Hyvinvointioppiminen vk 45
Oma hyvinvointini kasvattajana ja sen tukeminen:
Omaa jaksamistani tukee varmasti pätevyyden, innostuksen ja etenemisen kokemukset. Koen, että itselläni on vahva, sisäinen motivaatio, joka tuktee työssä jaksamista sekä työtehtäviini kokemaani innostusta. Lisäksi koen tärkeänä oppilaiden kokemukset ja tunnemaailman, mikä voi samalla tukea sekä heikentää omaa jaksamistani. Kouluyhteisössä omaa innostusta ja jaksamistani tukevat työyhteisön lämminhenkisyys, yhteinen suunnittelu ja kiinnostus rakentaa ja tehdä yhdessä mahdollisimman hyvää kouluyhteisöä. Se, että koen meillä olevan yhteinen tavoite, on tärkeää jaksamisen kannalta.
Tehtäviäni priorisoin oppilaiden hyvinovinnin kannalta. Ensimmäisenä tulee akuutit asiat, joihin on tartuttava heti, etteivät ne jää kohtaamatta tai pahenna asioita. Tämän jälkeen koen priorisointia ohjaavan oppimisen mahdollistamisen, joihin kuuluu olennaisesti oppilaantuntemuksen kehittäminen, yksilölliset tarpeet sekä oppimisilmapiiri.
Vaikeiden tunteiden kohtaaminen voi olla vaikeaa ilman työkontekstiakin, joten koen, että tähän tarvitsisin esimiehen tukea. Jos siis kohtaan sellaisia kielteisiä tuntemuksia, joiden kanssa en kokisi itse pärjääväni, kääntyisin työyhteisön ja -johdon puoleen. Oppilaiden kanssa koen, että opettajan on tärkeää osata sanoittaa omat tuntemuksensa ja täten toimia esimerkkinä rakentavasta tunneilmaisusta. Esimerkiksi minä-viestin käyttäminen on oikein toimiva tapa sanoittaa vaikeitakin tuntemuksia asiallisesti. On myös tärkeää osata käyttää erilaisia tunteiden hallinta keinoja sekä esim. vapaa-ajalla tehdä sellaisia asioita, jotka mahdollistavat työstä irtaantumisen ja läsnäolemisen vain siinä hetkessä. Ystävät ja perhe ovat myös sellaisia, joiden kanssa koen voivani käsitellä ja jakaa mieltäni painavia asioita.
Tehtäväni kasvattajana: turvallinen aikuinen sekä turvallisen ilmapiirin luoja, kanssaihmisten kunnioittamiseen opettava, oikeudenmukaisuuden ja yhteisöllisyyden merkitysten käytäntöön tuoja. Kasvattajana tehtäväni on kohdata oppilaat yksilöinä, toimia itse esimerkkinä yhteiskunnan jäsenenä ja työskentelevänä virkahenkilönä ja ihmisenä - osoittaa, että me kaikki olemme ihmisiä ja että tarvitsemme muita ihmisiä elämäämme.
Kannustava ja hyvinvointia tukeva kasvattaja on mielestäni edellä mainittuja asioita: hän on aikuinen henkilö, joka kykenee kantamaan vastuun itsestään ja tekemisestään samalla, kun hänellä on tietoja ja taitoja opettaa vastuun kantamista, muiden huomioimista sekä yhdessä työskentelyn taitoja yksilöille, joiden erilaisuus on rikkaus.
