Postmoderni käsitteenä kuvaa aikaa, jota leimaa epävarmuus ja informaation ristiriitaisuus. Postmodernismi eli "modernin jälkeen" alkoi muotoutua 1950-luvulla Pohjois-Amerikassa. Postmoderni epäilee faktoja ja universaaleja totuuksia sekä korostaa tulkinnallisuutta. Tämä johtaa siihen, että kaikenlaiset objektiivista totuutta tavoittelevat, universaalit väitteet niin ihmisluonnosta kuin maailmastakin nähdään vanhentuneina, modernin ja sitä edeltävän maailman osasina. Postmodernit romaanit ilmentävät pirstaloitunutta maailmaa.

Postmodenismi tyylilajina:

• Kerronta usein metafiktiivistä eli kertoja on tietoinen tarinan fiktiivisyydestä.
• Taiteen ja viihteen tyylejä ja lajeja sekoitetaan estottomasti.
• Kertomisen tyyli ja sävy usein leikillinen tai ironinen.
• Tarinoissa erilaiset maailmat ja yksilön kokemukset kohtaavat ja risteävät.
• Kertomukset ovat modernismin tapaan aukkoisia ja niistä voi myös uupua syy-seuraus -suhteet.
• Intertekstuaalisuus eli viittaaminen aiempiin teksteihin on tyypillistä.

Postmoderni taide hyödyntää erilaisia myyttejä ja klassikoita. Intertekstuaalisuuden, pastissin ja parodian avulla usein viitataan menneiden aikakausien teoksiin ja kulttuuriin.

Myytit ovat tuhansia vuosia vanhoja kertomuksia, joiden alkuperäinen tarkoitus on ollut selittää erilaisten ilmiöiden, kuten maailman ja ihmiskunnan, syntyä. Tarinatyyppejä:
- Sankarin matka, johon kuuluu mahdottoman tehtävän suorittaminen, vastustaja, tietäjä ym. (vrt. Harry Potteria ja Matrixin Neoa)
- Seikkailutarina (Odysseia, Tulitikkuja lainaamassa, Napapiirin sankarit)
- Tuhkimotarina, ryysyistä rikkauksiin
- Onneton rakkaustarina
jne.

Klassikkoteoksissa on teemoja, jotka kiinnostava ihmisiä aikakaudesta toiseen. Esimerkiksi antiikin ajan näytelmiä tai Shakespearen näytelmiä esitetään edelleen uusina sovituksina ja tulkintoina. (Making of Romeo ja Julia, Vaasan kaupunginteatteri)




Markku Laakson Sammon puolustus (1999) ja Don Rosan kuvitusta Aku Ankka -tarinasta Sammon salaisuus (1999). Vertaile kuvia alkuperäiseen Akseli Gallen-Kallelan työhön (1896) ja pohdi kuvien sanomaa.