Eettinen osaaminen
Arvot ja uskomukset vaikuttavat vahvasti siihen miten ihminen käyttäytyy ja toimii tietyissä tilanteissa. Hän voi kokea ristiriitaisia tuntemuksia omien arvojensa ja eettisten periaatteidensa vuoksi. Ristiriitatilanteet eivät ole yksiselitteisiä, ja ne vievät pohtimaan asioita oikean ja väärän väliltä. Opettajana joutuu joka päivä haastavien kysymysten ja tilanteiden äärelle. Haastavuus on samalla pelottavaa mutta myös todella kiehtovaa. Se saa minut pohtimaan omaa toimintaani ihmisenä ja tulevaisuuden oppijoiden kasvattajana. Mitkä arvot ovat merkityksellisiä, ja ovatko tapani toimia tilanteissa eettisesti oikeita?
Minulle tärkeimpiä arvoja elämässäni ovat kunnioitus, luottamus ja ystävällisyys. Yhdistän nämä arvot ihmisyyteen, erityisesti ihmissuhteisiin. Mielestäni kunnioitus on tilan antamista toiselle sekä hänen näkemystensä kuuntelua ja huomioon ottamista. Luottamuksen syntyminen vaatii kummankin osapuolen välistä uskollisuutta ja rehellisyyttä. Mielestäni kunnioitus ja luottamus sisältyvät ystävällisyyden määritelmään. Ystävällinen käytös edellyttää oikeudenmukaisen kohtelun toisia ihmisiä kohtaan.
Ajattelen, että kunnioitus, luottamus ja ystävällisyys ovat myös opettajan ammatissa tärkeitä arvoja. Opettajan ammattietiikka tarkoittaa yhteisiä ammatillisia arvoja ja periaatteita, joiden perusteella työhön laaditaan eettisiä ohjeita (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Mielestäni opettajalla saa olla omia arvoja ja uskomuksia, mutta hän ei saa tuoda niitä liikaa esille työssään. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan vastuu on sidoksissa tehtäväänsä ja sen normistoon, kuten opetussuunnitelmaan ja lainsäädäntöön.
OAJ:n (2020) sivustolla opettajuuden ydin määritellään muodostuvan vastuusta ja vapaudesta, ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta sekä totuudellisuudesta. Sivuston mukaan ihmisen sukupuoli, ulkonäkö, seksuaalinen suuntautuminen ja moninaisuus, ikä, uskonto, yhteiskunnallinen asema, alkuperä, mielipiteet, kyvyt ja saavutukset eivät saa vaikuttaa opettajan käytöksessä oppilaita kohtaan. Kun työskentelin alakoulussa koulunkäynninohjaajana, kohtasin päivittäin paljon erilaisia oppilaita. Muodostin itselleni helposti ennakko-oletuksia oppilaan ulkoisesta olemuksestaan. Pyrin kuitenkin siihen, etteivät oletukseni näkyisi työssäni. Hetket, jolloin tietyt oletukset osoittautuivatkin vääräksi, olivat merkityksellisiä. Esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön omaava lapsi voi olla todella taitava ja osaava koulutehtävissä, vaikkei hän pysyisikään kokoajan omalla paikallaan. Ulkokuori ei siis kerro aina kaikkea. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan täytyy nähdä oppija ajattelevana ja oppivana persoonana, jonka ihmisarvoa tulee kunnioittaa riippumatta hänen yksilöllisistä ominaisuuksistaan.
Opettaja osoittaa oppilaille arvostusta kuuntelemalla heitä ja ottamalla huomioon heidän mielipiteensä. Opettaja ei voi jyrätä oppilaiden näkemysten ylitse, vaan hänen täytyy seistä tasavertaisena heidän rinnallaan. Oikeudenmukaisessa opetuksessa huomioidaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Lisäksi opettajan täytyy kunnioittaa oppilaan oikeuksia. Opetushallituksen sivulla on lueteltu oppilaan oikeudet, joihin kuuluvat esimerkiksi oikeus saada opetusta sekä tarvittaessa koulunkäynnin ja oppimisen tukea. Ohjaajana mahdollistin oppimisen tuen antamisen monille oppilaille. Tuen tarvitsijoita oli kuitenkin todella paljon, ja vaikka kuinka halusin auttaa jokaista, kapasiteettini ei vain riittänyt kaikille. Ohjaajia oltaisiin tarvittu paljon lisää, jotta kaikkien oppijoiden oikeus olisi toteutunut paremmin.
Ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden lisäksi totuudellisuudella on merkittävä asema opettajan työssä. Totuudellisuus tarkoittaa oppilaan ohjaamista ympäristön ja elämän kohtaamiseen (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Lisäksi se sisältää myös jo mainitsemani rehellisyyden ja kunnioituksen itseä ja muita kohtaan. Niin kuin muissakin ihmissuhteissa, luottamuksen saavuttaminen opettaja–oppilassuhteessa vaatii molemminpuoleista rehellisyyttä ja kunnioitusta. Luottamuksellinen suhde rohkaisee oppilasta kertomaan opettajalle asioistaan matalammalla kynnyksellä. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan kuuluu käsitellä hienotunteisesti oppijan henkilökohtaisia asioita. Opettaja ei voi huudella oppilaan asioista muille ihmisille vaitiolovelvollisuutensa vuoksi. Opettaja voi kuitenkin joutua ristiriitaiseen tilanteeseen, jos hän joutuu kertomaan opetuksen järjestämisen kannalta välttämätöntä tietoa esimerkiksi oppilaan muille opettajille. Tällöin oppilas voi menettää luottamuksensa opettajaan.
Ristiriitatilanteet vaativat opettajalta sekä rohkeutta seisoa omien näkemystensä takana että taitoa toimia tilanteissa empaattisesti, huomioiden muiden mielipiteet. Opettajan on tärkeää osata asettua oppijoiden, perheiden ja kollegoiden asemaan yhteisiä tavoitteita ja päämääriä pohdittaessa (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.5). Tirri ja Kuusisto (2019, luku 2.5) kuvaavat tätä taitoa eettisen herkkyyden käsitteellä. Käsitteen mukaisesti eettisesti herkkä opettaja osaa lukea ja ennakoida tilanteita monipuolisesti, ottamalla huomioon vaihtoehtoisia tapoja toimia tilanteissa. Tämä on varmasti haastavaa aloittelevalle opettajalle, mutta kollegojen avun myötä, uskon tämän taidon kehittyvän. On myös tärkeää, että opettaja hyväksyy epäonnistumisen riskin tilanteiden käsittelijänä, sillä kaikkea ei voi heti osata.
Shapira-Lishchinsky (2011) kuvaa opettajan kohtaamia eettisiä tilanteita ja ongelmia kasvatustyössä eettisten dilemmojen avulla. Dilemmoja ovat välittävä vs. muodollinen ilmapiiri, jakava oikeudenmukaisuus vs. koulun toimintatavat, luottamuksellisuus vs. koulun säännöt, lojaalisuus kollegoita kohtaan vs. koulun normit sekä kodin näkemykset vs. koulutukselliset toimintatavat. Opettajat pyrkivät välttelemään tai ratkaisemaan eettisiä dilemmoja, koska ne herättävät epämiellyttäviä tunteita heissä (Shapira-Lishchinsky, 2011, s. 648).
Shapira-Lishchinskyn (2011) mukaan välittävä ilmapiiri edistää yksilöllisten ja sosiaalisten tarpeiden huomioimista, kun taas muodollinen ilmapiiri korostaa koulun sääntöjen noudattamista. Ohjaajana kohtasin lähes päivittäin tilanteita, jolloin pohdin asioita näiden kahden näkökulman väliltä. Toimin vuoden henkilökohtaisena avustajana oppilaalle, jolla oli vaikeuksia löytää välituntisin mielekästä tekemistä. Hänellä oli myös vähän kavereita, joiden kanssa olisi leikkinyt. Hän alkoi hyppimään välituntialuetta rajaavalta aidalta takaperinvoltteja nurmikolle, jotta hän saisi muiden oppilaiden huomion. Tottakai kielsin häntä tekemästä niitä vaarallisuuden vuoksi ja siksi, että koulun säännöt kieltävät tällaisen käytöksen. Mutta samalla minulle tuli todella haikea olo tilanteesta, ja minun teki mieli antaa hänen vain jatkaa volttien tekoa. Hän ei millään suostunut ymmärtämään tilannetta, sillä hänhän vain halusi suosiota ja kavereita itselleen.
