italiassa.
Perjantai-iltapäivälle jäi hiukan omaa aikaa ja Suomi-tiimimme herätti hämmästystä lähtemällä joukolla pienelle juoksulenkille ja tutustumaan paikalliseen urheilukenttään. Kaiken kaikkiaan kuljimme pääasiassa kävellen kaikkialle ja Markus ja Mika sen lisäksi pinkoivat omatoimisia lenkkejään.
Tällä kertaa illallinen oli järjestetty koulun ruokalaan, jonne oli kasattu upea "Typical Hessian menu". Ruokaa ja erityisesti erilaisia lihoja oli niin runsaasti, että kaikkea ei pystynyt edes maistamaan. Mukavaa oli, että koulun opettajia oli runsaasti paikalla ja meillä oli mahdollisuus keskustella heidän kanssaan. Tämän kierroksen tarjosi talo!
Lauantai 8.10.
Lauantai oli varattu vierailuun Frankfurtissa. Matkustimme sinne junalla. Vierailimme Maintowerissa, Paulskirchessä, museossa ja Römerillä. Lisäksi meillä oli aikaa kierrellä itseksemme ostoskadulla. Euroopan pisimmät rullaportaat ja pilvenpiirtäjämaisemat tekivät vaikutuksen.
Päivän päätteeksi palasimme junalla Marburgiin ja kokoonnuimme viimeisen kerran yhteiselle illalliselle.
Sunnuntai 9.10.
Sunnuntai olikin matkapäivä. Ensin Marburgista junalla Frankfurtiin, jossa junanvaihto ja matka jatkui lentoasemalle.
Suomessa olimme viideltä iltapäivällä ja sen jälkeen vielä automatka kotiin.
Matka alkoi kolmelta aamuyöllä autolla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Sieltä lensimme Franfurtiin. Lentoasemalta matkustimme junalla Frankfurtin päärautatieasemalle. Koska meidän tarvitsi olla perillä Marburgissa vasta illalla, päätimme tutustua hieman Frankfurtiin.
Saimme laukut rautatieasemalle säilytykseen ja lähdimme kävellen kohti Römerbergiä, raatihuoneentoria, joka on vanhin osa kaupunkia. Sää oli sateinen ja harmaa, mutta Main-joen vartta pitkin kävely kannatti silti. Tovin ihmettelimme hiljaista kaupunkia ja suljettuja liikkeitä, mutta Google kertoi meille, että siellä viettiin Saksojen jälleenyhdistymisen vuosipäivää. Yhdistyminen tapahtui 3.10.1990.
Sateen yltymisen takia palasimme takaisin asemalle metrolla. Junamatka Marburgiin kesti noin tunnin. Siellä kävelimme hotellille. Tapaisimme muiden kanssa vasta illalla, joten lähdimme vielä kävelykierrokselle vanhaan kaupunkiin. Sinne johti hotelliamme vastapäätä lähtevä hissi. Kiipesimme lukuisia portaita ja kiemurtelevia pikkukatuja aina Hessenin maakreivien keskiaikaiselle linnalle saakka. Sieltä avautui hienot näkymät Lahn-joen varrella olevan Marburgin yli.
Päivä päättyi illalliseen yhdessä muiden maiden edustajien kanssa. Jälleennäkeminen oli iloinen ja halauksia sekä poskisuudelmia vaihdettiin runsaasti.
Tiistai 4.10.
Sophie von Brabantin koulu sijaitsi noin 2,5 kilometrin päässä hotellilta. Olimme jo etukäteen päättäneet bussikortin hankkimisen sijaan hankkia hyötyliikuntaa "koulumatkoilta", niinpä lähdimme etsimään reittiä kohti koulua. Miehet hieman etuajassa pitempää reittiä ja naiset päätyivät suorimpaan reittiin yhdessä Italialaisten kanssa.
Koululla vastaanotto ja tilaisuuden avaus olivat mieleenpainuvat. Reipas ja iso kuoro esittti pari laulua ja Brass band soitti reippaasti. Orkesteria johti Kroatiassa mukana ollut Benjamin Voß. Tervetuliaispuheen piti rehtori Thomas Hesse.
Sen jälkeen kokoustimme ja kuuntelimme Ulrich Denglerin esityksen Saksan koulusysteemistä sekä omasta Erich-Kästner-Schulesta.
Päivän jälkeen osa meistä osallistui opastetulle kierrokselle, jossa kävelimme vanhassa kaupungissa kuunnellen sen mielenkiintoisia tarinoita sekä vierailimme St. Elisabethin kirkossa. Markus ja Mika pitivät yleisurheilukoulun paikallisella campuksen kentällä.
