Pappilanmuseo
Pappilamuseon historia
Pappilamuseo valmistui 1800-luvun alussa. Rakennuttaja oli Ernst Gustav von Willebrand, joka teki sen korvaukseksi pappilaan tarkoitetuista hirsistä, mitkä päätyivätkin tehtaalle. Tarveaineet saatiin pääosin kartanon metsistä. Koska pappila rakennettiin savesta, sen ympärille oli muurattava tukeva tiilikerros. Pappilan museon keittiössä oli suuri leivinuuni. Lähes kaikki keittiön kattilat, kulhot ja pannut olivat kuparia.
Pappi muutti pois tästä talosta, johon muutti sitten lukkari, joka opetti lapsia lukemaan ja kirjoittamaan. Töykkälänmäellä oli ennen pieni kyläkeskus. Kyläkeskuksen taloja purettiin ja tilalle tuotiin aittoja. Vuonna 1940 yritettiin huonokuntoinen pappila purkaa, mutta onneksi se pystyttiin estämään. Eric Napoleon Bullstoff oli pappi, joka asui pappilassa pisimpään. Myös Miina Sillanpää asui aikoinaan pappilassa ja hänen huonettaan kutsuttiin piispanhuoneeksi
Pappila muutettiin museoksi vuonna 1959.
Lähde:
Anttila Olavi Kartanosta kunnaksi Jokioisten historia, Forssan kirjapaino, Forssa 1991
Jokioinen-kuvat kertovat, Jokioisten Lions Cub 1995
Pappilamuseon opas Stiina-Liisa Pirkkamaa
http://www.hameenheimoliitto.fi/museoportaali/?page_id=261
Pappi muutti pois tästä talosta, johon muutti sitten lukkari, joka opetti lapsia lukemaan ja kirjoittamaan. Töykkälänmäellä oli ennen pieni kyläkeskus. Kyläkeskuksen taloja purettiin ja tilalle tuotiin aittoja. Vuonna 1940 yritettiin huonokuntoinen pappila purkaa, mutta onneksi se pystyttiin estämään. Eric Napoleon Bullstoff oli pappi, joka asui pappilassa pisimpään. Myös Miina Sillanpää asui aikoinaan pappilassa ja hänen huonettaan kutsuttiin piispanhuoneeksi
Pappila muutettiin museoksi vuonna 1959.
Lähde:
Anttila Olavi Kartanosta kunnaksi Jokioisten historia, Forssan kirjapaino, Forssa 1991
Jokioinen-kuvat kertovat, Jokioisten Lions Cub 1995
Pappilamuseon opas Stiina-Liisa Pirkkamaa
http://www.hameenheimoliitto.fi/museoportaali/?page_id=261
Pappilamuseo tänään
Pappilamuseo on nykyään museokäytössä. Se sijaitsee Jokioisten Vaulammintiellä. Tiet sinne olivat kiemuraiset, mutta ovat nykyään suoremmat.
Pappilamuseo on harvinaisuus Suomessa. Seinät ovat savea, olkia ja lisäksi sammalta. Sisällä pappilamuseossa on Miina Sillanpään tavaroita esimerkiksi salkku ja silmälaseja. Pappilanmuseo on nykyään jokioisten henkilökunnan omistuksessa. Päärakennusta ympäröi ikääntynyt puisto, jonne on siirretty kaksi vanhaa aittaa, lato ja savusauna. Pappilanmuseo on suojeltu valtioneuvoston päätöksellä.
Lähde:
Siistonen Pasi: Jokioisten kulttuuriympäristöohjelma, Ympäristöministeriö Helsinki 1997
Pappilamuseo esittelijänä Stiina-Liisa Pirkkamaa
http://www.hameenheimoliitto.fi/museoportaali/?page_id=261
Pappilamuseo on harvinaisuus Suomessa. Seinät ovat savea, olkia ja lisäksi sammalta. Sisällä pappilamuseossa on Miina Sillanpään tavaroita esimerkiksi salkku ja silmälaseja. Pappilanmuseo on nykyään jokioisten henkilökunnan omistuksessa. Päärakennusta ympäröi ikääntynyt puisto, jonne on siirretty kaksi vanhaa aittaa, lato ja savusauna. Pappilanmuseo on suojeltu valtioneuvoston päätöksellä.
Lähde:
Siistonen Pasi: Jokioisten kulttuuriympäristöohjelma, Ympäristöministeriö Helsinki 1997
Pappilamuseo esittelijänä Stiina-Liisa Pirkkamaa
http://www.hameenheimoliitto.fi/museoportaali/?page_id=261
The parsonage museum history
The museum was finished in the beginning of the 1800s. The head of the building process was Ernst Gustav von Willebrand, who built it as compensation for the timber, that was meant to end up for the museum but ended up at the factory. The materials needed for it were mainly from the woods surrounding the manor. Since parsonage was mostly built from clay, a layer of brick was made to surround it. In the kitchen of the museum, there was a big oven for baking. Nearly all of the pots, bowls and pans were made from copper.
The priest moved out of the house, and in moved a sacristan, that taught the kids to read and write. At Töykkälänmäki there was a small village center. The centers houses were taken down and replaced with granaries. In 1940 , the parsonage was supposed to be taken down, but luckily that was cancelled. Eric napoleon bulstoff was a priest , who lived in the parsonage the longest. Miina Sillanpää also lived there in her time and her room was called the bishop's room.
The parsonage was turned into a museum in 1959.
The priest moved out of the house, and in moved a sacristan, that taught the kids to read and write. At Töykkälänmäki there was a small village center. The centers houses were taken down and replaced with granaries. In 1940 , the parsonage was supposed to be taken down, but luckily that was cancelled. Eric napoleon bulstoff was a priest , who lived in the parsonage the longest. Miina Sillanpää also lived there in her time and her room was called the bishop's room.
The parsonage was turned into a museum in 1959.
Parsonage Museum nowadays
The parsonage museum nowadays is used as simply a museum. It is located at Vaulammintie. The roads to it were very curvy and complycated, but are now much straighter.
The museum is a delicacy in Finland. The walls are made of clay, straw and moss. Inside the museum are Miina Sillanpääs items, such as her suitcase and glasses. Jokioinens staff own the parsonage museum nowadays. The main building is surrounded by an old park, which two old granarys, a barn and a smoke sauna have been moved to. The museum has been put under protection by the council of the state.
The museum is a delicacy in Finland. The walls are made of clay, straw and moss. Inside the museum are Miina Sillanpääs items, such as her suitcase and glasses. Jokioinens staff own the parsonage museum nowadays. The main building is surrounded by an old park, which two old granarys, a barn and a smoke sauna have been moved to. The museum has been put under protection by the council of the state.
