Luku 9

B1.
a) lisääntymiseen tarvitaan vain yksi yksilö / paljon jälkeläisiä nopeasti / ei tarvita sukusoluja ei siten energiaa kulu niiden valmistamiseen
b) bakteerit (jakautuminen) / leivinhiiva (kuroutuminen) / malarialoisio (monistuminen)
c) Kasvien suvuton lisääntyminen esim. rönsyjen avulla.
d) Suvuttomassa lisääntymisessä jälkeläiset ovat kaikki perimältään samanlaisia (identtisiä). Jos ympäristö muuttuu, voi koko populaatio (tai laji) voi hävitä.

B2.
a) Keskusjyvänen + sukkularihmasto, solukalvo, soluseinä
b) Lisääntyminen, eliöiden kasvu, solujen uusiutuminen

C1.
a) erilaistumiskykyisiä soluja.
b) erilaistuneet solut eivät enää kykene muuttumaan toiseksi solutyypiksi.
c) totipotentit kantasolut voivat erikoistua kaikiksi solutyypeiksi. Pluripotentit kaikiksi muuksi paitsi istukan soluiksi. Lisäksi aikuisella on kudoksessa kudoskohtaisia kantasoluja (esim. verisolujen kantasolut).
d) esimerkiksi kantasoluhoidot, verensiirrot, luuydinsiirrot, uusien kudoksien kasvatus jne.

D1.

a)

Vaihe	Mitä tapahtuu
Esivaihe	Kromatiini pakkautuu tiheämmäksi. Keskusjyväset vaeltavat solun molemmille puolille, ja niistä alkaa syntyä sukkularihmasto. Sukkularihmasto koostuu keskusjyväsistä kasvavista säikeistä (mikrotubuluksista), jotka kykenevät liikkumaan keskusjyväsestä poispäin tai sitä kohti. Säikeitä kasvaa keskusjyväsistä joka suuntaan, ja näin muodostuu sukkulan muotoinen rakenne.
Esikeskivaihe	Tumakotelo häviää kromosomien ympäriltä. Sukkularihmaston säikeet kasvavat tuman alueelle ja kiinnittyvät kromosomeihin sentromeerin kohdalta. Kromosomien rakenne pakkautuu yhä tiiviimmäksi.
Keskivaihe	Sukkularihmaston säikeet työntävät kromosomit solun keskelle. Kuhunkin kromosomiin kiinnittyy solun molemmilta saapuva sukkularihmaston säie. Sukkularihmasto pakottaa kromosomit liikkumaan solun keskelle yhteen tasoon. Keskivaihe on mitoosin pisin vaihe ja kestää usein noin 20 minuuttia.
Jälkivaihe	Sukkularihmaston mikrotubulukset supistuvat ja vetävät kromosomien puolikkaat solun eri puolille. Sisarkromatidit erkaantuvat toisistaan ja syntyy kaksi tytärkromosomia. Tytärkromosomit kulkeutuvat solun vastakkaisille puolille kohti keskusjyvästä.
Loppuvaihe	Muodostuu kaksi tumakoteloa kromosomien ympärille. Kromosomien rakenne muuttuu löyhemmäksi, ja ne eivät enää näy mikroskoopissa.

b) Ymmärrettiin, miten solu voi siirtää perimänsä kokonaisuudessaan jälkeläisille. Lisäksi havaittiin kromosomit, ja niiden rakenne. Voitiin laskea kromosomien määrää eri eliöillä.

________________________________

Luku 10

B1.
a) Lisääntymiskumppanin etsiminen ja sukusolujen tuottaminen kuluttaa aikaa ja energiaa
b) Tuottaa perinnöllistä muuntelua eli tuottaa uusia perimäyhdistelmiä
c) Lisää muuntelua, mahdollistaa nopeamman evoluution
d) Eläimet, kasvit.

B2.

a) X-kromosomit, b) Samanlaiset (isältä ja äidiltä perityt) kromosomit, esim. kromosomipari 1, c) Naisen (XX)

B3.
a) 4
b) Niissä on yhdenkertainen kromosomisto (n)
c) Jotta jälkeläisillä olisi sama kromosomimäärä kuin vanhemmilla
d) Sukusolut

B4.
a) Hedelmöittyminen
b) Sukusolut (siittiö ja munasolu) muodostuvat meioosissa. Hedelmöittynyt alkio jakaantuu mitoosin avulla.

C1.
a) Hyttynen on pääisäntä ja ihminen väli-isäntä.
b) Näin loinen pääsee lisääntymään tehokkaasti, mutta myös säännöllisesti saa järjestettyä muuntelua populaationsa.

C2.
a) Kasvukauden aikana olosuhteet pysyvät vakaina, jolloin lisääntyminen ilman parittelua on tehokasta ja nopeaa. Hedelmöitys puolestaan varmistaa, että seuraavana vuonna muuntelua on kuitenkin jonkun verran. (Partenogeneesiä kutsutaan joskus suvulliseksi lisääntymiseksi, koska se tapahtuu sukusolujen pohjalta ja toisaalta joskus suvuttomaksi lisääntymiseksi, koska jälkeläinen perii perimänsä pelkästään emolta.)
b) Partenogeneettisesti lisääntyvät lajit kopioivat jossain vaiheessa elinkiertoaan, yleensä heti munasolun hedelmöittymättä jäämisen jälkeen yksinkertaisen kromosomistonsa, jolloin yksilöistä tulee diploideja.

C3.
a) Kromosomeja 21 3 kappaletta
b) Downin sydrooma
c) Tästä aiheutuu kehitysvammaisuutta. Muita oireita ovat vinot silmät ja kasvojen pyöreä malli.

D1.
Konjugaatio: bakteerit voivat siirtää perimäainesta toiseen bakteeriin ns. piluksen eli värekarvan avulla.
Transformaatio: bakteerit voivat ottaa ympäristössään olevaa DNA:ta ja liittää sen osaksi perimäänsä
Transduktio: virukset voivat siirtää toisen bakteerin perimää toiselle bakteerille.