Esiopetuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet perustuvat Suomen perustuslakiin, perusopetuslakiin [1] ja -asetukseen ja sen nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen, oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin [2] sekä esiopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin.

Esiopetusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on otettava huomioon lapsen etu [3]. Opetuksen järjestämisessä on otettava huomioon myös velvoitteet, jotka tulevat muusta lainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista, joihin Suomi on sitoutunut. Tällaisia ovat muun muassa yhdenvertaisuuslaki [4], tasa-arvolaki [5], Euroopan ihmisoikeuksien sopimus [6] ja YK:n lapsen oikeuksien sopimus [7]. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella [8].

Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville lapsille oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna esiopetusta. Huoltajan on huolehdittava siitä, että lapsi osallistuu esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan. Esiopetusta voidaan järjestää päiväkodeissa ja kouluissa.

[1] Perusopetuslaki (628/1998) 4§

[2] Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013)

[3] Perusopetuslaki 3 a § (163/2022)

[4] Yhdenvertaisuuslaki (21/2004)

[5] Laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta (609/1986)

[6] Euroopan ihmisoikeuksien sopimus, Valtiosopimukset (63/1999)

[7] YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 1989

[8]Suomen perustuslaki (731/1999) 6 § 2 mom.