KPL 6.

Muovautumismuuntelu luo uusia alleeleja.

Perinnöllinen muuntelun perustana ovat mutaatiot.

Valintapaine ja valintaetu ovat sama asia.

Tasapainottavaa luonnonvalintaa tapahtuu, kun elinolosuhteet muuttuvat radikaalisti.

Tasapainottavassa luonnonvalinnassa suositaan molempia ominaisuuksien ääripäitä.

Teollisuusmelanismi on esimerkki suuntaavasta luonnonvalinnasta.

Suuntaavassa luonnonvalinnassa elinympäristössä on tapahtunut muutos.

Hajottava luonnonvalinta suosii keskivertoyksilöitä.

Hajottava luonnonvalinta voi johtaa lajiutumiseen.

Kasvin ja sienen muodostama sienijuuri on esimerkki koevoluutiosta.

Koevoluutiossa kaksi lajia vaikuttavat toistensa evoluutioon.

KPL 7

Mikroevoluutiota ovat mutaatiot ja hajottava luonnonvalinta.

Isolaatio saa aikaan lajiutumista.

Maantieteellistä isolaatiota on esimerkiksi laaja vesialue, joka estää populaatioita kohtaamasta.

Käyttäytymisisolaatiota on esimerkiksi erilaiset sukusolut eri lajeilla.

Rakenteellista isolaatiota on esimerkiksi erilaiset kromosomit eri lajeilla.

Yleensä eläinlajien risteymät ovat steriilejä.

Pullonkaulailmiössä populaatio valloittaa uuden alueen ja kadottaa yhteyden alkuperäiseen populaatioon.

Perustajavaikutuksessa pieni osa populaatiosta muuttaa uudelle alueelle ja tästä kasvaa alueen koko populaatio.

Perustajavaikutuksen ja pullonkaulailmiön takia populaation perinnöllinen muuntelu on pientä.

Sopeutumislevittäytymisessä laji valloittaa uuden elinympäristön ja sopeutuu siihen elinympäristöön.

Sopeutumislevittäytyminen on ollut mahdollista sukupuuttoaaltojen ansiosta, kun ekolokeroita on vapautunut.

Rakenteen samatoimisuus on merkki yhteisestä alkuperästä evoluutiossa.

KPL 8

Nykyisin vallalla oleva evoluutio teoria ei ole samaa mieltä Darwinin evoluutioteorian kanssa.

Synteettisessä evoluutioteoriassa huomioidaan muuntelun, luonnonvalinnan ja isolaation merkitys evoluutiossa.

Johtofossiilin avulla voidaan saada aikaan suhteellinen iänmääritys.

Subfossiilit ovat vanhimpia fossiileja maapallolla.

Välimuotofossiilin avulla voidaan tutkia lajin evoluutiota.

Surkastumia ei ole enää tavattavissa eläinlajeilla.

Anatomiset samankaltaisuudet eivät kerro yhteisestä alkuperästä.

Molekyylikellon avulla voidaan tunnistaa uusia lajeja.

KPL 9

Laji ja kunta ovat luokittelussa samalla tasolla.

Kuntia on olemassa vain kolme: kasvikunta, sienikunta ja eläinkunta.

Luokittelua tarvitaan, jotta eliöiden sukulaisuussuhteita voidaan selvittää.

Kaikki elävät olennot ovat eliökuntaa.

Virukset ovat eliökuntaa.

KPL 10

Aluksi on tapahtunut kemiallista evoluutiota, jonka seurauksena on syntynyt muun muassa RNA ja proteiinien rakenneosia.

Biologinen evoluutio on alkanut, kun ensimmäiset alkusolut ovat kehittyneet.

Solukalvon kehittyminen on ollut tärkeä avainsopeuma alkusoluille.

Vanhin tapa yhteyttää on fotosynteesi.

Fotosynteesin tuottama happi on ollut eliöille alusta alkaen hyödyksi.

Endosymbioositeorian mukaan mitokondrio on syntynyt, kun soluhengityksen osaava bakteerisolu on päätynyt toisen solun sisälle ja sitä ei ole sulatettu ravinnoksi vaan solut ovat aloittaneet symbioosin.

Kasvit ovat kehittyneet soluista, joihin päätyi fotosynteesiin kykenevä bakteeri sisälle.

Monisoluisuuden kehittyminen on mahdollistanut eliön koon kasvamisen.

Monisoluisuuden ansiosta on tullut suvuton lisääntyminen.