Illalla söimme yhdessä illallista. Isännät houkuttelivat kokeilemaan porsaanpotka-annosta ja sen valitsinkin. Tämä ei toki ollut ensimmäinen kerta laatuaan.(Mika)
Keskiviikko 5.10
Keskiviikkoaamuna hajaannuimme kaikki eri kouluille tutustumaan niiden toimintaan. Markus tutustui sokeiden kouluun, Blistaan. Se oli Marburgissa merkittävä koulu, jossa pystyi opiskelemaan myös ammatin itselleen. Sokeita kaupungilla näkyikin paljon ja heidät oli otettu huomioon kaikessa suunnittelussa esimerkiksi liikenteessa.
Liisa valitsi Schule am Schwanhofin, joka oli tarkoitettu oppilaille, joilla on sosiaalisen ja emotionaalisen alueen pulmia. Mika puolestaan tutustui fyysisesti vammaisille tarkoitettuun kouluun nimeltä Erich Kästner Schule ja Riitta Mosaik-Schuleen, jossa opiskeli esimerkiksi Down-lapsia ja autisteja.
Erich Kästner Schulesta jäi minulle erittäin positiivinen kuva. Oppilaiden tason ja avuntarpeen valtavat erot jäivät pohdituttamaan. Erinomaiselta vaikutti erityiskoulun sekä viereisen yleisopetuksen koulun yhteistyö. Saimme mm. osallistua molempien koulujen ykkösluokkalaisten yhteiseen musiikkituokioon, joka oli viikottainen toiminto. Yhteislaulujen kertosäkeisiin oli mukava yhtyä ja lopun rentoutusmusiikki ja hieronta houkuttelivat jäädä kouluun ja hienoon tunnelmaan pysyvästi! Yksi isännistämme, Martin Bergmann oli ennen ollut koulussa opettajana. Hänet otettiin erityisen lämpimästi vastaan ja saimme osallistua mm. kahden opettajan syntymäpäiväkahveille. Opettajien kaanonina esittämä onnittelulaulu oli upea, kuten myös Martinin yhteislaulutilaisuudessa kitaralla säestämä lastenlaulu tiikeristä. Oppilaat olivat valtavan hienoja esiintyjiä ja Martin osasi heitä hienosti siihen tukea. (Mika)
Sen jälkeen palasimme Sophie von Brabantin kouluun ja keskustelimme kokemuksistamme. Meille selvisi, että Saksassa käytetään termiä inkluusio myös silloin, kun meidän kouluissamme puhutaan integraatiosta eli erityiskoulujen oppilaat käyvät joillakin tunneilla normaalikouluissa. Totesimme myös, että osa erityiskoulujen oppilaista opiskelisi Suomessa ihan yleisopetuksen luokissa.
Keskiviikkona aloitimme suunnittelemaan myös toukokuun Italian vierailun ohjelmaa eri ryhmissä. Saimme Unkarin ja Kroatian edustajien kanssa aikaan mielestämme erittäin konkreettisen ja Italian tapaamiseen hyvin soveltuvan soitintyöpajan. Tätä on tarkoitus testata Unkarissa maaliskuussa. Laszlo ja Zsuza tulevat tästä huolehtimaan, mutta ennen sitä pidämme yhteyttä suunnitelmien osalta verkossa ja lähetämme ainakin kuvia ellei jopa valmiita soittimia Unkariin Suomesta ja Kroatiasta (Mika)
Iltapäivän käytimme vielä seuraavan aamun oppitunnin viimeistelyyn ja harjoitteluun.
Illallisella maisteltiin Flammkuchenia ja laulettiin kaanonina Jaakko Kultaa eri kielillä.
Torstai 6.10.
Torstaiaamu oli ehkä reissun jännittävin, koska silloin meidän piti pitää oppitunti joukolle kahdeksanvuotiaita vilkkaita kolmasluokkalaisia.
Olimme jo heti maanantaina todenneet, että oppitunnin suunnistusosiota piti muuttaa pihakartalta valokuvasuunnistukseksi. Onneksi Liisa ja Mika ehtivät edellisenä päivänä käydä jollain tauolla nappaamassa kuvia koulun pihalta ja ystävälliset saksalaiskollegamme tulostivat ja laminoivat ne meille.
Oppitunnilla yhdistettiin musiiikkia ja liikuntaa. Tarkoituksena oli oppia nuottien aika-arvoja ja liikkua niiden tahtiin. Sitten etsittiin suunnistaen tanssiliikkeitä ja lopuksi ryhmittäin kehitettiin niitä käyttäen oma tanssi, joka esitettiin muille. Tässä sisältö tiivistettynä.
