Jokelan koulusurmista 10 vuotta - Lue, miten Jokelan nuoret muuttivat mediaa
Historian verisimmästä kouluammuskelusta Suomessa tulee kuluneeksi 10 vuotta – ahdistuneet nuoret laativat adressin, joka muutti mediaa
Valitettavasti selaimesi ei tue HTML5-videoita.
Julkaistu: 6.11. 3:00
Jokelan koulusurmat
7. marraskuuta 2007 Uudellamaalla Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa yksi koulun opiskelija ampui kahdeksan ihmistä ja surmasi myös itsensä.
Yllättävä ja järkyttävä uutistapahtuma. Nuoret, jotka moittivat adressilla median toimintaa. Viranomaiset, jotka eivät tiedottaneet.
Kolmen suuren median päätoimittajat muistavat kymmenen vuoden takaa Jokelan koulusurmat tapahtumana, joka johti journalismin etiikan laajaan tarkasteluun ja toimitusten sisäisiin ohjeistuksiin.
Tapahtumapäivänä ja sen jälkeen Jokelaan saapui kymmeniä toimittajia ja kuvaajia.
Helsingin Sanomille Jokela oli ainutlaatuisuudestaan huolimatta arkista uutistoimintaa, sanoo päätoimittaja Antero Mukka.
Yhdysvaltojen kouluampumistapauksista oli uutisoitu Suomessakin, ja tiedossa oli, että teoriassa vastaavaa voi tapahtua myös täällä.
– Käsittääkseni toimituksissa ei kuitenkaan ollut juuri varauduttu siihen, että näin todella tapahtuu, arvioi STT:n uutispäätoimittaja Minna Holopainen.
Joni, 26, kertoi huhtikuussa televisiossa esitetyssä Katastrofin anatomia -ohjelmassa tarkasti, mitä Jokelassa tapahtui 7.11.2007. Ote ohjelmasta yllä olevalla videolla.
Nuorten haastattelut nousivat myöhemmin mediakritiikin keskiöön. Osa koki haastattelupyynnöt ja kuvaamisen ahdistavana – kaikki eivät olleet ymmärtäneet puhuneensa toimittajan kanssa.
Osa nuorista kuitenkin halusi puhua ja oli suoraan yhteydessä medioihin, kertoo Iltalehden päätoimittaja Kari Kivelä.
– Myös nuorilla on sananvapaus ja oikeus tulla kuulluksi heitä koskettavissa asioissa, muistuttaa Kivelä.
– Järkyttävät tapahtumat ovat asia erikseen, hienotunteisuuden merkitystä niissä tilanteissa ei voi korostaa liikaa, hän jatkaa.
Jokela työllisti myös Julkisen sanan neuvostoa (JSN), jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja toimittajien tiedonhankintaa. Nuorten adressi johti siihen, että neuvosto suorastaan pyysi kanteluita, joissa olisi kuvattu konkreettisia ylilyöntitapauksia, kertoo viime vuonna JSN:n pääsihteerin tehtävästä eläkkeelle jäänyt Ilkka Vänttinen.
Neuvosto sai lopulta nuorilta taustaraportin, muttei kanteluita.
Mediat kuitenkin kuuntelivat palautetta.
– Toiminnan muutos näkyi jo Kauhajoen ampumatapauksessa (2008). Sen uutisointi ei saanut ollenkaan samanlaista kritiikkiä, Vänttinen sanoo.
JSN sai lopulta neljä Jokelaan liittyvää kantelua, mutta ne eivät käsitelleet haastattelutilanteita.
STT:n Holopaisen mukaan kyse on vuorovaikutuksesta vaikeassa tilanteessa. Tiedottamalla viranomaiset eivät palvele mediaa, vaan suurta yleisöä.
– Median ensisijainen eettinen velvollisuus on hankkia tietoa, hän muistuttaa.
Faktoihin perustuvan nopean tiedon tarve on korostunut sosiaalisen median myötä entisestään.
– Media on paikalla hoitamassa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Se ei etsi kohu-uutisia, vaan välittää kansalaisille tietoa tilanteessa, jossa tiedon tarve on poikkeuksellisen suuri, Mukka kuvailee.