Koulun toimintatavat määrittävät sääntöjen lisäksi, että jokaisella oppilaalla täytyy olla samanlaiset oikeudet oppimiseen ja ohjaukseen. Opettaja voi joutua kuitenkin tilanteeseen, jolloin oikeudenmukaisuus ja koulun toimintatavat ovat ristiriidassa keskenään (Shapira-Lishchinsky, 2011, Kainulaisen & Kostiaisen, 2022 mukaan). Kainulainen ja Kostiainen (2022) kertovat luennollaan Shapira-Lishchinskyn (2011) jakavan oikeudenmukaisuuden ja koulun toimintatapojen välisestä jännitteestä kuvan avulla. Kuvassa eri pituiset lapset seisovat korokkeiden päällä ja katsovat aidan takaa jalkapallo-ottelua. Kuvan mukaan oikeudenmukaisuus toteutuu, kun jokaisella lapsella on saman verran korokkeita, vaikkei lyhin lapsi näekkään mitään aidan takaa. Tasa-arvo toteutuu kuitenkin vasta silloin, kun kaikilla on omaan pituutensa nähden riittävä määrä korokkeita. Molemmat arvoista toteutuvat, kun kaikilla on saman verran korokkeita, lyhyimmän lapsen pituus huomioiden. Tällöin pisin lapsi on reilusti aidan yläpuolella, mutta kaikki näkevät jalkapallo-ottelun.
Kainulainen ja Kostiainen (2022) kertovat kuvaa mukaillen, että koulussa jokaisella on oikeus yhdenvertaiseen oppimiseen. Kaikki oppijat eivät kuitenkaan ole oppimistaidoiltaan samanlaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän tukea oppimiseensa, jotta he pääsisivät samalle tasolle muiden oppilaiden kanssa (Kainulainen ja Kostiainen, 2022). Jotta tilanne olisi kaikille sekä oikeudenmukainen että tasa-arvoinen, Kainulaisen ja Kostiaisen (2022) mukaan kaikkien oppilaiden tulisi saada samanveroista tukea oppimiseensa. Se ei kuitenkaan ole käytännössä täysin mahdollista, sillä koulun resurssien riittämättömyys saattaa tulla vastaan. Oppilaiden mielekkyys koulua ja opiskelua kohtaan voi heikentyä merkittävästi, jos he eivät saa riittävästi apua opiskeluunsa. Oppilas voi turhautua osaamattomuuteensa, ja tällöin hänen minäpystyvyytensä voi laskea.
Shapira-Lishchinskyn (2011) mukaan luottamuksen ja koulunsääntöjen välillä voi vallita myös eettinen dilemma. Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, opettaja voi kohdata ristiriitatilanteen, kun oppilas kertoo hänelle yksityistä ja luottamuksellista tietoa. Opettaja joutuu arvioimaan kuulemansa tiedon merkitystä ja jakaa sitä tarvittaessa eteenpäin, esimerkiksi oppilaan muille opettajille tai hänen vanhemmilleen. Oppilas ei välttämättä ymmärrä koulun toimintatapoja ja voi syyttää opettajaa luottamuksen rikkomisesta. Jouduin työssäni välillä selittelemään oppilaille, miksi kerroin kuulemistani tai näkemistäni asioista opettajalle tai kotiväelle. Tilanteet eivät ikinä olleet helppoja, sillä en halunnut menettää heidän luottamustaan.
Luottamuksen menettäminen vaikuttaa heikentävästi suhteen luonteeseen oli kyseessä sitten oppilas–opettaja- tai opettaja–kollegasuhde. Työssäni kohtasin välillä tilanteita, jolloin lojaalisuus kollegoitani kohtaan, esti puuttumisen koulun normeja rikkovaan käytökseen. Shapira-Lishchinskyn (2011, s.653) tutkimustulokset viittaavat siihen, että toisinaan kollegiaaliset suhteet voivat olla haitallisia koululle, koska opettajat eivät halua satuttaa kollegoitaan ja ilmoittaa heidän väärinkäytöksistään eteenpäin. Luokassa, jossa olin ohjaajana, opettaja ei halunnut tai uskaltanut pyytää apua kolleegoiltaan luokanhallintaan liittyen. Mietin usein, että pitäisikö minun antaa tästä asiasta vihje rehtorille. Pelkäsin kuitenkin opettajan pahoittavan mielensä ja menettävänsä luottamuksensa minuun, joten en kertonut siitä kenellekkään.
