Käytännön toimenpiteet bioturvallisuuden ylläpidossa
Johdanto
Bioturvallisuuden määritelmä
Toimintatapa jolla rajataan, hävitetään ja hallitaan tehokkaasti sairauksien tai tuhoeläinten aiheuttamat riskit ihmisten ja tuotantoeläinten terveyteen, ympäristöön tai talouteen. Tekoja ovat, ennaltaehkäisy, hävittäminen, valvonta ja kontrolli.
Säädökset ja valvovat viranomaiset
Vesieläinten terveyttä koskeva direktiivi --> Uudistettu eläintautilaki sekä MMM asetus eläintautien vastustamisesta -->
edellytetään riskien hallintaa (terveyslupa & omavalvontajärjestelmä). Valvovia viranomaisia ovat: Ruokavirasto, Aluehallintovirasto (AVI), läänineläinlääkäri ja kunnaneläinlääkäri.
Toimijan velvoitteet ja bioturvallisuuden ylläpito
• Varmista aina laitokseen tuotavan elävän materiaalin puhtaus
• Varmista myös laitoksesta lähtevän elävän materiaalin puhtaus
• Vapaaehtoinen terveyspalvelu
• Henkilöstön koulutus ajan tasalle
• Suojaa toiminnat myös laitoksen sisällä
• Hygieniatason ylläpito
• Ajantasainen kirjanpito
• Korkeatasoiset raaka-aineet
• Rokotukset
• Lääkitykset ja hoitokylvetykset viivytyksettä
• Kalojen yleisestä hyvinvoinnista ja olosuhteista huolehtiminen
Bioturvallisuus = ennaltaehkäisevää työtä, seurantaa ja omavalvontaa
Eläinten hoidon lisäksi on koko tuotannonketjun (Hautomo –-> Kasvattamo –-> Perkaamo –-> Jalostus –-> Jakelu)
�on oltava mukana, jolloin saavutetaan terve istukas ja turvallinen elintarvike.
Esimerkkejä bioturvallisuuden ylläpidosta
1) Luonnonmädinhankinta ja emokalastojen uusiminen luonnosta
2) Karanteenilaitos, Laukaa
3) Ekologisten haittavaikutusten arviointi, case Nelma
Luonnonmädinhankinta ja emokalastojen uusiminen luonnosta
Ensimmäinen vaihtoehto on emokalapyynti ja mädinhankinta. Toinen vaihtoehto on jokipoikaspyynti ja kasvatus emokaloiksi.
Emokalojen tutkimusvelvollisuus tautien varalta: VHS, IHN, IPN, SAV, BKD. Ruokaviraston ohjeistus:
- Kaikki luonnonvaraiset kalat tutkitaan pl. siika- ,muikku- ja harjusemot (min. 60 kpl /pyyntipaikka)
- Virusnäyte (max. 10 kalan näyte voidaan yhdistää)
- Bakteerinäyte (max. 5 kalan näyte voidaan yhdistää)
- Ovariaalineste tai tuore, pyöreä kala
Kenttäolosuhteissa näytteenotto on aikaa vievää ja työlästä --> Samanaikaisesti emokaloista otetaan myös DNA-, suomu- sekä muut kalakohtaiset näytteet. Mäti ja maiti pakataan purkkeihin ja minigrip –pusseihin ja
varastoidaan viileään. Hedelmöitykset tehdään vasta karanteenissa.
Elävien poikasten siirrossa karanteeniin ja karantenoinnissa noudatetaan Ruokaviraston ja AVIn ohjeistusta. Luonnosta siirrettyjen sukutuotteiden tai eläinten pito tapahtuu aina karanteenitiloissa ennen tutkimustulosten varmistumista.


