Yksilön kelpoisuus eli fitness koostuu kolmesta osatekijästä: 1) yksilön kyvystä säilyä hengissä lisääntymisikään saakka, 2) yksilön lisääntymistehokkuudesta ja 3) sen jälkeläisten hedelmällisyydestä. Yksilön kelpoisuus on suhteellinen käsite, jossa tarkasteltavaa yksilöä verrataan populaation keskiarvoon tai muihin yksilöihin. ​Kelpoisuuden kannalta ei siis pelkkä jälkeläisten suuri määrä ole riittävä: jälkeläisten on myös päästävä lisääntymään.

Populaatiossa kelpoisuutta parantavat geenien alleelit yleistyvät ja toisaalta haitalliset alleelit harvinaistuvat. Tämä johtuu siitä, että kelpoisimmat yksilöt pääsevät lisääntymään ja levittämään omia alleelejaan. Populaation alleelikoostumuksen muuttuminen eli mikroevoluutio on siis seurausta eri yksilöiden erilaisesta kelpoisuudesta muuttuneessa elinympäristössä.

Esimerkiksi flamingojen lisääntymismenestys vaihtelee. Hyvän kelpoisuuden omaavat emot saavat enemmän jälkeläisiä lentoon kuin muut.