Viimeinen eettinen dilemma kuvastaa koulutuksellisten toimintatapojen ja kodin näkemysten välisiä jännitteitä. Opettajilla voi olla vaikeuksia seistä uskollisesti ammatillisten päätöstensä takana, kun perheet painostavat heitä toimimaan toisin (Shapira-Lishchinsky, 2011, s.654). Huomasin työssäni, että koululla ja kodilla voi olla hyvin erilaisia näkemyksiä lasten kasvatuksesta ja opettamisesta. Kerran kohtasin tilanteen, jolloin jouduin olemaan yhteydessä ohjattavani oppilaan kotiväkeen, liittyen sanktioihin hänen huonosta käytöksestään. Vanhemmat halusivat tiukempaa kuria lapsellensa, vaikka tiesivät miten luokassamme yleisesti niissä tilanteissa toimitaan. Heidän oli vaikea käsittää sitä, että heidän lastaan ei voida kohdella eri tavalla rangaistuskäytäntöjen suhteen. Meidän luokassamme pyrittiin siihen, että jokaista kohdeltaisiin samanarvoisesti. Painostus oli henkisesti raskasta, ja minulta vaati paljon seisoa sanojeni takana.
Eettiset dilemmat ovat monimutkaisia ja siksi ne haastavat opettajan työtä paljon. Opettajat kamppailevat niiden kanssa, koska heillä ei ole tietoa siitä, miten käsitellä niitä: työkalujen puute jättää heidät oman eettisen harkintansa varaan ilman ohjeita, joita noudattaa (Shapira-Lishchinsky, 2011, s. 655). Ristiriitatilanteet saattavat tuntua mahdottomilta ja aiheuttaa epäilystä omista taidoistaan opettajana. Eettisesti hyvä ja vastuullinen opettaja tietää tekojensa seuraukset. Hän osaa myös katsoa tilanteita monesta eri näkökulmasta sekä tehdä työtään opettajuuden perusarvojen mukaisesti.
Lähteet:
Kainulainen, J. & Kostiainen, E. (2022, 15. syyskuuta). Niinkö vai näinkö – eettisyyden pohdintaa opettajan työssä. Luento POMM1002 Johdatus monialaisiin opintoihin -opintojaksolla. Jyväskylän yliopisto: Agora.
OAJ (2020). Opettajan arvot ja eettiset periaatteet. Saatavilla: https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/
Luettu: 18.11.2022
Opetushallitus (2022). Oppilaan oikeudet ja velvollisuudet perusopetuksessa.
Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/oppilaan-oikeudet-ja-velvollisuudet-perusopetuksessa
Luettu: 18.11.2022
Shapira-Lishchinsky, O. 2011.Teachers’ critical incidents: Ethical dilemmas in teaching practice. Teaching and teacher education. Vol.27 (3), s. 648-656.
Saatavilla: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0742051X10001952
Tirri, K. & Kuusisto, E. 2019. Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. (E-kirja). Helsinki: Gaudeamus.
Minulle tärkeimpiä arvoja elämässäni ovat kunnioitus, luottamus ja ystävällisyys. Yhdistän nämä arvot ihmisyyteen, erityisesti ihmissuhteisiin. Mielestäni kunnioitus on tilan antamista toiselle sekä hänen näkemystensä kuuntelua ja huomioon ottamista. Luottamuksen syntyminen vaatii kummankin osapuolen välistä uskollisuutta ja rehellisyyttä. Mielestäni kunnioitus ja luottamus sisältyvät ystävällisyyden määritelmään. Ystävällinen käytös edellyttää oikeudenmukaisen kohtelun toisia ihmisiä kohtaan.
Ajattelen, että kunnioitus, luottamus ja ystävällisyys ovat myös opettajan ammatissa tärkeitä arvoja. Opettajan ammattietiikka tarkoittaa yhteisiä ammatillisia arvoja ja periaatteita, joiden perusteella työhön laaditaan eettisiä ohjeita (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Mielestäni opettajalla saa olla omia arvoja ja uskomuksia, mutta hän ei saa tuoda niitä liikaa esille työssään. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan vastuu on sidoksissa tehtäväänsä ja sen normistoon, kuten opetussuunnitelmaan ja lainsäädäntöön.