Opettajakollegoiden jaksamista voin auttaa omilla työyhteisötaidoillani: osoittamalla myönteistä asennetta esimerkiksi aloitekykyisyyden muodossa ja kollegoiden kanssa tietoa jakaen. Jos osoitan itse olevani valmis keskustelemaan ja vuorovaikuttamaan myös työtehtävien rajojen ulkopuolella, on se työyhteisön ilmapiiriä tukeva tekijä. (Puusa & Ala-Kortesmaa 2019, 188.) Omalla toiminnallani osoittamalla mm. välittömyyttä ja avoimuutta, voin tukea koko työyhteisön hyvinvointia. Esimerkiksi kiinnostus tutustua työtovereihini ja täten tuttavallisemman vuorovaikuttamisen luominen yhteisöön on yksi näkyvä osa toimivassa työyhteisövuorovaikuttamisessa. (Puusa & Ala-Kortesmaa 2019, 197.) Luonnollisesti kollegan hyvinvoinnista välittäminen ylipäätään on tärkeää ja koen, että yhtenä konkreettisena työhyvinvointia tukevana tekijänä on toisen kuulumisten ja voinnin kysyminen aika ajoin. Työyhteisön motivaatiota kehittää toimintakulttuuriaan voin edistää tukemalla välitöntä ja kannustavaa viestintäkulttuuria (Puusa & Ala-Kortesmaa 2019, 195) esimerkiksi osoittamalla omaa kiinnostustani oppia muilta sekä muiden kanssa yhteisiä tavoitteita asettaen.
Oppilaiden hyvinvointi ja sen tukeminen:
Pisa-tutkimuksessa esiin nousseet suomalaisten oppilaiden alhainen suoritusmotivaatio sekä epäreilu kohtelu (varsinkin pojilla) opettajan suunnalta (Välijärvi 2017, viitattu 20.11.20) ovat tekijöitä, joiden vuoksi opettajan roolissa on erityisen tärkeää pohtia, millaista oppimisilmapiiriä toiminnallaan luo ja kuinka oppilaat voivat koulussa, vaikka oppilaiden tulokset olisivatkin keskiarvoisesti hyviä. Tulevana opettajana itse voin tukea oppijoiden innostusta ja motivaatiota huomioimalla toiminnassamme ja tavoitteiden asettamisessa sisäiseen motivaatioon vaikuttavia autonomian, pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteiden kokemuksia yksilötasolla ryhmässä (Deci & Ryan 2002, 6). Näiden edellä mainittujen yksilön kokemusten mahdollistaminen oppimisen parissa vaatii opettajalta hyvää oppilaantuntemusta, minkä vuoksi opettajana oma kiinnostukseni oppijoita kohtaan ja sen avoin osoittaminen oppijoille on tärkeää. Oppilaantuntemusta voin käyttää hyödyksi myös oppisisältöjen ja -keinojen valinnassa tarkoituksenmukaisesti oppimista tukien esimerkiksi sidostamalla perusopetuksen opetussuunnitelmassa asetettuja, kasvatuksellisia sekä ainekohtaisia, tavoitteita oppijoiden omaan elämänpiiriin sekä ajankohtaisiin asioihin. Opettajana oppijoiden oppimisen mahdollistaminen edellyttää kuitenkin aivan ensimmäisenä tiettyjen perustarpeiden (fysiologiset, turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä arvonannon) tyydyttämistä ennen kuin oppija on vastaanottavainen itsensä toteuttamiselle, johon optimaalinen oppiminen mielestäni lukeutuu tarveasteikolla(Maslow'n tarvehierarkia 1943). Edellä mainitun vuoksi opettajana koen itselläni olevan tärkeä rooli turvallisen ilmapiirin luojana, ryhmän yhteistyöskentelyä rakentajana sekä kasvattajana, ja tämän kautta mielekkään sekä innostavan oppimisympäristön mahdollistajana. Pisa-tutkimusten mukaan yhteenkuuluvuus on myös yksi indikaattori tyytyväisyyden kokemiseen elämässä (Välijärvi 2017, viitattu 21.11.2020).