Laukaan karanteenitiloissa tapahtuva sentinellialtistus
Tutkittavat kalat sijoitetaan yläaltaaseen. Sentinelli- eli herkistettävät kalat sijoitetaan altaaseen, jonne yläaltaasta poistettava vesi johdetaan käsittelemättömänä. Sentinellikaloiksi hyväksytään kirjolohi ja nieriä. Edellytyksenä sentinellikalojen kontrollinäytteiden toimitus Ruokavirastoon ennenkuin altistus aloitetaan.
Kalojen kuljetuksessa käytetty vesi samoin kuin karanteenin poistovesi tulee käsitellä hyväksytyllä tavalla. Jakson jälkeen altistetut kalat toimitetaan Ruokavirastoon kalaterveyspalvelun tutkittaviksi.
Valvova eläinlääkäri:
Muut edellytykset:
Karanteenilaitos, Laukaa
Liittyi EKTR –rahoitteiseen ”Turvallisuusmenettelyt vesiviljelyn bioriskien hallinnassa” hankkeeseen, panostettiin erityisesti vaikeasti hallittavaan osa-alueeseen eli poistovesien käsittelyyn. Hankkeessa tehtiin yhteistyötä Kuopion yliopiston kanssa tehokkaan käsittelyprosessin kehittämiseksi.
Tapauskohtainen ja perinpohjainen suunnittelu on tärkeää. Tutkimus tehtiin yliopiston laboratoriossa, koetulosten
toimivuus käytännössä varmistettiin käyttämällä tutkimuksessa Laukaan laitoksen käyttämää vettä. Karanteenitilan on todettu saneerauksen myötä täyttävän myös tulokaslajiasetuksen vaatimukset. Mahdollisuus tarjota myös elinkeinolle esim. uusiin tuontilajeihin liittyviä palveluita.
Karantenoinnin poistovesien käsittely, Luke Laukaa (Turbin –hanke 2009):

Ekologisten haittavaikutusten arviointi, case Nelma
Kyseessä kolmen organisaation asiantuntijoiden yhteistyö (RKTL, EVIRA, JKL yliopisto).
Lähtökohdat ja rajaukset:

Johtopäätökset ja sen suositukset

Lähde ja lisää aiheesta:
Bioturvallisuuden-ylläpito_RKannel2017.pdf
Toimintatapa jolla rajataan, hävitetään ja hallitaan tehokkaasti sairauksien tai tuhoeläinten aiheuttamat riskit ihmisten ja tuotantoeläinten terveyteen, ympäristöön tai talouteen. Tekoja ovat, ennaltaehkäisy, hävittäminen, valvonta ja kontrolli.
Säädökset ja valvovat viranomaiset
Vesieläinten terveyttä koskeva direktiivi --> Uudistettu eläintautilaki sekä MMM asetus eläintautien vastustamisesta -->
edellytetään riskien hallintaa (terveyslupa & omavalvontajärjestelmä). Valvovia viranomaisia ovat: Ruokavirasto, Aluehallintovirasto (AVI), läänineläinlääkäri ja kunnaneläinlääkäri.
Toimijan velvoitteet ja bioturvallisuuden ylläpito
• Varmista aina laitokseen tuotavan elävän materiaalin puhtaus
• Varmista myös laitoksesta lähtevän elävän materiaalin puhtaus
• Vapaaehtoinen terveyspalvelu
• Henkilöstön koulutus ajan tasalle
• Suojaa toiminnat myös laitoksen sisällä
• Hygieniatason ylläpito
• Ajantasainen kirjanpito
• Korkeatasoiset raaka-aineet
• Rokotukset
• Lääkitykset ja hoitokylvetykset viivytyksettä
• Kalojen yleisestä hyvinvoinnista ja olosuhteista huolehtiminen
Bioturvallisuus = ennaltaehkäisevää työtä, seurantaa ja omavalvontaa
Eläinten hoidon lisäksi on koko tuotannonketjun (Hautomo –-> Kasvattamo –-> Perkaamo –-> Jalostus –-> Jakelu)
�on oltava mukana, jolloin saavutetaan terve istukas ja turvallinen elintarvike.
Esimerkkejä bioturvallisuuden ylläpidosta
1) Luonnonmädinhankinta ja emokalastojen uusiminen luonnosta
2) Karanteenilaitos, Laukaa
3) Ekologisten haittavaikutusten arviointi, case Nelma
Luonnonmädinhankinta ja emokalastojen uusiminen luonnosta
Ensimmäinen vaihtoehto on emokalapyynti ja mädinhankinta. Toinen vaihtoehto on jokipoikaspyynti ja kasvatus emokaloiksi.
Emokalojen tutkimusvelvollisuus tautien varalta: VHS, IHN, IPN, SAV, BKD. Ruokaviraston ohjeistus:
- Kaikki luonnonvaraiset kalat tutkitaan pl. siika- ,muikku- ja harjusemot (min. 60 kpl /pyyntipaikka)
- Virusnäyte (max. 10 kalan näyte voidaan yhdistää)
- Bakteerinäyte (max. 5 kalan näyte voidaan yhdistää)
- Ovariaalineste tai tuore, pyöreä kala
Kenttäolosuhteissa näytteenotto on aikaa vievää ja työlästä --> Samanaikaisesti emokaloista otetaan myös DNA-, suomu- sekä muut kalakohtaiset näytteet. Mäti ja maiti pakataan purkkeihin ja minigrip –pusseihin ja
varastoidaan viileään. Hedelmöitykset tehdään vasta karanteenissa.
Elävien poikasten siirrossa karanteeniin ja karantenoinnissa noudatetaan Ruokaviraston ja AVIn ohjeistusta. Luonnosta siirrettyjen sukutuotteiden tai eläinten pito tapahtuu aina karanteenitiloissa ennen tutkimustulosten varmistumista.


