Populaatiossa yksilöiden välillä on perinnöllistä muuntelua. Joistakin geenin muodoista eli alleeleista voi olla hyötyä tietyissä ympäristöolosuhteissa. Jos yksilöllä on paljon tällaisia hyödyllisiä ominaisuuksia, se selviää hengissä ja pystyy lisääntymään tehokkaimmin eli sen kelpoisuus on parempi kuin muiden populaation yksilöiden.

Luonnonvalinnan ajatus on se, että kelpoisimmat yksilöt jäävät henkiin ja saavat siksi jälkeläisiä. Kelpoisimmat yksilöt ovat myös usein pitkäikäisimpiä, joten ne ehtivät lisääntymään useita kertoja. Luonnonvalinta karsii ja valikoi ominaisuuksiltaan tietynlaisia yksilöitä. Parhaiten sopeutuneiden yksilöiden geenit eli perintötekijät siirtyvät niiden jälkeläisiin, ja näiden geenien aiheuttamat ominaisuudet yleistyvät populaatiossa vähitellen sukupolvi sukupolvelta. Tästä seuraa se, että populaation yksilöt sopeutuvat yhä paremmin ympäristöönsä monien pienten geneettisten muutosten takia. Näin luonnonvalinta vaikuttaa alleelien lukusuhteisiin populaatiossa. Populaation yksilöt voivat kehittyä esivanhempiinsa verrattuna erilaisiksi.

Vain perintötekijät periytyvät sukupolvelta toiselle, eli hankitut ominaisuudet eivät yleisty populaatioissa. Ympäristöolosuhteiden aikaansaamat muutokset eivät siis näy seuraavissa sukupolvissa.


Luonnonvalinta karsii: heikoimmat yksilöt eivät pysty lisääntymään lainkaan tai saavat muita vähemmän jälkeläisiä.


Opetus.tv: Luonnonvalinnan mekanismi