Muita kirkkokuntia
Evankelis-luterilainen kirkko
Luterilaisuus sai alkunsa 1500-luvun Saksassa.
Saksalainen munkki ja raamatuntutkija Martti (Martin) Luther otti kantaa katolisessa kirkossa vallalla olleeseen anekauppaan.
Sen mukaan ihminen saattoi ostaa itselleen vapautuksen tehdyistä synneistä. Myös köyhät käyttivät vähäisiä rahojaan aneisiin kiirastulen pelossa. Kiirastuli tarkoittaa kuolemanjälkeistä rangaistusta tehdyistä synneistä.
Luther kirjoitti 95 teesiä, eli väitettä aneita vastaan. Hän ilmaisi niissä kritiikkinsä muitakin katolisen kirkon silloisia käytäntöjä kohtaan.
Teeseistä sai alkunsa reformaatio, uudistus, jonka myötä katolisen kirkon piiristä erosi lukuisia protestanttisia yhteisöjä.
Sana protestantti tule sanasta protestoida, vastustaa.
Lutherin innoittamia seurakuntia ja kirkkoja alettiin kutsua "luterilaisiksi", vaikka Luther itse vastusti nimitystä.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko kuuluu yhtenä kirkkona tähän luterilaisten kirkkojen perheeseen.
Agricola - suomalaisen luterilaisuuden vaikuttaja
Pohjolaan reformaatio tuli saksankielisten saarnamiesten mukana.
Uskontosta tuli myös myös kuninkaiden ja hallitsijoiden valtataistelujen väline.
Suomeen luterilaisuus saapui Wittenbergissä opiskelleiden suomalaisten, erityisesti Mikael Agricolan työn kautta.
Raamatun pääosin suomentanutta Agricolaa pidetään myös suomen kirjakielen "isänä".
Kaikkia evankelisia kirkkokuntia, jotka syntyivät 1500-luvulla protestiliikkeenä roomalaiskatolisessa kirkossa, kutsutaan protestanttisiksi. Kaikki evankelisen liikkeen kannattajat eivät kuitenkaan päätyneet yhden liikkeen sisälle, koska eivät löytäneet yksimielisyyttä siitä, mitä aito usko lopulta piti sisällään.
Muita protestanttisia kirkkokuntia ovat mm. anglikaaninen kirkko sekä niin kutsutut reformoidut kirkot.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Enemmistö suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Vuonna 2019 noin 3,8 miljoonaa suomalaista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Prosentuaalisesti kirkon jäsenyys on 68,6 %:lla suomalaisista.
Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa johtaa Turun arkkipiispa Tapio Luoma. Hiippakuntia on 9 ja seurakuntia 384.
(Vertailun vuoksi ortodokseilla hiippakuntia on 3 ja seurakuntia 22.)
Luterilaista kirkkoa kutsutaan kansankirkoksi, koska sillä on merkittävä asema Suomen historiassa sekä kulttuurissa.
Evankelis-luterilainen kirkko
Evankelis-luterilainen kirkko
Yhtäläisyyksiä ja eroja
Erojakin on. Luterilaisuudessa pääpaino on Raamatussa. Ortodoksinen kirkko pitää Raamatun ulkopuolista traditiota myös tärkeänä.
Esimerkiksi Neistyt Marian syntymästä kertovat tekstit eivät ole Raamatussa, joten luterialinen kirkko ei juhli kirkkovuodessaan Marian syntymää, kuten ortodoksit. Yhteisiä kirkkovuoden juhlia ovat mm. Pääsiäinen, joulu, helatorstai, helluntai ja palmusunnuntai.
Katolisen kirkon 1500-luvun käytänteet johtivat myös siihen, että Luther ei pitänyt pyhien ihmisten kunnioittamista tai luostarilaitosta tavoiteltavina asioina. Niinpä niitä ei ole luterilaisessa kirkossa.
Luterilaisen kirkon sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen. Ortodoksisessa kirkossa on lisäksi 5 muuta sakaramenttia. Luterilaisessa kirkossa myös nainen voi toimia pappina.
Luterilaista kirkkoa on kutsuttu Sanan kirkoksi. Tämä johtuu siitä, että Raamatun ja saarnan merkitys on jumalanpalveluksissa suuri. Lisäksi kirkot ovat paikoin hyvin yksinkertisesti koristeltuja. Ihmisten huomion tulikin kohdistua sanan kuulemiseen.
Kirkkomusiikissa löytyy myös eroja. Ortodoksisessa kirkossa ei käytetä soittimia, mutta luterilaisessa palveluksessa voi olla urkujen lisäksi muitakin instrumentteja. Ortodoksisessa kirkossa kuoro laulaa pääasiassa palvelusten veisut (tämä johtuu mm. siitä, että ortodoksinen kirkkomusiikki on paikoin melko vaativaa, tekstit ja sävelmistö vaihtuvat jopa päivittäin), kun taas luterilaisessa kirkossa seurakunta laulaa usein yhdessä virsikirjan tuttuja virsiä.