Testaajat:
Sampo Forsström, Joensuun Normaalikoulu
Tuomo Parkki, Light a Bot

Idea tiivistettyvä:
Koska aika on kortilla, päätimme pistää aihepiiriä tulille parilla lyhyehköllä VR-sessiolla. Tutustuimme rennolla ja kokeilevalla otteella kollaboratiivista toimintaa mahdollistaviin VR-ohjelmiin. Tavoitteena oli ensinnäkin testata yhteistoimintaa VR:ssä ja pohtia ohjelmien soveltuvuutta ja mahdollisuuksia koulumaailmaan.

Oheinen teksti on vapaamuotoista kokeilun kuvailua ja jotain sen tuottamia ajatuksia. Session aikana olimme puheyhteydessä Oculuslasien kautta. Fyysisesti olimme eri rakennuksissa.

---

Tänään testasimme Sampon kanssa karttasovellusta nimeltä Wander. Olimme aiemmin jo hiukan tutustuneet ohjelmaan itsenäisesti, ja tunsimme pääpiirteittäin ohjelman idean ja käyttöliittymän. Wanderin pohjanahan on Google Street View.  Jos et ole käyttänyt tätä ohjelmaa, niin on syytä mainita, että VR-kokemus on todella immersiiviivinen ja vaikuttava. Tietokoneversiona Street View on tämän rinnalla aivan paperia.

Wanderin kollaboratiivinen työskentely toimii siten, että yksi (esimerkiksi opettaja) perustaa huoneen ja hän kutsuu sinne kaverilistasta kavereita (oppilaita). Huomasimme tosin, että kun sovelluksessa avasi kaverilistan ja alkoi vain seurata toista, niin "huone" syntyi automaattisesti ja seurattu oli huoneen ylläpitäjä. Idea huoneessa on, että ylläpitäjä voi liikkua vapaasti minne tahansa maailmassa ja seuraajat kulkevat automaattisesti mukana. Samoin puheyhteys on käytössä automaattisesti, jos mikrofonin käyttöön on antanut ohjelman käynnistyessä luvan. Ryhmän vetäjä voisi siis esitellä erilaisia kohteita ja kertoa näistä vaikkapa jotain.

Ensimmäinen ajatuksemme siis oli, että opettaja voisi kierrättää oppilaita haluamissaan kohteissa. Wanderissa voi luoda Suosikki -paikkoja, eli käyttäjä voi etukäteen luoda kierroksen kohteet valmiiksi pikakuvakkeiksi. Suosikkeihin sai luotua myös kansioita, mikä vaikutti näppärältä. Soveltuvia oppiaineita olsi tietysti maantieto, biologia, historia, yhteiskuntaoppi, mutta ehkäpä myös kielet. Nimittäin kun vierailimme Moskovassa, niin mieleen tuli se, että opettaja (tai oppilas!) voisi pitää "turistikierroksen" kohdemaan kielellä. Tässä itseasiassa voisi yhdistää luonnollisella tavalla maantiedon, historian ja kielet. Se että pidät esitelmän vaikkapa venäjäksi luokan edessä on toki kokemus sinänsä, mutta katsojan kokemus virtuaalimaailmassa on jotain ihan muuta, siis hyvällä tavalla. Lisäksi esiintyjältä puuttuisi tässä esiintymisen pelko ja esiintyjän olisi pakko soveltaa kieltä puhumalla. VR-lasit päässä kun on aika vaikea lukea paperista. Parhaassa tapauksessa matkustajat voisivat myös kysellä kysymyksiä matkaoppaalta!

Jos henkilö lopettaa toisen seuraamisen, hän voi kierrellä paikassa vapaasti. Tähänkin voisi "turistikierroksella" antaa paikoin mahdollisuuden. Takaisin oppaan luoksehan pääsee, kun aloittaa seuraamaan. Puheyhteys pysyy, jos se on aloitettu ennen ohjelman käynnistämistä kaverivalikon kautta. Opas voi siis kutsua ryhmänsä takaisin.

Moskovassa huomasimme myös erittäin mielenkiitoisen ominaisuuden, Timelinen eli aikajanan. Monissa paikoissa Timeline valikosta pystyy valitsemaan vuoden, jolta paikan kuva näytetään. Esimerkiksi Moskovasta skaala oli 2012-2019. Muutos kohteemme satunnaisessa paikassa oli huikea. Jos vuonna 2012 autotien reunassa oli perinteisiä pieniä kioskeja, hengenvaarallisen näköisiä isoja sähkölinjoja, rempsallaan olevia rakennuksia ja tiellä ajoi Lada, niin vuonna 2019 nämä kaikki olivat kadonneet. Kojut olivat hävinneet, talot oli remontoitu, tie kunnostettu ja autot olivat uuden kiiltäviä. Tämä herätti meissä innostusta ja ajatuksia. Muutosta oli erittäin kiinnostava tutkia visuaalisesti. Elintason koheneminen näkyi tässä todella konkreettisesti. Mitä tästä voisi oppia? Mitä tästä voisi tutkia?

Matkustimme seuraavaksi Joensuuhun, kotikaupunkiimme, katsomaan olisiko sielläkin tarjolla aikajanaa ja olihan siellä. Tarjolla oli kuvia vuosilta 2009-2019. Vaikka muutokset olivat sinänsä muistissa, niin muisti ei pysty tarjoamaan tällaista kokemusta. Muutokset tuntuivat todella suurilta, vaikka kyse on vain kymmenestä vuodesta. Osa muutoksista tuntui myös hämmentäviltä. "Ainiin tämäkin parkkipaikka oli joskus hiekkakenttä!" Immersiivinen kokemus oli vaikuttava.

Loppuun saimme hiukan vähemmän mukavaa kokemustakin. Jommankumman nettiyhteys ilmeisesti vähän pätki ja liikkuminen vaikeutui. Lisäksi aikajanan vaihtoehdot välillä katosivat. Epäilemättä tähän vaikutti se, että olimme molemmat eri verkossa ja kumman tahansa yhteyden pätkimiset vaikuttivat molempiin.