Tartuntatiet ja niiden riskit

• Miten taudinaiheuttaja pääsee laitokselle
• Miten taudinaiheuttaja leviää laitoksen sisällä
• Miten taudinaiheuttaja levittää tautia laitoksesta muualle'

Kaikkien potentiaalisten reittien tiedostaminen on tärkeää, jotta voidaan kehittää toimiva bioturvallisuus-suunnitelma. Taudinaiheuttajia ovat erilaiset bakteerit, virukset, loiset, leväsienet ja sienet.

Tartuntatiet



1. Kalat ja kalaliikenne
Tartuntatiet:

• Laitokselle saapuvat kalat/kalamateriaali
• Laitoksen sisäiset siirrot
• Laitokselta ulos lähtevä kala, karkulaiset

Tartunnan leviäminen kalan välityksellä:



Kalojen mukana laitoksen ulkopuolelta tulevien tautien ennaltaehkäisymahdollisuudet

• Laitokselle vain terveitä kaloja todetusti tautivapaasta lähteestä
• Karanteeni kaloille, joiden tautistatus tuntematon (mahd. karanteenikäsittelyt esim loisia vastaan)
• Bioturvallinen kuljetus
• Laitoksen sisäiset kalasiirrot vain riskinarviointiin perustuen (”puhtaasta likaiseen”)
• Sairaiden eristäminen; sairaiden ja kuolleiden nopea, huolellinen hävitys
• Mikäli mahdollista, tahattoman kalaliikenteen ennaltaehkäisy (karkulaiset, luonnonkalakontaktit ym)

Laitoksen sisäinen taudin leviäminen
Laitoksen sisäiseen taudin leviämiseen vaikuttavat karanteenit, eri ryhmien erillään pitäminen ja kalojen oma vastustuskyky. Huolellinen kirjanpito on hyvin tärkeää (kalaliikenne, kuolleisuudet, käsittelyt, ruokinta, vedenlaatu yms.).


2. Kalatuotteet ja jätteet
Kalatuotteiden ja jätteiden potentiaalinen riski tulee arvioida. Kontaktin välttäminen/alueiden eristäminen missä tuotteita/jätteitä käsitellään. Varmistusmenetelmät oltava käytössä koskien asianmukaista kalatuotteiden ja
jätteiden käsittelyä.

3. Vesi
Vesijakeet voidaan jakaa "kontrolloitavaan veteen" (pumpattava vesi), "kontrolloimattomaan veteen" (omalla paineellaan tuleva vesi esim. järvestä tai merestä) ja kuljetusveteen.

Vesitys tulisi toteuttaa mahdollisimman tautivapaasta lähteestä. Mikäli vesityksessä on herkkiä lajeja, mahdollinen skriinaus, filtraatio tai desinfektio (riippuen identifioidusta riskistä) tulisi järjestää.

4. Rehu
Rehu voi olla valmisrehua tai ympäristöstä tulevaa ”luonnollista ruokaa”. Rehu tulee olla prosessoitu, tuotettu, varastoitu ja kuljetettu tavalla, joka minimoi kontaminaation taudinaiheuttajille.

5. Välineet/tavarat/tarvikkeet
Taudinaihettajan mekaaninen välitys on mahdollista erilaisten välineiden avulla. Riski on riippuvainen siitä, onko pinnallista orgaanista ainesta sekä pinnan tyypistä ja kosteudesta.

Välineitä, tavaroita ja tarvikkeita ovat mm. haavit, köydet, ämpärit, poijut, sedimentti, astiat, vaatteet, kengät sekä alukset ja ajoneuvot.

6. Vektorit
Vektorit ovat eliöitä, jotka kuljettavat taudinaiheuttajan isäntäeliöstä toiseen. Toimivat joko taudinaiheuttajan mekaanisena siirtäjänä, tai levittävät taudinaiheuttajan jotain kehitysmuotoa sisällään.

Vektoreita ovat mm. luonnonkalat, vesilinnut, muut vesieläimet, haittaeläimet, kotieläimet ja ihmiset. Riski on riippuvainen sekä taudinaiheuttajasta, vektorilajista, laitostyypistä sekä bioturvatasosta. Esimerkki: elävää IPN-virusta on löydetty sekä lintujen että nisäkkäiden (minkki, nauta) ulosteesta.

