Proteiinisynteesissä tarvittiin useita erilaisia rna-tyyppejä. Dna:n koodin mukaan muodostetaan lähetti-rna (mRNA), joka kuljetettiin pois tumasta. Ribosomin rakenteeseen kuuluu kiinteästi ribosomaalista rna:ta (rRNA). Lisäksi siirtäjä-rna:t (tRNA) tuovat aminohapot mukanaan ribosomille.

Solussa on myös monia muita rna-molekyylejä. Useat lyhyet rna-molekyylit voivat säädellä proteiinisynteesiä. Lyhyet rna:t voivat estää translaation tai hajottaa lähetti-rna:ta. Tällaisia rna-molekyylejä tuottavat monet geenien ulkopuoliset dna-jaksot, ja vasta aivan viime vuosina on huomattu niiden tärkeä merkitys proteiinisynteesin säätelijöinä.

Joissakin solun entsyymeissä on mukana rna:ta. Esimerkiksi kromosomien päitä korjaavassa telomeraasissa rna on tärkeässä roolissa. Molekyylejä tai kokonaisuuksia, joissa rna toimii entsyymin tavoin, kutsutaan ribotsyymeiksi. Myös sellaisia ribotsyymejä on tavattu, jotka toimivat ilman avustavia proteiineja. Rna voi siis joskus toimia myös entsyyminä. Esimerkiksi ribosomilla peptidisidoksen muodostumista katalysoi juuri rna.

Rna muistuttaa siis rakenteeltaan dna:ta ja voi toimia entsyyminä. Tämän vuoksi on esitetty, että elämän alkuaikoina alkusolujen perimäaineksena olisi voinut olla rna. Vasta myöhemmin rna olisi korvautunut kestävämmällä dna:lla. Tätä hypoteesia puoltaa se, että kemiallisessa evoluutiossa rna:n osasia syntyy helpommin kuin dna:n. Lisäksi monimutkaisia proteiineja ja aminohappoja ei voida tuottaa ilman rna:n tai dna:n antamaa informaatiota. Rna-hypoteesin lisäksi kemiallisen evoluution mekanismista on esitetty myös muita hypoteeseja, mutta niiden pitävyyttä on vaikea osoittaa.

Viruksilla perimä voi koostua dna:n sijasta rna:sta. Joidenkin viruksien rna voi toimia suoraan lähetti-rna:na proteiinisynteesissä. Toiset virukset tuottavat rna:sta dna:ta käänteiskopioijaentsyymin avulla. Esimerkiksi HI-virus on tämänkaltainen retrovirus.