7.-11.12.2020

Adventin aamutoimet ovat tälläkin viikolla joka päivä käynnistäneet päivämme: rauhallinen tunnelma, aamukupponen lämmintä mustaherukkamehua, adventin ajan laulut tuikkivasta valosta ja lähestyvästä juhlasta, sytytetyt kynttilät, adventtikertomus Mariasta ja Joosefista, jotka pienen aasin kanssa kulkevat kohti Beetlehemin kaupunkia, jokaisen vuorollaan tähtitaivaalle liimaama kultatähti ja avattu ikkunaluukku joulukalenterista…

Maanantain metsäretkellä pehmeän sammaleen peittämä loiva rinne innosti muutaman oppilaan harjoittelemaan kuperkeikkoja. Harjoiteltiin eteen ja taaksepäin, jännitettiin vähän ja sitten uskallettiin kierähtää. Tästä innostuneena järjestimme koulussa ”temppukoulua” useamman jaksotunnin päätteksi. Harjoittelimme tasapainottelua penkin kapealla orrella, päällä seisontaa seinää vasten, tarkkuusheittoa hernepusseilla, temppuradan suorittamista hernepussi pään päällä, hurjia loikkia parin penkin päältä... Kun joku saa idean, toiset auttavat nostamaan raskaita penkkejä vaikkapa liukumäeksi. Luokan räsymatto onkin äkkiä kuperkeikkakaista! Temppupisteillä sai liikkua vapaasti ja kokeilla omia voimia, ryhtyä yrittämään jotain itselleen uutta toisten imussa. Vakiinnutamme kehumisen kulttuuria ja oppilaat spontaanisti hihkaisevat toisille ”hyvä!” (Tuli tästä mieleen, että käsityötunnilla, eräs nimesi luokkatoverinsa ”mestariksi”, kun kaksi värinen neulepötkö oli kuulemma niin upea. ”Mestari” itse oli silminnähden mielissään. Kehu kaverilta tuli kreivin aikaan, sillä käsityö oli juuri edellisellä tunnilla melkein alkanut kyllästyttää ja sinnikkyys oli jo käytössä. Uutta puhtia sai!)

Vokaalitarinassa on edetty tapaamaan turvallisen nuotiopiirin luonut ja O-kirjaimen harjoiteltavaksi tarjonnut tulihaltija, U-kirjaimen hyräillyt unen haltija ja taivalla Y-äännettä viheltävä tuulen haltija. oppilaat ovat piirtäneet haltijoiden kuvia ja varsinaisia kirjaimia kieli keskellä suuta. Sanapeikolle on joka päivä ehdotettu kirjaimia ja niillä alkavia sanoja. On kirjoitettu vihkoon oppilaiden yhteistyöllä kuulostelemista äänteistä (tavuista) muodostettuja sanoja: joulu, koulu, outo, aurinko, toukka.

Nyt talvella on tehty jo useamman viikon ajan pieniä mindfulness-harjoituksia Tassu-kissakorttien avulla. Tassu neuvoo pieniä harjoituksia, jotka ohjaavat tarkkailemaan omaa hengitystä: toisen käden etusormi eli vuorikiipeilijä voi kiivetä toisen käden kunkin sormirinteen matkan ylös hengitettäessä sisään ja ulos laskeuduttaessa alas. Tai suuria siipiä voi heiluttaa hengityksen tahdissa. Eräs harjoitus tehtiin taljalla maaten, pehmeän viltin alla, ”hengityskaveri” (hernepussi) vatsan päällä. Hengityskaveri kulki hengityksen rytmissä ylös ja alas rauhakseen, putoamatta. Viltti toi kevyen, turvallisen painon vartaloa rentouttamaan.

Eskareita on tavattu etäältä, on laulettu k oulun portailta, kun he ovat koristamassa kuusia. Olemme saaneet kaikilta vierrailleilta ryhmiltä jälkikäteen postia: joulun toivotuksia ja vastauksia oppilaiden esittämiin kysymyksiin. On laulettu aamuisin juhlallisempia, rauhallisia, herkkiä joululauluja ja kohti iltapäivää iloisia, leikkisiä tontturenkutuksia, vaikkapa ”soita sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan” ja ”weeee wish you a merry Christmas”. Englannin tuokioilla on kerrattu kaikkia syksyn mittaan tutuksi tulleita lauluja ja leikkejä kuvakorteista, kevätlukukaudellahan aloitamme sitten ruotsin kieleen tutustumisen.

Käsityötunnilla on paljastunut yhteinen projekti, johon kaikki valmistuneet sormineulosluikurat ommellaan: luokan pehmeä, lämmin, pyöreä villamatto. Toivottavasti saataisiin niin suuri, että se voisi olla piiriemme keskellä, kaikkien varpaita lämmittämässä. Kuvataiteessa juteltiin tulesta, tulenhehkusta, jota maalasimme, spontaanisti keskustelu kääntyi turvalliseen tulen käsittelyyn ja missä kukin on nähnyt tulta (eräs puheenvuoro kertoi muistelevansa, että kelpo partiolaisena ”joskus pienenä” mm. sammutti uhkaavan metsäpalon tutulla metsäpaikallamme. Juttelimme siitä, miten harvoin tuli todella pääsee metsässä leviämään, mutta miten pienikin nuotio voi olla arvaamaton, joten tulta käsiteltäessä on aina oltava aikuinen kaverina.)

Perjantaiaamuna Lucia-neito 4.-5. luokan saattojoukkoineen lauloi ja toi valoa meille kaikille koulupäivän aluksi. Uskontotunnilla Rauha-nalle on taas saanut kuulla sydämenasioita karvakorvaansa supistuna ja ääneenkin sanottuna. Sitä on halattu hellästi ja pidelty sylissä omalla vuorolla. On muisteltu, kuinka päiväkodin lepohetkellä oli mukavaa, kun aikuinen lauloi unilauluja. On raportoitu kultaisten lumihiutaleiden uusia taitoja: hanskan laittotaitoja useilla ja sisaruksen auttamista.

On valmistettu rekvisiittaa ”lyhytelokuvaa” (eli se nauhoite, joka tehdään jouluesityksestämme) varten, on suunniteltu lavasteita.

On ärsyynnytty ja lepytty, riehuttu ja rauhoituttu, kuunneltu ja juteltu, halattu ja naurettu. On piirretty kieli keskellä suuta kirjain toisensa perään opea jäljitellen, on tehty tarkkojen ohjeiden mukaan ja omia valintoja tehden, vapaammin. On harjoiteltu sävyttämään vihkopiirroksen taivasta kahdella vahavärillä päällekäin sävyttäen. On tömistetty jaloilla ja taputettu käsillä. On opittu ja opetettu toinen toistamme, joka päivä.

Sitähän koulu on. :)