Uskonnot sekoittuvat

Tunnet varmasti sanonnan “kaikki tiet vievät Roomaan”. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Roomaan matkustavalla on valittavanaan huikea määrä vaihtoehtoisia kulkureittejä, joita pitkin perille on mahdollista päästä. Samaan tyyliin eri uskonnoissa pyritään hyvinkin samankaltaisiin päämääriin, mutta eri keinoilla. Yksinäistä matkalaista uhkaavat kuitenkin kaikenlaiset vaarat ja eksyminen oikealta reitiltä. Uskonnoista löytyy paljon enemmän yhteistä kuin äkkiseltään luulisi.

Kaikki maailmanuskonnot ovat syntyneet Aasiassa: juutalaisuus, kristinusko ja islam Lähi-idässä, muut Kaukoidässä. Eri maailmanuskonnoilla onkin paljon samankaltaisia ajatuksia. Lähes kaikissa niistä löytyy esimerkiksi Jeesuksen opettama kultainen sääntö, tosin hieman eri muodoissa.

Uskonnot eroavat toisistaan syntyperän, levinneisyyden, jumalakäsityksen ja opillisten erojen takia. Jokainen ihminen myös kokee uskonnon hieman omalla tavallaan, vaikka olisi saman uskonnon edustaja. Japanissa ja Kiinassa on perinteisesti ollut paljon uskontojen sekoittumista eli synkretismiä, mutta samaa ilmiötä on havaittavissa muuallakin ja lähes kaikissa uskonnoissa.

Suomessa tämä näkyi jo aikanaan, kun kristinusko saapui maahamme. Monet ihmiset pitivät karhua pyhänä eläimenä, palvoivat metsän henkiä, mutta uskoivat kristinuskon sanomaan. Edelleen osa kristityistä käy astrologeilla ja uskoo sielunvaellukseen. Uusien tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista uskoo edelleen Jumalaan, mutta ei niin kuin kirkko opettaa.

Japanissa moniuskontoisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Samoin Kiinassa ihminen saattaa harjoittaa useita uskontoja samanaikaisesti. Intiassa hindulaisuudella ei ole tarkkoja opinkappaleita, ja siksi hindu harjoittaa monesti muitakin uskontoja. Hindulaisuus ja buddhalaisuus ovat muutenkin saaneet vaikutteita toisiltaan.

Eri uskonnoilla on paljon samanlaisia piirteitä keskenään. Jotkut ovat joskus jopa pohtineet, voiko sama Jumala olla kyseessä eri muodoissa eri uskonnoissa, jolloin kaikki uskonnot olisivat ikään kuin yhtä suurta perhettä. Erityisesti hindulaisuuden parissa on esiintynyt tällaista ajattelutapaa. Yleensä kirjauskonnot kuitenkin pitäytyvät tiukasti omassa opissaan, eikä niille tällainen näkökanta ole vielä mahdollinen.

Abrahamin perilliset

Sekä kristinusko että islam ovat lähteneet juutalaisuudesta. Tämä ilmenee jo juutalaisten kantaisän Aabrahamin perillisistä. Kaikki kolme uskontoa uskovat Aabrahamin olleen olemassa, mutta hieman eri tavoin.

Juutalaisille Aabraham on merkittävä kantaisä, joka sai Jumalalta tehtävän johdattaa kansansa kohti luvattua maata. Kansa, joka Aabrahamista versosi, on juutalaisten mukaan Jumalan valittu kansa, jota he edustavat. Muslimit taas kokevat tärkeäksi henkilöksi Aabrahamin pojanpojan, Ismaelin, josta tuli muslimien kantaisä. Kristityille Aabraham ja Jumalan valittu kansa ovat myös tärkeitä, mutta tärkeimmäksi henkilöksi nousi Daavidin sukuhaarasta tullut pelastaja, Jeesus Nasaretilainen.

Jeesuksen olemassaoloon uskovat myös juutalaiset sekä muslimit, joista jälkimmäisille hän oli yksi profeetoista. Kristityille Jeesus on uskon keskeinen henkilö, jonka kautta avautuvat portit ikuiseen elämään. Hän on Raamatun edustama messias, kansan pelastaja. Juutalaisetkin uskovat ennustettuun messiaaseen, mutta heidän mukaansa se ei ole Jeesus.

Kristinuskolla, islamilla ja juutalaisilla on monia muitakin yhteisiä henkilöitä, jotka löytyvät kristittyjen Vanhasta testamentista, juutalaisten raamatusta ja muslimien koraanista. Yksijumalaisuuden lisäksi näille uskonnoille yhteistä on myös usko profeettoihin ja enkeleihin.

Nämä kolme uskontoa ovat perinteisesti olleet patriarkaalisia uskontoja, eli niissä mies on pääsääntöisesti ollut perheen pää. Palvontamenoissa mies on perinteisesti toiminut pappina tai muuna välittäjänä jumalan ja ihmisten välillä. Nykyaikana sekä kristinuskossa että islamissa on muodostunut useita opillisia erimielisyyksiä siitä, mikä naisen asema jumalanpalveluksessa voi olla. Kristinuskossa tämä ilmenee naispappeuden hyväksyntänä joissakin suuntauksissa, kuten luterilaisuudessa, kun taas esimerkiksi katolilaiset ja ortodoksit ovat sitä vastaan.