Tähän mennessä olemme käsitelleet Intian, Persian ja Kaksoisvirranmaan eli Mesopotamian sekä Babylonian.
Intialaiset eivät juuri välittäneet elämästä maan päällä, vaan he odottivat aikaa, jolloin voisivat jättää maan siirtyäkseen taivaaseen. Persiassa ihmisistä tuli viljelijöitä. He alkoivat pitää elämästä maassa, mutta odottivat silti pääsevänsä valon jumalan valtakuntaan kuolemansa jälkeen. Babylonissa ihmiset olivat vielä enemmän kotonaan maan päällä. He rakensivat kaupunkeja, tutkivat tähtiä ja mittasivat aikaa.

Egyptissä ihmiset alkoivat kuitenkin viihtyä maan päällä vielä enemmän.

Egypti on sateeton maa. Koko vuonna Egyptissä on ehkä kymmenen pilvistä päivää. Niistä sataa ehkä neljänä päivänä, mutta muuten taivas on kirkas ja pilvetön. Kesät ovat paahtavan kuumia ja talvetkin hyvin lämpimiä. Maat, joissa on jatkuva helle, eikä lainkaan sadetta, ovat elinkelvottomia, koska mikään kasvi ei siellä kasva. Egyptin salaisuus on Niili-joki. Niili alkaa lähes 7000km päästä lumen peittämiltä vuorilta ja virtaa Välimereen. Pelkkä joki ei kuitenkaan vielä paljoa auta. Niilillä oli oma erikoisuutensa. 11 kuukautta vuodesta se virtasi hitaasti kuumien aavikoiden halki omassa uomassaan. Mutta elokuun lopulla tapahtui aina ihme: Niili muuttui arvaamattomaksi ja vuolaaksi, se alkaa virtaamaan nopeammin ja voimakkaammin. Joen veden väri muuttuu ensin punaiseksi ja sitten vihreäksi. Joen pinta nousee seitsemän metriä normaalia korkeammalle (eli neljän miehen mitan verran). Niili tulvii uomastaan pitkin laaksoa. Silloin koko Niilin jokilaakso muuttui valtavaksi järveksi. Jokea ympäröivät kylät nousevat vedenpinnan yläpuolelle kuin saaret, sillä ne on tehty omille kukkuloilleen.

Miksi Niilin virtaus sitten muuttuu? Kaukana korkeilla vuorilla, josta Niili alkaa, on elokuussa ankarat sateet, jotka repivät maasta mutaa ja saveja jokeen. Ne muuttavat Niilin värin. Kolmen-neljän viikon tulvimisen jälkeen sateet loppuvat ja Niili vetäytyy takaisin omiin uomiinsa, jossa se virtaa rauhakseen seuraavat 11 kuukautta. Jäljelle jää kaikki vuorilta tullut savi ja maa-aines. Tähän paksuun kerrokseen egyptiläiset saattoivat istuttaa satonsaja antaa auringon tehdä muu työ. Tästä hedelmällisestä maasta sato kasvoi kovaa vauhtia. Koska uusi maa tuli joen mukana joka vuosi, ihmisten ei tarvitnnut murehtia maan kyntämisestä ja muokkaamisesta tai muista tempuista. Joten vaikka Egypti on lähes sateeton, on se myös suurien satojen maa. Siksi sitä kututaankin "Niilin lahjaksi". Ilman Niiliä Egypti olisi typötyhjä autiomaa.

Mesopotamia oli kahden virran maa, mutta Egypti yhden. Niinpä Niilin varrelle rakennettiin loistokkaita kaupunkeja, palatseja ja temppeleitä, jotka ovat säilyttäneet suuruutensa ja hohdokkuutensa 5000 vuotta tähän päivään asti.

Charles Kovacs, mukaelma suomeksi Elina Tanner