1. ’On vaarallista käyttää kännykkää.” ”On vaarallista juoda yli kolme lasillista maitoa päivässä.” ”On vaarallista istua.” Näin väittävät sekä tutkijat että media. Maailma on vaaroja täynnä, mutta hulluin hurjapää on ehdottomasti henkilö, joka istuessaan juo maitoa ja näpertää puhelimellaan. (Jussi Vesamäki)

2. Mikäli nuori Hamlet olisi pitänyt päiväkirjaa, se olisi sisältänyt korkeintaan hieman kostonhimoisempaa katkeruutta kuin Tytti Heikkisen kasvukivuista tilittävä proosaruno ”Läski XL AINA SAMA JUTTU” (Varjot astronauteista, 2009). Runon mukaan... (Emmi Halmesvirta)

3. ’Imagine there’s no heaven, it’s easy if you try.” John Lennonin laulun pasifistinen sanoma on kieltämättä kaunis. Sen avaussäkeitä en kuitenkaan allekirjoita. Maailmassa on ollut jumalia, taivaita ja tuonpuoleisia niin kauan kuin ihmisiäkin, joten Lennonin ajatusleikki ei ole helpoimmasta päästä. Ihmisellä on luontainen, inhimillinen taipumus erilaisiin uskomuksiin: uskonnon avulla on kautta aikain pyritty paitsi selittämään luontoon ja ihmiseen liittyviä ilmiöitä, myös vastaamaan perustavanlaatuisiin filosofisiin kysymyksiin esimerkiksi hyvästä elämästä. Edes tieteen kehitys ei ole poistanut uskontoja maailmasta, ja elämme jo sentään Herran vuotta 2015. (Valtteri Manninen)

4. Me suomalaiset jussit kuokkisimme suomme mieluiten itse. Tämän sanominen ääneen tuskin kuitenkaan parantaisi tilannettani juuri nyt. Minua ympäröi luokallinen entisten eurooppalaisten uudisraivaajien ylpeitä lapsenlapsenlapsia, joihin on Pampersit päällä pukeltavista taaperoista lähtien kylvetty taipumaton usko tähtilipun ja teamworkin voimaan. Vaihtoehtoja ei siis juuri jää: tämänpäiväinen – kuten edellinenkin – koulupäivän kurssityö toteutetaan sopuisasti ryhmissä. Vasta viikon mittainen elo läntisen pallonpuoliskon mahtimaassa on valaissut minulle, mistä tämä kansakunta oikein saa polttoaineensa: naapurien yhteisistä nyyttäri-illoista ja loputtomista jaetuista Google Drive -tiedostoista. Mietin säilyykö suomalainen sieluni hengissä loppukesään asti. (Henri Kaarakainen)

5. Kirjoittaminen on minulle tapa ajatella. Muistikirjani täyttyvät tehtävälistoista ja merkinnöistä päivän tapahtumista, puhelimeni muistioon syntyy novelleja pikaruokapaikoissa. Olen kirjoittanut säännöllisesti 11 – vuotiaasta; runoja, novelleja, omituisia unia, rönsyileviä muistiinpanoja. Kirjoittaessa tekstit selkeyttävät ajatuksia. Myöhemmin ne taas kertovat ja muistuttavat siitä, kuka olin joskus vähän aikaan sitten, lopulta paljon kattavammin kuin viime talvena vaniljalattestani räpsimäni kuvat. Kirjoitan – siis muistan. (Siina Sipilä)

6. Aamulla lehteä lukiessani huomaan lattialla vipeltävän hämähäkin lähestyvän vauhdilla. Sydämeni syke nousee silmänräpäyksessä, kädet alkavat täristä, umpirauhaset pumppaavat verenkierron täyteen stressihormoneja ja aika tuntuu pysähtyvän, mutta vain hetkeksi. Syntynyt pelkoreaktio valtaa mielen ja kehon, vaikka pelon aiheellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. (Tyti Hämeenaho)

7. Euroopan unioni on pitkäaikaisen eurooppalaisen yhteistyön kehityksen tulos. Yhteistyö sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeen Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä, kun Saksan ja Ranskan taloudet pyrittiin yhdistämään toisiinsa niin jämäkästi, etteivät valtiot sotisi enää toisiaan vastaan. Euroopan valtioiden välinen integraatio eteni atomienergiayhteistyöhön ja myöhemmin vapaakauppasopimuksiin useiden Euroopan valtioiden välillä. Keskeisten ja eniten yhteistyötä tekevien valtioiden kesken syntyi Euroopan yhteisö. Vuonna 1992 yhteistyö sai suuremmat mittakaavat, kun Maastrichtin sopimuksessa päätettiin Euroopan unionin perustamisesta. Unioniin kuuluu nykyään 28 jäsenvaltiota ja sen yhteistyö on ollut tiivistä. Viimeiset vuodet ovat olleet kuitenkin hankalia unionille ja eurooppalaiselle yhteistyölle. Onko rajojen ylittävä yhteistyö enään vain utopiaa? (Olli Joki)

Esseet kokonaisuudessaan voit lukea täältä (1-3), täältä (4) ja täältä (5-7)