Teksti on muokattu ja lyhennetty isä Andrei Verikovin kirjoituksesta ortodoksi.net-sivustolla. Alkuperäinen teksti tässä linkissä.

Moni aikuinenkin saattaa arastella kirkkoon menemistä. Kuinka siellä nyt pitää olla? Entä jos teen jotain väärin?
Kirkossa ei ole sotilaallisen tarkkoja sääntöjä, mutta periaate on, että kirkossa toimitaan arvokkaasti.

Jumalanpalvelus on yhteistä rukousta. Se ei ole paikallaan olemista vaan jatkuvaa toimintaa. Siihen osallistutaan kaikilla aisteilla.
Vasta omakohtainen osallistuminen avaa ihmiselle jumalanpalveluksen koko kauneuden.

Milloin teen ristinmerkin?

1. Kirkkoon sisälle tultaessa tehdään ristinmerkki, samoin koko jumalanpalveluksen ajan. Tarkkaa ohjetta on vaikea antaa.
2. Periaatteena on, että ristinmerkki tehdään rukouksen alkaessa ja päättyessä. Esimerkiksi silloin, kun lauletaan ”Herra armahda”.
3. ...tai puhuteltaessa Jumalaa, esimerkiksi veisattaessa tai luettaessa ”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle”.
4. Hyvänä neuvona voisi sanoa, että ristinmerkkiä ei voi tehdä liikaa.

Saako kirkossa istua?

Kirkon penkit on ehdottomasti tarkoitettu istumista varten, mutta kirkkoon tullaan rukoilemaan, ei niinkään istumaan tai seisomaan.
Jumalanpalveluksessa on kohtia, joiden aikana tulisi seistä, esimerkiksi

• evankeliumin lukeminen
• suitsutukset
• eukaristia (eli ehtoollisen pyhittäminen)

Kirkkoon ei kannata jättää tulematta sen vuoksi, ettei jaksa siellä seistä. On pienempi paha istua kirkossa, kuin jättää kokonaan tulematta kirkkoon.
Ortodoksit seisovat kirkossa kunnioittaakseen Jumalaa.

Sytyttäisinkö tuohuksen?

Kirkkoon tullessa on mahdollisuus ostaa tuohuksia. Tuohuksen sytyttämistä voi pitää näkyvänä ja palavana rukouksen merkkinä.
Tuohuksen voi sytyttää kirkkosalissa oleviin kynttilänjalkoihin tai vainajien muistelupöydälle (kuvassa).

Suitsuttaminen

Suitsuttaminen kuuluu ortodoksiseen jumalanpalvelukseen ja kuvaa Jumalalle kohoavaa rukousta, kuten psalmissa sanotaan:

”Nouskoon minun rukoukseni niin kuin suitsutussavu sinun kasvojesi eteen”.

Suitsutus on uhrilahja Jumalalle. Suitsutus myös omalta osaltaan korostaa sitä, että kaikilla aisteilla voi osallistua jumalanpalvelukseen. Pappi tai diakoni suitsuttaa monissa jumalanpalveluksissa koko kirkkosalin. Tällöin suitsutetaan ikoneille sekä ihmisille.
On tapana kumartaa silloin, kun meitä kohti suitsutetaan. Kirkosta ja sen käytännöstä riippuen tehdään myös tarvittaessa tilaa, jotta suitsuttaja voi suitsuttaa kirkon seinällä oleville ikoneille.

Kirkossa kumarretaan myös silloin, kun pappi siunaa. Lisäksi tiettyjen rukousten aikana seisotaan kumartuneina. Tällaista rukousta edeltää kehotus ”Kumartukaamme Herran edessä”.

Kuvassa suitsutusastia eli kadila.

Pappi siunaamassa:

Ehtoolliselle meno
Ehtoolliseen osallistuja menee jonoon ja laittaa kätensä rinnan päälle ristiin (oikea käsi päälle). Tämä siksi, ettei tulisi vahingossa huitoneeksi ristinmerkillä ehtoollismaljaa nurin. Papille sanotaan kuuluvasti oma etunimi. Ehtoollisen saatua suudellaan ehtoollismaljaa ja poistutaan jonosta. Tämän jälkeen voi tehdä ristinmerkin. Jos tarjolla on jälkileipää ja -viiniä, suuntaa sinne.


Vaatetus:
Poikien ei tulisi pitää hattua sisätiloissa muuallakaan, saati sitten kirkossa.
Monissa maissa naisten tulisi käyttää päässään huivia käydessään ortodoksisissa kirkoissa, mutta Suomessa ei ole tällaista käytäntöä.
Vaatteiden ei tule olla liian paljastavia vaan niiden tulisi peittää olkapäät ja polvet. Shortsit eivät oikein sovi kirkkoon.

Puhelin on syytä laittaa äänettömälle (ja pitää poissa mielestä palveluksen ajan).

Muista: Käytännön asioita oppii parhaiten itse osallistumalla ja omaksumalla.