Kaikki ei sitten mennytkään kuin Strömsössä... Kun pääsimme tunnissa siihen vaiheeseen, että oppilaille piti jakaa kuvat, joista selvisi tanssiliikkeet sisältävien munien piilot, lähti homma melkein lapasesta. Kuvia ei löytynytkään mistään. Mika epäili niiden pudonneen pihalle munien piilotuksen yhteydessä ja lähti etsimään niitä. Muut jäivät saliin haalimaan kasaan oppilaita, joista osa jo riemuissaan kirmasi munia etsimään. Markus etsikin muutaman innokkaan jo poikien vessasta ja ohjasi takaisin saliin. Hetkellisen kaaoksen jälkeen lapset istuivat salin lattialla piirissä ja juuri silloin Mika ilmestyi ovesta kadonneiden kuvien kera ja tunti jatkui käsikirjoituksen mukaan. Sen lisäksi vielä yhden munan ottaminen jokaisesta piilosta tuotti hieman hankaluutta, mutta se onkin jo toinen tarina.(munapussi oli pudonnut kiipeilytelineen juurelle kantamani olkalaukun sivutaskusta. Onneksi punainen väri erottui kaukaa...)
Lopulta tunti saatiin vedettyä läpi lähes suunnitelman mukaan ja vieläpä saksaksi. Tuntia kuvannut Holger jopa kehui tuntia hyväksi. Meitä kyllä nauratti monta kertaa tunnin jälkeen... Oli sopivasti hetki aikaa istahtaa paikallisen konditorian kakkutarjoilun äärelle.
Torstain ohjelmaan kuului lisäksi vierailu kaupungintalolla ja apulaiskaupunginjohtajan tapaaminen sekä vierailu eri osassa kaupunkia toimivalla Sophie von Brabantin koulun toisessa osassa, jossa toimivat ylemmät luokka-asteet.
Päivä päättyi jälleen yhteiseen illalliseen.
Perjantai 7.10.
Perjantaiaamuna saimme seurata oppitunteja Sophie von Brabantin koulussa. Jakaannuimme hieman eri luokkiin. Mika ja Riitta seurasivat kuudennen luokan tunteja. Ensimmäisellä tunnilla opiskeltiin äidinkieltä ja kirjoitettiin tarinoita ATK-luokassa. Toisella tunnilla oli vuorossa matematiikkaa. Liisa oli seuraamassa pienempien oppilaiden tuntia.
Aamutuntien jälkeen oli kokousohjelmassa arviointikaavakkeista keskustelua, tarkisteltiin Driveen ladattujen suunnitelmien tilanne eri maiden osalta, suunniteltiin Italian työpajoja, sovittiin yhteisestä virtuaalisesta joululaulutapaamisesta sekä keskusteltiin oppilaiden majoittamisesta Italiassa.
Perjantai-iltapäivälle jäi hiukan omaa aikaa ja Suomi-tiimimme herätti hämmästystä lähtemällä joukolla pienelle juoksulenkille ja tutustumaan paikalliseen urheilukenttään. Kaiken kaikkiaan kuljimme pääasiassa kävellen kaikkialle ja Markus ja Mika sen lisäksi pinkoivat omatoimisia lenkkejään.
Tällä kertaa illallinen oli järjestetty koulun ruokalaan, jonne oli kasattu upea "Typical Hessian menu". Ruokaa ja erityisesti erilaisia lihoja oli niin runsaasti, että kaikkea ei pystynyt edes maistamaan. Mukavaa oli, että koulun opettajia oli runsaasti paikalla ja meillä oli mahdollisuus keskustella heidän kanssaan. Tämän kierroksen tarjosi talo!
Lauantai 8.10.
Lauantai oli varattu vierailuun Frankfurtissa. Matkustimme sinne junalla. Vierailimme Maintowerissa, Paulskirchessä, museossa ja Römerillä. Lisäksi meillä oli aikaa kierrellä itseksemme ostoskadulla. Euroopan pisimmät rullaportaat ja pilvenpiirtäjämaisemat tekivät vaikutuksen.
Päivän päätteeksi palasimme junalla Marburgiin ja kokoonnuimme viimeisen kerran yhteiselle illalliselle.
Sunnuntai 9.10.
Sunnuntai olikin matkapäivä. Ensin Marburgista junalla Frankfurtiin, jossa junanvaihto ja matka jatkui lentoasemalle.
Suomessa olimme viideltä iltapäivällä ja sen jälkeen vielä automatka kotiin.