Leea Lakka – Kapina pulpetissa (Tiivistelmä / Ville Hovivuori)

Leea Lakan Kapina pulpetissa vuodelta 2025 on ajankohtainen ja mielestäni puhuttelevasti kirjoitettu tietokirja suomalaisen peruskoulun todellisuudesta. Kirjoittaja vietti kokonaisen lukuvuoden yhdeksäsluokkalaisten seurassa heidän luokkahuoneessaan ja tarkkaili heidän arkeaan. Kirjassa keskitytään erityisesti takarivin oppilaiden elämään. Takarivi toimii kirjassa myös symbolina niille nuorille, jotka kokevat koulun jollain tavalla etäiseksi, turhaksi tai merkityksettömäksi. Pohdin ilmiötä ja sen suhdetta kurssin teemoihin ja mielestäni vaikuttaa siltä, että koulun tapa vuorovaikuttaa ei tavoita näitä nuoria ja on luonteeltaan heille vääränlaista.

Kirjassaan Lakka kuvaa, kuinka monien nuorten koulumotivaatio on kadonnut. Tilanne vaikuttaa siltä, että oppilaat tekevät usein vain sen, mikä on aivan pakollista. Ylimääräiseen ei ole innostusta. Tämä ei ole kirjan mukaan pelkkää laiskuutta, vaan eräänlaista hiljaista kapinointia järjestelmää vastaan. Samalla kirjassa nousee kuitenkin esiin huoli lukutaidon ja perustaitojen heikkenemisestä. Osa oppilaista lukee sujuvasti, kun taas toisilla on todellisuudessa vaikeuksia ymmärtää edes yksinkertaisia tekstejä. Oppilaiden taitoerot ovat silmiinpistäviä. Mielenkiintoista oli se, että Lakka valitsi tutkimuskouluiksi mahdollisimman keskimääräisiä kouluja ja tutkimuksessa koulujen eriytyminen ei näy erityisen vahvasti.

Lakka osoittaa, että koulun ongelmat eivät johdu yksittäisistä opettajista tai oppilaista, vaan rakenteellisista tekijöistä. Kirjassa kuvataan, kuinka oppilaiden ja taitotasojen eriytyminen, yleinen kiire ja resurssipula haastavat opettajien mahdollisuuksia kohdata jokainen oppilas yksilönä. Yhteistä päämäärää tai nimittävää tekijää ei aina ole ja oppilaat kokevat olevansa erillään yhteisestä tavoitteesta. Jäin itse pohtimaan sitä, miten oppilaat saataisiin kokemaan omat merkityksensä ja vaikutusmahdollisuutensa merkityksellisempinä.

Lakka korostaa, että koulun tulisi palata perustehtävänsä äärelle. Kirjassa perustehtävänä ajatellaan koulun pyrkimystä vahvistaa lukemista, kirjoittamista ja pitkäjänteistä ajattelua.

Kapina pulpetissa on samalla tutkimusluontoinen, että reportaasi ja ’’herätys’’. Se muistuttaa, että koulutus ei ole vain opetussuunnitelma, vaan ennen kaikkea inhimillisen kohtaamisen mahdollisuus. Kirja saa mielestäni pohtimaan, kuka lopulta kapinoi, oppilas, joka vetäytyy, vai yhteiskunta, joka ei kuule heitä.