Jokelan jälkeen monissa toimituksissa on hiottu isojen uutistapahtumien ennakointia ja laadittu tarkkoja eettisiä ohjeistuksia.
– Media on paikalla hoitamassa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Se ei etsi kohu-uutisia, vaan välittää kansalaisille tietoa tilanteessa, jossa tiedon tarve on poikkeuksellisen suuri, Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka kuvailee.
Suurten uutistapahtumien ennakointiin on monessa toimituksessa panostettu erityisesti vuoden 2007 Jokelan koulusurmien jälkeen. Se oli ensimmäinen uutistapahtuma, jonka suuri osa medioista uutisoi reaaliaikaisesti netissä.
Helsingin Sanomien ja STT:n päätoimittajat arvioivat myös viranomaistiedotuksen parantuneen kymmenessä vuodessa, sillä tiedottamisen tärkeys ymmärretään aiempaa paremmin.
– Tiedottamalla viranomaiset eivät palvele mediaa, vaan suurta yleisöä, sanoo STT:n uutispäätoimittaja Minna Holopainen.
Kolmen suuren median päätoimittajat muistavat kymmenen vuoden takaa Jokelan koulusurmat tapahtumana, joka johti journalismin etiikan laajaan tarkasteluun ja toimitusten sisäisiin ohjeistuksiin.
Tapahtumapäivänä ja sen jälkeen Jokelaan saapui kymmeniä toimittajia ja kuvaajia.
Helsingin Sanomille Jokela oli ainutlaatuisuudestaan huolimatta arkista uutistoimintaa, sanoo päätoimittaja Antero Mukka.
Yhdysvaltojen kouluampumistapauksista oli uutisoitu Suomessakin, ja tiedossa oli, että teoriassa vastaavaa voi tapahtua myös täällä.
– Käsittääkseni toimituksissa ei kuitenkaan ollut juuri varauduttu siihen, että näin todella tapahtuu, arvioi STT:n uutispäätoimittaja Minna Holopainen.
Joni, 26, kertoi huhtikuussa televisiossa esitetyssä Katastrofin anatomia -ohjelmassa tarkasti, mitä Jokelassa tapahtui 7.11.2007. Ote ohjelmasta yllä olevalla videolla.
Nuoria suojataan ja kuunnellaan
Uuden eteen mediat asetti myös nettiin siirtynyt reaaliaikainen uutisointi, joka kiristi uutiskilpailua ja aikatauluja entisestään. Koululta poistumassa olleet nuoret ja opettajat olivat ensimmäisiä, joilta oli ylipäätään mahdollista saada tietoa tapahtumista.Nuorten haastattelut nousivat myöhemmin mediakritiikin keskiöön. Osa koki haastattelupyynnöt ja kuvaamisen ahdistavana – kaikki eivät olleet ymmärtäneet puhuneensa toimittajan kanssa.
Osa nuorista kuitenkin halusi puhua ja oli suoraan yhteydessä medioihin, kertoo Iltalehden päätoimittaja Kari Kivelä.
– Myös nuorilla on sananvapaus ja oikeus tulla kuulluksi heitä koskettavissa asioissa, muistuttaa Kivelä.
– Järkyttävät tapahtumat ovat asia erikseen, hienotunteisuuden merkitystä niissä tilanteissa ei voi korostaa liikaa, hän jatkaa.
Jokela työllisti myös Julkisen sanan neuvostoa (JSN), jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja toimittajien tiedonhankintaa. Nuorten adressi johti siihen, että neuvosto suorastaan pyysi kanteluita, joissa olisi kuvattu konkreettisia ylilyöntitapauksia, kertoo viime vuonna JSN:n pääsihteerin tehtävästä eläkkeelle jäänyt Ilkka Vänttinen.
Neuvosto sai lopulta nuorilta taustaraportin, muttei kanteluita.
Mediat kuitenkin kuuntelivat palautetta.
– Toiminnan muutos näkyi jo Kauhajoen ampumatapauksessa (2008). Sen uutisointi ei saanut ollenkaan samanlaista kritiikkiä, Vänttinen sanoo.
JSN sai lopulta neljä Jokelaan liittyvää kantelua, mutta ne eivät käsitelleet haastattelutilanteita.