Moniammatillista yhteistyötä hyödynnän oman, kouluyhteisön ja oppilaiden hyvinvoinnin tukena seuraavasti: omalla kohdallani tutustun kouluyhteisöömme, yhteistyötahoihimme sekä paikallisen alueen toimijoihin niin, että voin kääntyä heidän puoleesa heidän osaamisalueillaan ja pyytää apua tarvittaessa sekä ehdottaa yhdessä työskentelyä tietynlaisten kysymysten parissa. Kouluyhteisön kohdalla esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuolto sekä työterveys ovat sellaisia toimielimiä, jotka on säädetty tukemaan oppijoiden ja henkilökunnan hyvinvointia jakamalla vastuuta ja ihan suoranaisesti antaen mahdollisuuden kääntyä niiden puoleen erilaisissa huolta herättävissä tai terveyttä ja hyvinvointia koskevissa kysymyksissä (oppilashuoltoryhmä nimenomaan oppijoiden kohdalla ja työterveys henkilökunnan). Taitoja tunnistaa hyvinvoinnin heikentymistä itsessäni ja muissa voin kehittää hyvinvointiosaamistani lisäämällä. Tämä tarkoittaa mm. omien tekojeni ja niiden seurausten reflektointi niin itsessä kuin ympärilläni olevissa ihmisissä, omien voimavarojeni ja niitä heikentävien tekijöiden tunnistaminen, arvojeni, tavoitteideni ja mielenkiinnon kohteideni tiedostaminen sekä muiden kohtaaminen arvostaen. Muiden hyvinvoinnin tunnistamista lisää tuntemus toisesta, minkä lisäksi asiantuntijuuteni erilaisista hyvinvointia uhkaavista tekijöistä, niiden näkeminen ja tunnistaminen työyhteisössä sekä hyvinvoinnin heikkenemisen oireiden tunnistaminen toisissa. Tärkeimpänä tähän ehkä vaikuttaa oma asennoitumiseni asiaan: miksi koen yleisen hyvinvoinnin tärkeäksi ja mitä olen valmis sen tukemiseksi tekemään?
Ajatuksia luennolta:
- Tunteiden tuulimylly (Mielenterveysseura)
- kehon viestien kuunteleminen
- Hyvää mieltä yhdessä (nettikirja)
Omaa jaksamistani tukee varmasti pätevyyden, innostuksen ja etenemisen kokemukset. Koen, että itselläni on vahva, sisäinen motivaatio, joka tuktee työssä jaksamista sekä työtehtäviini kokemaani innostusta. Lisäksi koen tärkeänä oppilaiden kokemukset ja tunnemaailman, mikä voi samalla tukea sekä heikentää omaa jaksamistani. Kouluyhteisössä omaa innostusta ja jaksamistani tukevat työyhteisön lämminhenkisyys, yhteinen suunnittelu ja kiinnostus rakentaa ja tehdä yhdessä mahdollisimman hyvää kouluyhteisöä. Se, että koen meillä olevan yhteinen tavoite, on tärkeää jaksamisen kannalta.
Tehtäviäni priorisoin oppilaiden hyvinovinnin kannalta. Ensimmäisenä tulee akuutit asiat, joihin on tartuttava heti, etteivät ne jää kohtaamatta tai pahenna asioita. Tämän jälkeen koen priorisointia ohjaavan oppimisen mahdollistamisen, joihin kuuluu olennaisesti oppilaantuntemuksen kehittäminen, yksilölliset tarpeet sekä oppimisilmapiiri.
Vaikeiden tunteiden kohtaaminen voi olla vaikeaa ilman työkontekstiakin, joten koen, että tähän tarvitsisin esimiehen tukea. Jos siis kohtaan sellaisia kielteisiä tuntemuksia, joiden kanssa en kokisi itse pärjääväni, kääntyisin työyhteisön ja -johdon puoleen. Oppilaiden kanssa koen, että opettajan on tärkeää osata sanoittaa omat tuntemuksensa ja täten toimia esimerkkinä rakentavasta tunneilmaisusta. Esimerkiksi minä-viestin käyttäminen on oikein toimiva tapa sanoittaa vaikeitakin tuntemuksia asiallisesti. On myös tärkeää osata käyttää erilaisia tunteiden hallinta keinoja sekä esim. vapaa-ajalla tehdä sellaisia asioita, jotka mahdollistavat työstä irtaantumisen ja läsnäolemisen vain siinä hetkessä. Ystävät ja perhe ovat myös sellaisia, joiden kanssa koen voivani käsitellä ja jakaa mieltäni painavia asioita.