Laukaan karanteenitiloissa tapahtuva sentinellialtistus
Tutkittavat kalat sijoitetaan yläaltaaseen. Sentinelli- eli herkistettävät kalat sijoitetaan altaaseen, jonne yläaltaasta poistettava vesi johdetaan käsittelemättömänä. Sentinellikaloiksi hyväksytään kirjolohi ja nieriä. Edellytyksenä sentinellikalojen kontrollinäytteiden toimitus Ruokavirastoon ennenkuin altistus aloitetaan.
Kalojen kuljetuksessa käytetty vesi samoin kuin karanteenin poistovesi tulee käsitellä hyväksytyllä tavalla. Jakson jälkeen altistetut kalat toimitetaan Ruokavirastoon kalaterveyspalvelun tutkittaviksi.
Valvova eläinlääkäri:
- Hyväksyy järjestelyn ennen kalojen tuontia
- Hyväksyy järjestelyn kalojen tuonnin jälkeen
- Hyväksyy kalojen siirron tulosten varmistuttua
Muut edellytykset:
- Alle 14 C asteen altistuslämpötila tulovedessä
- Altistusjakso vähintään 60 vrk
- Tarkka seuranta ja raportointi jakson aikana
Karanteenilaitos, Laukaa
Liittyi EKTR –rahoitteiseen ”Turvallisuusmenettelyt vesiviljelyn bioriskien hallinnassa” hankkeeseen, panostettiin erityisesti vaikeasti hallittavaan osa-alueeseen eli poistovesien käsittelyyn. Hankkeessa tehtiin yhteistyötä Kuopion yliopiston kanssa tehokkaan käsittelyprosessin kehittämiseksi.
Tapauskohtainen ja perinpohjainen suunnittelu on tärkeää. Tutkimus tehtiin yliopiston laboratoriossa, koetulosten
toimivuus käytännössä varmistettiin käyttämällä tutkimuksessa Laukaan laitoksen käyttämää vettä. Karanteenitilan on todettu saneerauksen myötä täyttävän myös tulokaslajiasetuksen vaatimukset. Mahdollisuus tarjota myös elinkeinolle esim. uusiin tuontilajeihin liittyviä palveluita.
Karantenoinnin poistovesien käsittely, Luke Laukaa (Turbin –hanke 2009):

Ekologisten haittavaikutusten arviointi, case Nelma
Kyseessä kolmen organisaation asiantuntijoiden yhteistyö (RKTL, EVIRA, JKL yliopisto).
Lähtökohdat ja rajaukset:
- Tuotantoa koskevat olettamat
- Arviointimalli (määritelty EY tulokaslajiasetuksen liitteessä 1)
- Mallin soveltaminen
- Riskiarvion pohjatiedot

Johtopäätökset ja sen suositukset

Lähde ja lisää aiheesta:
Bioturvallisuuden-ylläpito_RKannel2017.pdf