Testaajat:
Sampo Forsström, Joensuun Normaalikoulu
Tuomo Parkki, Light a Bot

Idea tiivistettyvä:
Päätimme pistää aihepiiriä tulille parilla lyhyehköllä VR-sessiolla. Tavoitteena oli tutustua rennolla ja kokeilevalla otteella kollaboratiivista toimintaa mahdollistaviin VR-ohjelmiin. Ajatuksena oli kartoittaa hiukan soveltuvia ohjelmia ja pohtia näiden antamia mahdollisuuksia koulumaailmaan.

Alla oleva teksti on vapaamuotoista kokeilun kuvailua ja jotain sen tuottamia ajatuksia. Session aikana olimme puheyhteydessä Oculuslasien kautta. Fyysisesti olimme eri rakennuksissa.

---

KingSprayssä maalataan spraymaalilla graffiteja erilaisiin ympäristöihin kuten tiiliseiniin, pakettiautoihin tai metrojunien kylkeen. Kyseessä on siis piirto-ohjelma. Olimme ohjelmassa noviiseja ja piirtotaitomme on heikko niin reaali- kuin virtuaalimaailmassa.

Puheyhteys toimi Oculuksen kautta hyvin ja puheryhmä oli helppo luoda. Aluksi tutustuimme ohjelman käyttöliittymään ja neuvoimme toinen toistamme - mistä löytyy mitäkin valikkoa; miten saamme luotua yhteisen maalaustilan ja miten maalausvaiheessa muutetaan vaikkapa spray -suuttimien kokoa. Yhteistyö osoittautuikin hyödylliseksi. Ohjelmaan tutustuminen nopeutui yhdessä pähkäillen ja löysimme muutamia ominaisuuksia, jotka olisivat yksin touhutessa todennäköisesti löytyneet aika paljon myöhemmin.

(Oheiset kuvat on otettu myöhemmin. Session kuvat ja videot pyyhkiytyivät vahingossa pois laitteen profiilimuutoksen myötä.)

"Yhdessä tekeminen motivoi jatkamaan"

Ensimmäisten spray -suhausten jälkeen totesimme piirtotaitojemme todellakin olevan juuri niin onnettomat kuin ne ovat, mutta silti maalailu oli kahdestaan huomattavasti miellyttävämpää kuin yksin. Yhdessä tekeminen motivoi jatkamaan, koska se oli yksinkertaisesti hauskaa. Tilanne oli rento ja omat tikku-ukot nauratti. Samalla rupattelimme aihepiiristä ja vähän asian vierestäkin. Tuumimme myös, että tällainen ympäristö ja toiminta voisi olla mielenkiintoinen ja turvallinen tapa tutustua uuteen ihmiseen.

"Tuostahan tuli hieno, minäkin kokeilen!"

Hiukan testin jälkeen ajateltuna, yksin olisi tullut luovutettua maalailu aika nopeasti, vaikka ympäristö ja spraymaalauksen mallinnus oli todella vaikuttavaa. Mutta kahdestaan tekeminen motivoi todella selkeästi jatkamaan. Miksi? Toisaalta tuli halu tehdä jotain "hienoa" jonka kaveri näkisi, ja toisaalta oli hauska nähdä myös toisen työnjälkeä; "Tuostahan tuli hieno, minäkin kokeilen!" Myös ohessa jutustelu oli mukavaa.

Testitilanteemme sai yhtäkkiä mielenkiintoisen ja yllättävän käänteen. Tuntematon henkilö halusi liittyä huoneeseemme. Päätimme hyväksyä pyynnön ja katsoa mitä tapahtuu. Mukaan maalaamn tuli käyttäjä John Doe. Yritimme kommunikoida hänen kanssaan puhumalla, mutta koska hän ei ollut puheyhteysryhmässämme, meillä ei varmaan tästä syystä ollut puheyhteyttä. Morjestimme käsiä heiluttamalla ja hän vilkutti takaisin. John kurkkasi meidän hilpeät teokset, menin vähän sivumpaan ja aloitti oman teoksensa maalaamisen. Mekin jatkoimme maalaamista, mutta kurkimme välillä hänen etenemistä. Samalla pohdimme, että olisipa hauska nähdä joku tosi taitava työnääressä. John vaikutti myös aika noviisilta.

"John Doe oli esimerkillään opettanut minulle jotain uutta!"

Pian kuitenkin huomasimme, että itseasiassa John Doe ei ollutkaan ihan noviisi. Seinään oli ilmestynyt todella näyttävän näköinen silmä. Ensimmäinen ajatus tästä oli, että seinään olisi liitetty valokuva. Mutta tarkempi tarkastelu osoittikin, että kyllä se oli maalattu. Lähemmin tutkittuna hoksasimme miten se ehkä oli tehty.  Päätin (Tuomo) kokeilla tekniikkaa ja kappas, sehän onnistui ihmeellisen hyvin. Vau, innostavaa! John Doe oli esimerkillään opettanut minulle jotain uutta! Nyt aiemmin piirtämäni tontun silmät näyttivät todella tökeröiltä. Tarkkailin Johnin työskentelyä vielä hetken ja huomasin pari muutakin niksiä, mutta aika tuli meillä vastaan ja lopetimme testin. Olin henkilökohtaisesti kuitenkin erittäin tyytyväinen, sillä piirtotaitoni oli ottanut graffitimaailmassa isohkon askeleen eteenpäin. Sessiosta jäi halu jatkaa maalailua uudestaan!

Kuvaamataitoon tämä ainakin soveltuisi ihan suoraan. Jos opettajalla ei ole tietoa tai kokemusta graffititaiteen tekemisestä, netistä varmasti löytyisi apua, jolla päästäisi oppilaiden kanssa alkuun. Oculuksella pystyy ottamaan valokuvia sekä videoita, joilla työt voi esitellä reaalimaailmassa. Nopeasti ajateltuna, samaan aikaan maalaajia voisi olla paikalla 2-4, jotta työskentely pysyisi järkevänä. Opettajan kannattaa olla huoneen luoja, koska vain huoneen ylläpitäjä pystyy tallentamaan ja toisaalta pyyhkimään seinän puhtaaksi. Jos oppilas on vastuullinen ja kokenut käyttäjä, hän toki pystyisi hoitamaan myös ylläpitäjän roolin. Jokainen huoneessa olija pystyy kyllä ottamaan omat valokuvat ja videot. Puhe ei tallennu videoihin. Kuvamateriaalin saa laseista pois samoin kuin USB-muistitikulta, yhdistämällä lasit tietokoneeseen.

Yleisesti ottaen tunti vaikuttaisi olevan maksimaalinen aika yhtäjaksoiseen työskentelyyn, sillä lasit alkavat painaa kasvoja tuossa vaiheessa jo aika tukevasti.

Luokkien tai koulujen välinen yhteistyö voisi olla myös mielenkiintoista monellakin tapaa. Taitava maalaaja (niin opettaja kuin oppilas) voisi käydä vaikka opastamassa noviiseja!