Medialla yhteiskunnallinen tehtävä
Jokelan viranomaistiedotusta on kritisoitu medioissa yleisesti. Tiedottamisen merkitys ymmärretään nyt aiempaa paremmin.STT:n Holopaisen mukaan kyse on vuorovaikutuksesta vaikeassa tilanteessa. Tiedottamalla viranomaiset eivät palvele mediaa, vaan suurta yleisöä.
– Median ensisijainen eettinen velvollisuus on hankkia tietoa, hän muistuttaa.
Faktoihin perustuvan nopean tiedon tarve on korostunut sosiaalisen median myötä entisestään.
– Media on paikalla hoitamassa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Se ei etsi kohu-uutisia, vaan välittää kansalaisille tietoa tilanteessa, jossa tiedon tarve on poikkeuksellisen suuri, Mukka kuvailee.
Jokelan jälkeen monissa toimituksissa on hiottu isojen uutistapahtumien ennakointia ja laadittu tarkkoja eettisiä ohjeistuksia.
Some vaatii kriisiuutisoinnissa medioilta nopeita faktoja
Kriisiuutisointi vaatii yhä nopeampaa viranomaistiedotusta ja medioiden omaa tiedonhankintaa. Nopean, faktoihin perustuvan tiedon tarve on korostunut sosiaalisen median myötä entisestään.– Media on paikalla hoitamassa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Se ei etsi kohu-uutisia, vaan välittää kansalaisille tietoa tilanteessa, jossa tiedon tarve on poikkeuksellisen suuri, Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka kuvailee.
Suurten uutistapahtumien ennakointiin on monessa toimituksessa panostettu erityisesti vuoden 2007 Jokelan koulusurmien jälkeen. Se oli ensimmäinen uutistapahtuma, jonka suuri osa medioista uutisoi reaaliaikaisesti netissä.
Helsingin Sanomien ja STT:n päätoimittajat arvioivat myös viranomaistiedotuksen parantuneen kymmenessä vuodessa, sillä tiedottamisen tärkeys ymmärretään aiempaa paremmin.
– Tiedottamalla viranomaiset eivät palvele mediaa, vaan suurta yleisöä, sanoo STT:n uutispäätoimittaja Minna Holopainen.
Lapsia haastatellaan huoltajan luvalla
– Jokelan kouluampumisen (2007) jälkeen media on päivittänyt toimintaohjeitaan kriisitilanteissa.
– Julkisen sanan neuvosto (JSN) muistutti avoimesta ja rehellisestä tiedonhankinnasta pian Jokelan jälkeen. Surevia ja järkyttyneitä ihmisiä ei pidä maanitella haastatteluihin.
– Vuonna 2014 JSN julkaisi periaatelausuman alaikäisten esiintymisestä mediassa.
– Periaatelausuman mukaan alle 15-vuotiaiden haastatteluun ja kuvaamiseen muualla kuin julkisella paikalla tulee olla huoltajan lupa. Alle 7-vuotias tarvitsee aina huoltajan luvan.
– Lapsilla ja nuorilla on sanan- ja mielipiteenvapaus, mutta myös erityinen oikeus yksityiselämän suojaan.
– Useilla medioilla on omat, osin JSN:n linjauksia tiukemmat eettiset ohjeet.
– Erityistä harkintaa vaaditaan tiedonhankinnassa traumaattisten tilanteiden jälkeen.
– Julkisen sanan neuvosto (JSN) muistutti avoimesta ja rehellisestä tiedonhankinnasta pian Jokelan jälkeen. Surevia ja järkyttyneitä ihmisiä ei pidä maanitella haastatteluihin.
– Vuonna 2014 JSN julkaisi periaatelausuman alaikäisten esiintymisestä mediassa.
– Periaatelausuman mukaan alle 15-vuotiaiden haastatteluun ja kuvaamiseen muualla kuin julkisella paikalla tulee olla huoltajan lupa. Alle 7-vuotias tarvitsee aina huoltajan luvan.
– Lapsilla ja nuorilla on sanan- ja mielipiteenvapaus, mutta myös erityinen oikeus yksityiselämän suojaan.
– Useilla medioilla on omat, osin JSN:n linjauksia tiukemmat eettiset ohjeet.
– Erityistä harkintaa vaaditaan tiedonhankinnassa traumaattisten tilanteiden jälkeen.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin