Kirkkoisien opetukset

Keitä ovat kirkkoisät?

Kirkkoisä on arvonimi, joka on annettu Raamatun ajan jälkeisille pyhille ihmisille, joiden esimerkki, opetus ja kirjoitukset ovat vaikuttaneet paljon kristinuskoon.

KUUKAUDEN KIRKKOISÄ - SYYSKUU

Simeon Styliitta - Pylväskilvoittelija, muistopäivä 1.9.

(Lähde: ortodoksi.net)

Simeon oli syyrialainen munkki, joka piti askeesia varmimpana tapana päästä Jumalan valtakuntaan. Hänen tapansa kilvoitella oli varsin erikoinen.

Hänen sanotaan olleen arvostetussa asemassa ollut totuuden puhuja, joka ei pelännyt kertoa totuutta niin hallitsijalle kuin rikollisellekaan. Simeon Styliitta tuli nimensä mukaisesti tunnetuksi asumisestaan pylvään päässä. Ensimmäinen pylväs, jossa hän asui, on ilmeisesti ollut noin kolmen metrin korkuinen, mutta viimeisen pylvään korkeuden on kerrottu olleen jopa 20 metriä. Hänen tapansa kilvoitella tuntuu nykyihmisestä itsekidutukselta ja osittain se saattoi sitä ollakin esimerkiksi silloin, kun hän solmi viittansa niin tiukalle, että nyörin rikkoma iho alkoi märkiä ja vaiva meinasi viedä hänen henkensä.

Simeon asui aluksi Mandras-nimisessä luostarissa, mutta herätti ankaralla askeettisuudellaan närää muiden munkkien parissa ja hänet karkotettiin luostarista. Ankara askeettisuus kuitenkin jatkui ja hän oli useita kertoja vähällä kuolla kilvoittelun aiheuttamien vaivojen tai nälkiintymisen vuoksi. Hän eli luostarin jälkeen jonkin aikaa yksinäisyydessä erakkona.

Vaikka häntä tuohonkin aikaan pidettiin yleisesti kummajaisena, häntä tultiin silti kuuntelemaan ja saamaan häneltä opetusta ja neuvoja. Elämänsä viimeiset vuodet hän vietti Antiokiassa sitten lopulta pylvään päässä asuen - kesät ja talvet - laulellen kirkkoveisuja, rukoillen ja opettaen lähes 40 vuotta.

Tropari, 1. säv.

Kärsivällisyydelläsi sinä olet tullut pylvääksi | ja olet tullut muinaisten isien vertaiseksi. | Olet kilpaillut Jobin kanssa kärsimyksissä, Joosefin koettelemuksissa. | Ruumiissa sinä elit ruumiittomien voimien tavoin. || Kunniallinen isä Simeon, rukoile Kristus Jumalaa pelastamaan meidän sielumme.

KUUKAUDEN KIRKKOISÄ - LOKAKUU: Antonios Suuri

KUUKAUDEN KIRKKOISÄ - LOKAKUU

Antonios Suuri

Luostarilaitoksen alku sijoittuu 200-luvulle Egyptin ja Syyrian erämaihin, jossa erakoksi vetäytyneet ihmiset halusivat omistaa koko elämänsä Jumalalle.

Munkkilaisuuden isänä pidetään Antonios Suurta. Hän peri nuorena miehenä vanhemmiltaan suuren omaisuuden, mutta luopui siitä ja ryhtyi erakoksi. Hän oli kuullut kirkossa Jeesuksen kehotuksesta luopua maallisesta omaisuudesta, jolloin häntä odottaisi aarre taivaassa.

"Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." (Matt.19:21)

Antonios majaili esimerkiksi tyhjissä hautaluolissa ja hänen luonaan vieraili paljon ihmisiä tapaamassa ja saamassa elämänohjeita. Antonioksen mukaan suurin kiusaus asuu ihmisen omassa sydämessä ja siksi erakkona oleminen on myös vaikeaa.

Hänen ympärilleen alkoi tulla muitakin ihmisiä, jotka pyysivät Antoniokselta hengellistä ohjausta. Näin syntyi ensimmäinen erakkoyhteisö, eräänalainen luostarin esiaste.

Antonioksen vaikutus kirkon opetukseen

Kun kirkon ensimmäinen, Nikean ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 325 kokoontui, Antonios kutsuttiin mukaan. Kokouksen syynä oli piispa Areioksen opetus, jonka mukaan Jumala loi Jeesuksen.

Antonioksen ortodoksisen opin puolustuspuhe vaikutti ja johti myöhemmin tämän harhaopin loppumiseen.

Tuossa kokouksessa kirjoitettiin uskontunnustuksen ensimmäinen osa. Siinä todetaan että:

"Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä"


 















Tehtävät:

  1. Milloin ja missä luostarilaitos on saanut alkunsa?
  2. Millaisia vaikeuksia erakko on voinut kohdata erämaassa?
  3. Mikä on Antonioksen merkittävin vaikutus kirkon opetukseen?
  4. Millainen harhaoppi oli areiolaisuus?

Teksti: Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna

Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta.
Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon.
Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta.
Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.
Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen:
hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen:
tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.
Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.
Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.
Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon.
Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta.
Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa.
Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.
Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.
Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa.
Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon.
Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta.
Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.
Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt.
Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.
Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut:
kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.
Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan.
Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.
Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi:
"Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla". (Jes.14:9)
Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.
Se kukistui ja se saatettiin häpeään.
Se kukistui ja niin se kuoletettiin.
Se kukistui ja niin se menetti valtansa.
Se kukistui ja pantiin kahleisiin.
Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.
Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.
Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt.
"Kuolema, missä on sinun otasi?
Tuonela, missä on sinun voittosi?
Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.
Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.
Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista."
(1.Kor.15:20)
Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen.