Jyväskylän perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2016) painotetaan oppilaiden erilaisia kiinnostuksen kohteita ja korostetaan yhteisöllistä toimintaa. Käsityön lähtökohta on erilaisten laaja-alaisten teemojen kokonaisvaltainen tarkastelu oppiainerajat luontevasti ylittäen. Opetussuunnitelman ensimmäinen tavoite (T1) on vahvistaa oppilaan kiinnostusta käsin tekemiseen sekä innostaa keksivään ja kokeilevaan käsityöhön. Oppilaalle tulee antaa tilaa omille ideoille, yrityksille ja erehdyksille ja ainakin yhden oppimistehtävän tulee painottua keksimiseen ja luovuuden käyttöön. (Jyväskylän POPS, 2016.) Tekemässämme kuumailmapallotyössä oppilaan oma keksiminen jäi vähemmälle, mutta oppilaalla oli kuitenkin mahdollisuuksia käyttää omaa luovuuttaan esimerkiksi kuumailmapalloa maalatessa. Lopputuloksissa näkyikin ihanasti oppilaiden omat näkemykset siitä, millainen kuumailmapallo heidän mielestään olisi hieno. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme voineet ennen itse käsityön aloittamista käyttää osan oppitunnista suunnitteluun. Lapset olisivat voineet suunnitella oman kuumailmapallonsa ensin piirtäen paperille, jolloin heillä olisi jo työtä aloittaessaan ollut jonkinlainen mielikuva siitä, miltä lopputulos tulee näyttämään. 

Käsityön suunnittelu, luova ilmaisu, uudet tekniikat ja tekniset ratkaisut ovat tekijälle avoimia haasteita, jotka tarjoavat sekä taidollisia että taidollisia oppimistilanteita, mahdollisuuksia oppia epäonnistumisista ja ratkaista ongelmia. Käsitöiden tekeminen voi synnyttää tunteen, että asioihin voi vaikuttaa. Tekemisellä saadaan aikaan jotain konkreettista ja näkyvää, jolla on merkitystä sekä itselle että muille ihmisille. (Pöllänen 2017, 79.) Tästä hyvänä esimerkkinä mielestäni olivat luokan oman opettajan tunneilla valmistetut banderollit jotka oppilaat saivat ottaa mukaansa Jyväskylässä järjestettävään ilmastomarssiin. Työssä oli yhdistetty ajankohtaisuus ja kovasti pinnalla oleva ilmastonmuutoksen puheenaihe ja työn tekeminen sai varmasti oppilaat tuntemaan, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Parhaimmillaan käsityöt ovatkin juuri sellaisia, jotka herättävät oppilaan omat ajatukset ja saavat heidät toimimaan. 

Opettajan työ on yhteiskunnallista toimintaa, jota toteutetaan yhteiskunnallisessa instituutiossa ja tätä kautta myös osa politiikkaa ja poliittisten päätöksien taustalla vaikuttavia ideologioita. Jotta opettaja voi opettaa oppilailleen yhteiskunnallista kriittisyyttä, tulee hänen itse ymmärtää opettajan työhön liittyvät poliittiset taustatekijät. Koulu voisi antaa työkaluja kansalaisten tasavertaisuuden editämiseen kasvattamalla oppilaita solidaarisuuteen ja yhteisöllisyyteen ja näin pyrkiä oikeasti demokraattisemman ja tasa-arvoisemman huomisen luomiseen. Koulutuksen pitäisi muotoutua oppilaiden kriittisen ajattelun taitojen kehittämisen ympärille. Opettajat voivat auttaa oppilaita keskustelemaan erilaisuudesta ja tunnistamaan kokemuksellisuutensa suhteessa toisiinsa. Näin edistetään myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta, taloudellista tasavertaisuutta ja ihmisoikeuksien toteutumista.  (Fornaciari & Männistö, 2015.)

Opetussuunnitelmassa kannustetaan kokonaiseen käsityöprosessiin, jossa oppilas saa vaikuttaa itse työn tekemiseen alun suunnittelusta saakka viimeistelyyn asti. Alkuopetuksessa tällainen työskentely vaatii aikaa ja lapsi ei välttämättä vielä hahmota kuinka kauan tietyn asian tekeminen häneltä vie. T ekemässämme kuumailmapallossa oppilailla oli kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa työn lopputulokseen pienillä yksityiskohdilla, kuten kopan langan värin valitsemisella ja oppilaat saivat maalata pallon täysin sen näköiseksi kun he itse halusivat. Pallot olivatkin piristävä näky luokassa kun ne nostettiin kattoon roikkumaan ja jokainen oli omanlaisensa.

Käsillä tekeminen voi rakentaa rentoutumiseen liittyvän mielen ja kehon tasapainotilan. Esimerkiksi toistuva liike neulottaessa tai virkattaessa voi luoda meditatiivisen tilan, jolloin tekemiseen keskittyminen siirtää muita mieltä painavia asioita tai tapahtumia syrjään. Aivoissa on eniten käsiä motorisoivia yksikköjä, joten ihmiselle on luonnollista saada rauhoittumisen lähtökohdaksi kädet. (Pöllänen 2017, 75.) Omat muistoni tukevat tällaista näkemystä ja ajatusta käsityöntunneilta, ja haluaisin pystyä luomaan omille käsityön tunneilleni ilmapiirin, jossa oppilaat pystyisivät syventymään tekemiseen ja jättämään muut asiat hetkeksi mielestä pois. Näin pienen tuntimäärän aikana en vielä onnistunut löytämään itselleni haluamaani rauhallisuutta ja mielenrauhaa tuntien edetessä, joten on mahdollista että tämä heijastui myös oppilaisiin. Jokainen oppilas sai kuitenkin työnsä valmiiksi ja luulen, että he olivat keskimäärin tyytyväisiä työnsä tuloksiin.