"Kutsuessani Suomen säädyt kokoon yleisille valtiopäiville, olen tahtonut tuntea kansan ajatukset ja toivomukset maan totisesta hyvästä.

Olen huomauttanut Teitä yleiselle menestykselle hyvin tärkeistä asioista. Vakuutettuna teidän mielenlaatunne rehellisyydestä, sekä tajuava minun puhtaat aikomuksein, olen antanut Teidän keskusteluillenne mitä täydellisimmän vapauden. Mikään mahtisana, mikään vieras asiaan kuulumaton vaikutus ei ole häirinnyt teidän keskustelujanne. Olen valvonut niiden vapaata ja häiritsemätöntä menoa, ja vaikka poissa olevana, olen alati ollut luonanne toivomuksillani töittenne menestykseksi.
Ne vakuutukset ja lausunnot, mitkä nyt olen teiltä saanut, ilmaisevat sekä viisautta että rakkautta isänmaahan. Olen ottava armollisena tutkimuksena alaiseksi siinä asetuksessa, minkä aion laatia Suomen hyväksi.

Teidän työnne loppuvat tästä hetkestä; mutta erilläänkin on Teillä tärkeitä velvollisuuksia täyttääksenne.

Viekäät mukananne koteihinne, ja painakaat kansalaistenne mieliin se keskinäinen luottamus, joka on ollut keskusteluissanne. Pitäkäät valveilla sama mieliala ja autuus teidän valtilliselle asemallenne tärkeistä eduista, lakienne pyhyydestä, persoonallisesta turvallisuudesta ja häiritsemättömästä omistusoikeudesta.

Tämä jalo ja rehellinen kansa on silloin siunaava sitä sallimusta, joka on säätänyt asiain nykyisen järjestyksen. Koroitettu tästä puolen kansojen lukuun, lakiensa suojassa, on se muistava entistä hallitustaan ainoastaan sitä lujemmin ylläpitääksen niitä ystävyyden siteitä, mitkä rauha on mukanansa tuova.

Ja minä, minä olen saanut parhaan hedelmän huolistani, kun saan nähdä tämän kansan onnellisena, vierain hyökkäysten häiritsemättä, vapaana keskuudessansa, antautuneena lakien ja tapojen suojassa maanviljelykseen ja muihin luvallisiin elinkeinoihin, ja saavutettuaan todellisen onnellisuuden, osoittavan minun aikeen oikeiksi ja siunaava kohtalonsa."