Maallistuminen ja uskonnottomuus

Uskonnottomien määrä maittain. Lähde: Wikipedia

 

Uskonnottomuuden historiaa

Varhaisimmat viitteet uskonnottomuudesta ovat jo antiikin ajalta, jolloin esimerkiksi epikurolaiset filosofit, jotka pohtivat perimmäisiä kysymyksiä, eivät pitäneet uskontoa ihmisen elämän kannalta kovinkaan merkittävänä asiana. Epikurolaiset olivat materialisteja, eli he uskoivat vain aineen, eikä hengen olemassaoloon. Lännessä keskiajalla asiat kuitenkin muuttuivat, sillä kristinuskosta ja islaminuskosta tuli olennainen osa jokaisen ihmisen elämää.

 

Viimeisen kolmensadan vuoden aikana Eurooppa ja koko maailma on muuttunut paljon. Nämä muutokset, jotka alkoivat jo valistuksen aikana 1700-luvulla ovat vaikuttaneet myös uskontojen asemaan. Tuolloin vahvistui ajattelu, jonka mukaan uskonnon ei pitäisi näytellä valtiossa mitään roolia, eli että uskonto ja politiikka pitäisi erottaa toisistaan. Näin ajateltiin siksi, että Euroopassa oltiin sodittu eri kristillisten uskontokuntien välillä jo useampi sata vuotta. Siksi ajateltiin, että jokainen saisi harrastaa sitä uskoa mitä haluaa, jopa uskonnottomuutta. Samoihin aikoihin syntyi myös vankka usko tieteen kykyyn selittää maailmaa havainto- ja järkiperäisesti, jolloin uskonnollisten maailmanselitysten voima alkoi vähetä. Myös vaurauden kasvu alkoi samoihin aikoihin, jolloin ihmisten huomio alkoi kiinnittyä tuonpuoleisesta nykyhetkeen. Tästä alkoi maallistumiseksi, eli sekularisaatioksi, kutsuttu ilmiö, jossa uskonnon merkitys ihmisten arjessa vähenee. Varsinkin lännessä uskonnosta onkin tullut lähinnä ihmisten yksityisasia.

Uskonnottomuus maailmassa

Vaikka suurin osa maailman ihmisistä kuuluu edelleen johonkin uskontoon, jopa 25% maailman ihmisistä ei koe itseään uskonnolliseksi. Jopa 15% maailman ihmisistä ilmoittaa olevansa ateisteja, eli varmasti uskonnottomia ihmisiä. Suomessa noin 25% ihmisistä ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, ja evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä on nopeassa laskussa. Pisimmällä maallistuminen on rikkaissa länsi- ja Aasian maissa. Useimmiten maallistuminen kulkee yhtä aikaa modernisaation, eli maiden nykyaikaistumisen, kanssa. Tästä huolimatta suurilla maailmanuskonnoilla, kuten kristinuskolla ja islamilla on merkittävä asema monessa maailman maassa, ja osassa niiden merkitys on jopa lisääntynyt.

 

Maallistumisesta huolimatta monet ihmiset kokevat tarvetta hengellisten kysymysten pohdiskelemiseen ja hengellisiin kokemuksiin. Nykyisin osa ihmisistä kokeekin normaaliksi hakea vaikutteita useista eri uskonnoista, ja yhdistellä niitä omanlaisiksi kokonaisuuksikseen.  Ruokailun yhteydessä saatetaan rukoilla kristillistä Jumalaa, illalla käydä hindulaisperäisessä joogassa ja viikonloppuna meditoida buddhalaiseen tapaan. Nykyajan uskonnollisuutta voisikin verrata eräänlaiseen tavarataloon: ihmiset valitsevat itselleen sopivia sopivia käsityksiä hengellisistä asioista. Tässä ei sinänsä ole kyse maallistumisesta, vaan synkretismistä, eli eri uskontojen sulautumisesta toisiinsa. Aiemmin, kun uskonto oli enemmän yhteisön asia, kuin yksilön asia, pyrittiin kaikkien yhteisön jäsenten hengelliset näkemykset muokkaamaan samanlaisiksi.

 

Uskonnottomuuden eri muodot

Vaikka uskonnottomia yhdistää vähäisempi osanottaminen järjestäytyneeseen uskontoon, eivät uskonnottomat ihmiset muodosta yhtenäistä ryhmää. Uskonnollisuuden ääripäissä ovat ateistit ja teistit. Ateistit eivät usko yliluonnollisen olemassaoloon laisinkaan, kun taas teistit uskovat yliluonnollisen, kuten jumaline, olemassaoloon. Heidän välissään ovat agnostikot, jotka eivät ole varmoja siitä, onko yliluonnollista olemassa vaiko ei, tai että yliluonnollisen olemassaoloa tai olemassa olemattomuutta ei voi todistaa millään tapaa.  

 

Monia uskonnottomia yhdistää skeptisyys, eli ajattelumalli, jonka mukaan he suhtautuvat epäilevästi kaikkia väitteitä kohtaan, varsinkin sellaisia väitteitä kohtaan, joita ei ole voitu tieteellisesti todistaa. On myös sellaisia uskonnottomia, jotka eivät ole miettineet omaa suhtautumistaan uskontoon kovin pitkälti, mutta kokevat että uskonnolla ei ole paljoa merkitystä oman elämänsä kannalta.

 

Se miten uskonnottomuus näkyy ihmisten arjessa riippuu paljolti yksilöstä. Osa uskonnottomista on vankkoja antiteistejä, eli vastustavat uskontoa kaikissa muodoissaan. Tällaiset antiteistit eivät esimerkiksi juhli uskonnollisia juhlia. Suuri osa uskonnottomista kuitenkin jatkaa vanhoja juhlaperinteitä. Esimerkiksi Suomessa useimmat uskonnottomat juhliavat esimerkiksi Joulua ja Juhannusta, vaikka niiden tausta onkin kristillinen.