Tehtävä 3: YOLO-keskustelut kielen ja kieliopin näkökulmasta
YOLO-somealusta on täydellinen esimerkki sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta viestintätyylistä. Koska YOLO on suosittu nimenomaan lasten ja nuorten keskuudessa, sen viestinnässä pääsee täydellisesti kurkistamaan lasten tapaan viestiä ja kirjoittaa toisilleen vapaa-ajalla.
Ensimmäisenä silmiin pistää lauseiden lyhyys (usein myös verbittömyys). Kysymyksiin vastataan myös monesti vain yhdellä sanalla. Sanasto on täynnä lyhenteitä, nuorisoslangia, finglishiä (suomen kielen seassa todella paljon engalnninkielisiä sanoja/sanontoja) ja joissain yhteyksissä myös alatyylisiä sanoja (kiroilua yms.)
Kielen käsittelyssä mielestäni olennaisinta olisi tunnistaa, minkälainen viestintä ja kirjoitettu kieli sopii millekin alustalle. Esim. voiko kouluesseessä tai työhakemuksessa kirjoittaa samalla tavalla kuin somessa kavereille? Minkälaisia eroja tässä kirjoittamisessa on kielen rakenteen ja sanamuotojen yms. kannalta? Mielestäni tärkeää olisi myös herätälle lapsia miettimään sitä, minkälaisia asioita toiselle voi anonyymina kirjoittaa. Miltä tuntuu kuulla tai sanoa anonyyminä tarkoitetut kommentit suoraan toiselle kasvotusten?
Kieliopista eniten irti voisi saada pohtimalla lauseranteita (esim. löytyykö lauseista kaikki lausejäsenet --> jos ei, niin tarvisiko löytyä?), oikeinkirjoitusta, välimerkkien käyttöä yms.
Ensimmäisenä silmiin pistää lauseiden lyhyys (usein myös verbittömyys). Kysymyksiin vastataan myös monesti vain yhdellä sanalla. Sanasto on täynnä lyhenteitä, nuorisoslangia, finglishiä (suomen kielen seassa todella paljon engalnninkielisiä sanoja/sanontoja) ja joissain yhteyksissä myös alatyylisiä sanoja (kiroilua yms.)
Kielen käsittelyssä mielestäni olennaisinta olisi tunnistaa, minkälainen viestintä ja kirjoitettu kieli sopii millekin alustalle. Esim. voiko kouluesseessä tai työhakemuksessa kirjoittaa samalla tavalla kuin somessa kavereille? Minkälaisia eroja tässä kirjoittamisessa on kielen rakenteen ja sanamuotojen yms. kannalta? Mielestäni tärkeää olisi myös herätälle lapsia miettimään sitä, minkälaisia asioita toiselle voi anonyymina kirjoittaa. Miltä tuntuu kuulla tai sanoa anonyyminä tarkoitetut kommentit suoraan toiselle kasvotusten?
Kieliopista eniten irti voisi saada pohtimalla lauseranteita (esim. löytyykö lauseista kaikki lausejäsenet --> jos ei, niin tarvisiko löytyä?), oikeinkirjoitusta, välimerkkien käyttöä yms.