Tehtäväni kasvattajana: turvallinen aikuinen sekä turvallisen ilmapiirin luoja, kanssaihmisten kunnioittamiseen opettava, oikeudenmukaisuuden ja yhteisöllisyyden merkitysten käytäntöön tuoja. Kasvattajana tehtäväni on kohdata oppilaat yksilöinä, toimia itse esimerkkinä yhteiskunnan jäsenenä ja työskentelevänä virkahenkilönä ja ihmisenä - osoittaa, että me kaikki olemme ihmisiä ja että tarvitsemme muita ihmisiä elämäämme.
Kannustava ja hyvinvointia tukeva kasvattaja on mielestäni edellä mainittuja asioita: hän on aikuinen henkilö, joka kykenee kantamaan vastuun itsestään ja tekemisestään samalla, kun hänellä on tietoja ja taitoja opettaa vastuun kantamista, muiden huomioimista sekä yhdessä työskentelyn taitoja yksilöille, joiden erilaisuus on rikkaus.
Opettajakollegoiden jaksamista voin auttaa omilla työyhteisötaidoillani: osoittamalla myönteistä asennetta esimerkiksi aloitekykyisyyden muodossa ja kollegoiden kanssa tietoa jakaen. Jos osoitan itse olevani valmis keskustelemaan ja vuorovaikuttamaan myös työtehtävien rajojen ulkopuolella, on se työyhteisön ilmapiiriä tukeva tekijä. (Puusa & Ala-Kortesmaa 2019, 188.) Omalla toiminnallani osoittamalla mm. välittömyyttä ja avoimuutta, voin tukea koko työyhteisön hyvinvointia. Esimerkiksi kiinnostus tutustua työtovereihini ja täten tuttavallisemman vuorovaikuttamisen luominen yhteisöön on yksi näkyvä osa toimivassa työyhteisövuorovaikuttamisessa. (Puusa & Ala-Kortesmaa 2019, 197.) Luonnollisesti kollegan hyvinvoinnista välittäminen ylipäätään on tärkeää ja koen, että yhtenä konkreettisena työhyvinvointia tukevana tekijänä on toisen kuulumisten ja voinnin kysyminen aika ajoin. Työyhteisön motivaatiota kehittää toimintakulttuuriaan voin edistää tukemalla välitöntä ja kannustavaa viestintäkulttuuria (Puusa & Ala-Kortesmaa 2019, 195) esimerkiksi osoittamalla omaa kiinnostustani oppia muilta sekä muiden kanssa yhteisiä tavoitteita asettaen.
Oppilaiden hyvinvointi ja sen tukeminen:
Pisa-tutkimuksessa esiin nousseet suomalaisten oppilaiden alhainen suoritusmotivaatio sekä epäreilu kohtelu (varsinkin pojilla) opettajan suunnalta (Välijärvi 2017, viitattu 20.11.20) ovat tekijöitä, joiden vuoksi opettajan roolissa on erityisen tärkeää pohtia, millaista oppimisilmapiiriä toiminnallaan luo ja kuinka oppilaat voivat koulussa, vaikka oppilaiden tulokset olisivatkin keskiarvoisesti hyviä. Tulevana opettajana itse voin tukea oppijoiden innostusta ja motivaatiota huomioimalla toiminnassamme ja tavoitteiden asettamisessa sisäiseen motivaatioon vaikuttavia autonomian, pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteiden kokemuksia yksilötasolla ryhmässä (Deci & Ryan 2002, 6). Näiden edellä mainittujen yksilön kokemusten mahdollistaminen oppimisen parissa vaatii opettajalta hyvää oppilaantuntemusta, minkä vuoksi opettajana oma kiinnostukseni oppijoita kohtaan ja sen avoin osoittaminen oppijoille on tärkeää. Oppilaantuntemusta voin käyttää hyödyksi myös oppisisältöjen ja -keinojen valinnassa tarkoituksenmukaisesti oppimista tukien esimerkiksi sidostamalla perusopetuksen opetussuunnitelmassa asetettuja, kasvatuksellisia sekä ainekohtaisia, tavoitteita oppijoiden omaan elämänpiiriin sekä ajankohtaisiin asioihin. Opettajana oppijoiden oppimisen mahdollistaminen edellyttää kuitenkin aivan ensimmäisenä tiettyjen perustarpeiden (fysiologiset, turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä arvonannon) tyydyttämistä ennen kuin oppija on vastaanottavainen itsensä toteuttamiselle, johon optimaalinen oppiminen mielestäni lukeutuu tarveasteikolla(Maslow'n tarvehierarkia 1943). Edellä mainitun vuoksi opettajana koen itselläni olevan tärkeä rooli turvallisen ilmapiirin luojana, ryhmän yhteistyöskentelyä rakentajana sekä kasvattajana, ja tämän kautta mielekkään sekä innostavan oppimisympäristön mahdollistajana. Pisa-tutkimusten mukaan yhteenkuuluvuus on myös yksi indikaattori tyytyväisyyden kokemiseen elämässä (Välijärvi 2017, viitattu 21.11.2020).