Luonnonlintuihin liittyvät riskit - miten linnut levittävät tauteja?
Linnut voivat kantaa taudinaiheuttajia pitkiäkin välimatkoja ja siten olla merkittäviä vektoreita. Ainakin seuraavien tautien on todettu levinneen lintujen välityksellä:

• EHN epizootic haematopoietic necrosis (OIE 2012c)
• VHS (Olesen and Vestergård Jorgensen 1982; OIE 2012e)
• IPN (IPN; Anon 2003); KHV (OIE 2012d)
• Oncorhynchus masou virus (OMV; OIE 2012f)
• Betanodavirukset (OIE 2012g)
• Aeromonas salmonicida subsp. salmonicida (Department of Agriculture, Fisheries and Forestry (DAFF) 2012)
• Eustrongylides sp. (Faragher 1989)
• Myxobolus cerebralis (DAFF 2012)

Riskiä voi pienentää säilyttämällä huolellisesti rehuja ja hävittämällä nopeasti ja asianmukaisesti kuolleet kalat ja jätteet. Erittäin tärkeää etenkin tartuntalaitoksen kaloja hävitettäessä.

Tautien riskianalyysi kalanviljelylaitoksilla
Riskianalyyseja taudinvastustustyössä vesiviljelyssä on käytetty lähinnä kalanviljelylaitostasoa suurempien kokonaisuuksien toiminnan suunnittelussa.

Esimerkkejä:

- Riskiperustaisten kansallisten seuranta/valvontaohjelmien suunnittelussa EU:ssa (ja Suomessa)
- Tietyn taudinaiheuttajan leviämisvaarojen analyysissa

• Gyrodactylus salaris –loisen leviämisen erilaiset riskitekijät Norjassa
• VHS-taudin sisävesistöihin leviämiseen vaikuttavia tekijöitä ja toimintatapoja Suomessa

- Kirjolohen rodunjalostustoiminnan mahdollinen uudelleen sijoittaminen Luonnonvarakeskuksessa –laitosten riskien vertailu

Riskianalyysi palvelee riskienhallintaa ja on monimutkaisimmillaan vaativaa matematiikka edellyttävää tiedettä:

• Kvantitatiivinen riskianalyysi
• Kvalitatiivinen riskianalyysi
• Eri riskien toteutumisen todennäköisyys & seuraukset
  
• Paljon käyttökohteita ---> tuloksia käytetään varautumisen suunnitteluun (riskinhallinta)
  

Riskien/mahdollisten vaarojen kartoittaminen on ensimmäinen vaihe

• Vain tunnistettaviin uhkiin voidaan tehokkaasti varautua
• Harkinta tulevaisuuspainotteinen – pohjautuu kuitenkin paljolti aikaisemmin tapahtuneeseen/yleiseen tietouteen
• Kalanviljelijä tekee tätä arkipäivän työssään – dokumentointi auttaa toteutuksessa
• Voidaan tehdä vaiheittain, esimerkiksi: tuleva kalaliikenne – tartuntatautien kulkeutuminen veden kautta (luonnonkalat, istutukset, kuljetustoiminta), työntekijöiden osaaminen...
• Käsitys varautumista vaativiin tekijöihin (”uhkiin”) pohjana varautumiselle: mitkä ovat oman laitoksen käytettävissä olevat keinot kuhunkin pääriskiin varautumiselle?
• Hyvä päivittää ajoittain, koska sekä viljelykäytännöt että laitoksen, kontaktilaitosten ja ympäristön tautitilanne muuttuvat
• Tietous oman laitoksen kalatautitilanteesta avainasemassa, tuotavan materiaalin tilanteen selvittäminen kalaterveystodistusten avulla

Käyttömahdollisuuksia yksittäisellä kalanviljelylaitoksella tai yhtiössä
Oman laitoksen eri toimintojen pohdinta:

1) Eri riskien toteutumisen todennäköisyys & seuraukset

2) Relevanteiksi harkittujen uhkien todennäköisyys -->

• Esimerkiksi laitokselle elävää kalaa toimittavien kalanviljelylaitosten lukumäärään perustuen: a) elävää kalaa joka 3. vuosi yhdeltä laitokselta, b) joka vuosi yhdeltä laitokselta, c) joka vuosi 3:lta laitokselta.
• Esimerkiksi istutusten suorittamisesta laitoksen vedenottopaikkaan:
  a) ei koskaan, b) n. joka 3. vuosi, c) useammin
  a) omalta laitokselta, b) samasta vesistöstä, c) muualta

