Mitoosin lopputuloksena on syntynyt kaksi emosolun kaltaista, identtistä tytärsolua. Solut siirtyvät jälleen välivaiheeseen ja aloittavat kasvun ja erilaistumisen. Kaikki solut eivät kuitenkaan jakaudu uudelleen. Solut säätelevät toisiaan ja itseään erilaisten signaalien avulla. Näiden viestien seurauksena ne voivat erilaistua, jatkaa jakautumista tai tuhota itsensä ohjelmoidun solukuoleman eli apoptoosin avulla. Toisinaan solut eivät välitä ympäröivien solujen viesteistä ja alkavat jakautua hallitsemattomasti. Näin syntyy hallitsemattomasti jakautuva syöpäkasvain.

Syöpä on tilanne, jossa elimistön solut eivät enää vastaa niitä sääteleviin signaaleihin. Solu irtoaa elimistön hallinnasta ja alkaa jakautua loputtomasti. Syöpäsolun täytyy lisäksi osata korjata dna:taan ja kyetä hallitsemaan muita elimistön soluja, esimerkiksi verisuonien muodostumista. Syöpäsolu ei osaa enää siirtyä apoptoosiin tai erilaistua.

Syövän synty johtuu muutoksista solun dna:ssa. Jos esimerkiksi kasvua hillitsevissä geeneissä tapahtuu muutoksia, voi solu alkaa jakautua nopeasti. Lisäksi kasvua edistävissä geeneissä voi tapahtua aktivoivia mutaatioita. Tällaista mutatoitunutta geeniä kutsutaan onkogeeniksi. Syövän syntyminen edellyttää useiden onkogeenien aktivoitumista sekä solun kasvua hillitsevien geenien hiljentymistä.

Solun kohtalo riippuu sen saamista viesteistä. Solut voivat viestiä keskenään monilla tavoin. Esimerkiksi elimistön umpirauhasten tuottamat hormonit kulkeutuvat verenkierron mukana koko elimistöön ja vaikuttavat siten solujen toimintaa. Myös hermoston viestit voivat vaikuttaa soluihin. Esimerkiksi lihassolun saama sähköinen signaali saa sen supistumaan.

Monet solut viestivät myös paikallisesti tuottamalla muihin soluihin vaikuttavia kasvutekijöitä. Kasvutekijät kulkeutuvat diffuusion avulla toisten solujen solukalvolle, jossa on niitä tunnistavat reseptorit. Paikallisesti vaikuttavat kasvutekijät ohjaavat esimerkiksi solujen erilaistumista ja elinten muodostumista alkionkehityksen aikana. Myös täysikokoisella yksilöllä paikalliset kasvutekijät voivat toimia esimerkiksi immuunireaktion tehostajina.

Toisinaan solu saa signaalin, joka johtaa solun kuolemaan. Solu ei kuole hallitsemattomasti vaan ohjelmoidun solukuoleman eli apoptoosin välityksellä. Apoptoosin eteneminen on ohjelmoitu jokaisen solun dna:han. Niiden tarvitsee vain saada oikeanlainen signaali, jotta apoptoosi aktivoituisi. Apoptoosissa solun tärkeimmät osat hajoavat ja ne päällystetään solukalvorakkuloilla Lopuksi syöjäsolut nielevät nämä rakkulat solusyönnin eli fagosytoosin avulla. Apoptoosia tapahtuu runsaasti esimerkiksi alkionkehityksen aikana, sillä kaikki solut eivät ole tarpeellisia. Esimerkiksi alkion kädessä sormien väliset solut kuolevat, jotta sormet voisivat erkaantua toisistaan. Lisäksi aikuisessa yksilössä monet nopeasti jakautuvat solut siirtyvät elämänkiertonsa päätteeksi apoptoosiin.

Solu voi myös kuolla esimerkiksi ulkoisen vaurion, bakteerin tai virusinfektion seurauksena. Tällainen hajoaminen saa aikaan elimistössä tulehdusreaktion ja houkuttelee paikalle immuunijärjestelmän soluja.