Moniammatillista yhteistyötä hyödynnän oman, kouluyhteisön ja oppilaiden hyvinvoinnin tukena seuraavasti: omalla kohdallani tutustun kouluyhteisöömme, yhteistyötahoihimme sekä paikallisen alueen toimijoihin niin, että voin kääntyä heidän puoleesa heidän osaamisalueillaan ja pyytää apua tarvittaessa sekä ehdottaa yhdessä työskentelyä tietynlaisten kysymysten parissa. Kouluyhteisön kohdalla esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuolto sekä työterveys ovat sellaisia toimielimiä, jotka on säädetty tukemaan oppijoiden ja henkilökunnan hyvinvointia jakamalla vastuuta ja ihan suoranaisesti antaen mahdollisuuden kääntyä niiden puoleen erilaisissa huolta herättävissä tai terveyttä ja hyvinvointia koskevissa kysymyksissä (oppilashuoltoryhmä nimenomaan oppijoiden kohdalla ja työterveys henkilökunnan). Taitoja tunnistaa hyvinvoinnin heikentymistä itsessäni ja muissa voin kehittää hyvinvointiosaamistani lisäämällä. Tämä tarkoittaa mm. omien tekojeni ja niiden seurausten reflektointi niin itsessä kuin ympärilläni olevissa ihmisissä, omien voimavarojeni ja niitä heikentävien tekijöiden tunnistaminen, arvojeni, tavoitteideni ja mielenkiinnon kohteideni tiedostaminen sekä muiden kohtaaminen arvostaen. Muiden hyvinvoinnin tunnistamista lisää tuntemus toisesta, minkä lisäksi asiantuntijuuteni erilaisista hyvinvointia uhkaavista tekijöistä, niiden näkeminen ja tunnistaminen työyhteisössä sekä hyvinvoinnin heikkenemisen oireiden tunnistaminen toisissa. Tärkeimpänä tähän ehkä vaikuttaa oma asennoitumiseni asiaan: miksi koen yleisen hyvinvoinnin tärkeäksi ja mitä olen valmis sen tukemiseksi tekemään?
Lähteet hyvinvointia vahvistavan osaamiseni tarkasteluun:
- Deci, E. L., & Ryan, R. M. 2002. Overview of Self-Determination Theory: An Organismic Dialectical Perspective. Teoksessa Deci E. L., Ryan, R.M. (toim.) Handbook of Self-Determination Research, 16.
- Puusa, A. & Ala-Kortesmaa, S. 2019. Vuorovaikutukselliset työyhteisötaidot asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 17 (3), 187 - 201. Saatavilla: https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/87125/46056?acceptCookies=1.
- Välijärvi, J. 2017. Oppilaiden hyvinvointi. Koulutuksen tutkimuslaitos 2017. Saatavilla: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2017/04/tiedote-2017-04-19-12-28-54-913449.
Ajatuksia luennolta:
- Tunteiden tuulimylly (Mielenterveysseura)
- kehon viestien kuunteleminen
- Hyvää mieltä yhdessä (nettikirja)