3) Relevanteiksi harkittujen uhkien seuraukset -->

• Esimerkiksi taudin vakavuuden aiheuttamat seuraukset kalastolle:
  a) joudutaan saneeraukseen (yhteiskunnan taloudellinen kompensaatio – ei kompensaatiota), b) aiheuttaa suuren
  kuolleisuuden, c) voidaan lääkityksellä/rokotuksella hillitä kuolleisuutta/muita tappioita, d) ei vaikutuksia.
• Esimerkiksi lievemmän, viranomaistoimin tai vapaaehtoisella BKD-ohjelmalla vastustettavan taudin seuraukset, jos todetaan laitoksella: a) vaikeuksia elävän kalan kaupalle, b) aiheuttaa tarpeen toiminnan uudelleen järjestämiseen, c) ei suuria vaikutuksia.
• Esimerkiksi muiden tautien seurauksia: a) joudutaan ottamaan käyttöön jatkuvia lääkityksiä/rokotuksia/kylvetyksiä, b) altaiden puhtaanapito nostettava uudelle tasolle, c) perkuun siirtoja varoaikojen takia, d) ei suuria vaikutuksia

Riskianalyysiin perustuvien johtopäätösten pohjalta tehdään suunnitelma pääriskeihin varautumisesta ja kehitetään laitoksen toimintaa.

Bioturvallisuussuunnitelma

Riskien hallinta

• Mietitään hallintatoimenpiteet riskeille, jotka määritelty riskinarvioinnissa
• Määritellään mahdolliset tautien siirtymistavat ja niille mahdolliset hallintatoimet
• Käyttökelpoiset hallintatoimet riippuvat laitoksen tyypistä, todetuista riskeistä ja niihin kohdistuvien hallintatoimien tehokkuudesta ja kustannuksista
• Riskien hallitsemiseksi tarvitaan bioturvallisuussuunnitelma (omavalvontasuunnitelma)

Bioturvallisuussuunnitelma

• Pyritään estämään taudinaiheuttajien tulo laitokselle, leviäminen laitoksen sisällä ja leviäminen laitoksen kautta eteenpäin
• Suunnitelma on laitoskohtainen
• Suhteutetaan riskeihin ja riskinhallintaan

Bioturvallisuussuunnitelma sisältää

• Kalankasvatustoimintaa koskevan lainsäädännön ja määräykset
• Laitoksen tiedot sisältäen pohjapiirrokset, veden kulun, kalojen siirtämisreitit, ihmisten ja tavaroiden reitit
• Mahdolliset taudinaiheuttajien kulkeutumisreitit
• Toimintakäsikirjan (työohjeet)
• Riskianalyysin
• Riskinhallintatoimenpiteet
• Valmiussuunnitelman, jos joku riski toteutuu
• Viestintäsuunnitelman
• Bioturvallisuussuunnitelman seurantasuunnitelman

Dokumentoitavia asioita

• Riskinhallinnan toimenpiteiden dokumentointi riskinarvioinnin määräämällä tarkkuudella
• Kalojen siirrot, alkuperä, terveystodistukset
• Kalatiheydet, ruokinta, kasvu
• Vesiparametrit
• Hoitotoimenpiteet
• Kuolleisuus, sairastavuus, tutkimustulokset
• Henkilöstön koulutukset

Kalaterveyden seuraaminen

• Kalaston tarkkailu oireiden varalta, poikkeavuuksien kirjaaminen
• Kuolleisuuden allaskohtainen seuranta ja hälytysrajat
• Kalojen kasvun seuranta
• Kirjattujen tietojen analysointi
• Kalatautitutkimukset

Toimintakäsikirja

• Sisältää kuvauksen bioturvallisuuteen liittyvistä rutiinitoiminnoista laitoksella
• Jokainen toiminto sisältää kuvauksen sen tarkoituksesta, henkilöstöstä, kaikista toimenpiteistä ja niiden kirjaamisesta ja toimintaohjeen ylläpidosta

Bioturvallisuusohjeen ylläpito

• Systemaattinen seuranta ohjeiden toteutumisesta
• Systemaattinen seuranta ohjeiden muutostarpeista
• Tarkistettava jos muutoksia toiminnassa
• Tarkistettava, jos uusia tautiriskejä
• Tarkistettava, jos joku tunnistettu riski on toteutunut
• Terveyslupaan liittyen tarkistetaan myös valvovan eläinlääkärin toimesta = ulkopuolinen auditointi

Lähteet ja lisää aiheesta:
Bioturvakoulutus_osa_1.pdf
Bioturvallisuuskoulutus_osa_2.pdf
Bioturvallisuuskoulutus-osa-3.pdf