KPL 11

Ulkoinen tukiranka on mahdollistanut tehokkaan liikkumisen.

 Ensimmäisiä selkärankaisia eläimiä ovat olleet alkukalat.

Sammaleet ovat olleet ensimmäiset kasvit maalla.

Ensimmäiset eläimet maalla ovat olleet matelijat.

Linnut ovat kehittyneet sammakkoeläimistä.

Vanhin putkilokasvien ryhmä ovat paljassiemeniset.

Koppisiemeniset ovat nuorin kasvi ryhmä ja niille on koevoluutiota eläinten kanssa.

Sammakkoeläinten avainsopeumia ovat raajat ja keuhkot.

Matelijoiden avainsopeumia ovat kalkkikuorinen muna ja ulkoinen hedelmöitys.

Sanikkaisten ja muiden putkilokasvien avainsopeumia ovat juuret ja johtosolukko.

Paljassiemenisten ja koppisiemenisten avainsopeumia ovat siitepöly, munasolu ja suvullinen lisääntyminen.

KPL 12

Sammaleet ovat putkilokasveja.

Sammalilla on sekovarsi.

Sanikkaiset lisääntyvät vain suvullisesti.

Puuosassa kuljetetaan yhteyttämistuotteita.

Veden virtausta putkiloissa saa aikaan muun muassa haihtumisimu ja juuripaine.

Juuripaine syntyy, kun kasvi ottaa juurillaan vettä ja vesi nousee putkiloissa.

Paljassiemeniset kasvit ovat tuulipölytteisiä.

Koppisiemenisillä kasveilla on aina kukka.

Koppisiemeniset ovat kaikki hyönteispölytteisiä.

Kasveilla on valoa aistivia reseptoreita lehdissään.

Kasvit pystyvät erottamaan toisistaan vaarallisen ja ei-vaarallisen kosketuksen.

Kasvit voivat välittää haihtuvien yhdisteiden välityksellä toisilleen tietoa.

KPL 13

Sienirihmastot muodostavat itiöemiä, joilla levittävät itiöitä.

Iso osa maailman sienistä kuuluu kotelosienten ryhmään.

Ruokasienistä suurin osa kuuluu keräsienten ryhmään.

Sienten evoluution tutkiminen on ollut vaikeaa, koska sienistä ei jää juurikaan fossiileja.

Kaikista sienistä on haittaa muille eliöille.

Sienet osaavat yhteyttää.

Jäkälät koostuvat viherlevästä tai syanobakteerista ja sienirihmastosta.

KPL 14

Sienieläimillä on samankaltaiset elimet kuin käärmeillä.

Polttiaiseläimillä on alkeellinen hermosto ja ne saalistavat polttiaissolujen myrkyn avulla.

Piikkinahkaisilla on vesiputkisto, jolla kuljetetaan aineita eliön sisällä.

Nilviäisistä suuri osa on vesieläimiä.

Monella nilviäisellä on kalkkikuori.

Sukkulamadoilla on vain yksi aukko, joka toimii sekä suuna että hylkyaukkona.

Monet laakamadot ovat loisia.

Nivelmadoilla ei ole hermostoa.

Nivelmadot hengittävät alkeellisilla keuhkoilla.

Niveljalkaiset ovat maapallon pienin eliöryhmä.

Niveljalkaisilla on avoin verenkierto eli niillä on verisuonet.

Niveljalkaisia ovat muun muassa hyönteiset ja hämähäkkieläimet.

Kaikilla selkäjänteisillä on selkäranka.

Selkärankaisia ovat muun muassa kalat, sammakkoeläimet ja linnut.

Suurin osa nykyisin elävistä kaloista kuuluu rustokaloihin.

Sammakkoeläinten on pysyttävä kosteina, sillä ne ottavat happea kostean ihon läpi.

Käärmeillä ei ole selkärankaa.

Linnuilla on kevyet ontot luut, jotka auttavat lentokyvyn mahdollistamisessa.

KPL 15

Vanhimmat ihmislajin edustajat ovat apinaihmiset.

Apinaihmiset ovat eläneet metsäsavanneilla.

Jo varhaiset kädelliset ovat nousseet pystyasentoon.

Varhaiset ihmiset keksivät tulentekotaidon.

Varhaisilla ihmisillä oli ravintonaan vain kasviravintoa.

Nykyihminen on kehittynyt noin 200 000 vuotta sitten.

Nykyihmiselle ja simpanssille on yhteistä tarkkuusote ja kulttuurievoluutio.