OAJ:n (2020) sivustolla opettajuuden ydin määritellään muodostuvan vastuusta ja vapaudesta, ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta sekä totuudellisuudesta. Sivuston mukaan ihmisen sukupuoli, ulkonäkö, seksuaalinen suuntautuminen ja moninaisuus, ikä, uskonto, yhteiskunnallinen asema, alkuperä, mielipiteet, kyvyt ja saavutukset eivät saa vaikuttaa opettajan käytöksessä oppilaita kohtaan. Kun työskentelin alakoulussa koulunkäynninohjaajana, kohtasin päivittäin paljon erilaisia oppilaita. Muodostin itselleni helposti ennakko-oletuksia oppilaan ulkoisesta olemuksestaan. Pyrin kuitenkin siihen, etteivät oletukseni näkyisi työssäni. Hetket, jolloin tietyt oletukset osoittautuivatkin vääräksi, olivat merkityksellisiä. Esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön omaava lapsi voi olla todella taitava ja osaava koulutehtävissä, vaikkei hän pysyisikään kokoajan omalla paikallaan. Ulkokuori ei siis kerro aina kaikkea. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan täytyy nähdä oppija ajattelevana ja oppivana persoonana, jonka ihmisarvoa tulee kunnioittaa riippumatta hänen yksilöllisistä ominaisuuksistaan.
Opettaja osoittaa oppilaille arvostusta kuuntelemalla heitä ja ottamalla huomioon heidän mielipiteensä. Opettaja ei voi jyrätä oppilaiden näkemysten ylitse, vaan hänen täytyy seistä tasavertaisena heidän rinnallaan. Oikeudenmukaisessa opetuksessa huomioidaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Lisäksi opettajan täytyy kunnioittaa oppilaan oikeuksia. Opetushallituksen sivulla on lueteltu oppilaan oikeudet, joihin kuuluvat esimerkiksi oikeus saada opetusta sekä tarvittaessa koulunkäynnin ja oppimisen tukea. Ohjaajana mahdollistin oppimisen tuen antamisen monille oppilaille. Tuen tarvitsijoita oli kuitenkin todella paljon, ja vaikka kuinka halusin auttaa jokaista, kapasiteettini ei vain riittänyt kaikille. Ohjaajia oltaisiin tarvittu paljon lisää, jotta kaikkien oppijoiden oikeus olisi toteutunut paremmin.
Ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden lisäksi totuudellisuudella on merkittävä asema opettajan työssä. Totuudellisuus tarkoittaa oppilaan ohjaamista ympäristön ja elämän kohtaamiseen (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Lisäksi se sisältää myös jo mainitsemani rehellisyyden ja kunnioituksen itseä ja muita kohtaan. Niin kuin muissakin ihmissuhteissa, luottamuksen saavuttaminen opettaja–oppilassuhteessa vaatii molemminpuoleista rehellisyyttä ja kunnioitusta. Luottamuksellinen suhde rohkaisee oppilasta kertomaan opettajalle asioistaan matalammalla kynnyksellä. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan kuuluu käsitellä hienotunteisesti oppijan henkilökohtaisia asioita. Opettaja ei voi huudella oppilaan asioista muille ihmisille vaitiolovelvollisuutensa vuoksi. Opettaja voi kuitenkin joutua ristiriitaiseen tilanteeseen, jos hän joutuu kertomaan opetuksen järjestämisen kannalta välttämätöntä tietoa esimerkiksi oppilaan muille opettajille. Tällöin oppilas voi menettää luottamuksensa opettajaan.
Ristiriitatilanteet vaativat opettajalta sekä rohkeutta seisoa omien näkemystensä takana että taitoa toimia tilanteissa empaattisesti, huomioiden muiden mielipiteet. Opettajan on tärkeää osata asettua oppijoiden, perheiden ja kollegoiden asemaan yhteisiä tavoitteita ja päämääriä pohdittaessa (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.5). Tirri ja Kuusisto (2019, luku 2.5) kuvaavat tätä taitoa eettisen herkkyyden käsitteellä. Käsitteen mukaisesti eettisesti herkkä opettaja osaa lukea ja ennakoida tilanteita monipuolisesti, ottamalla huomioon vaihtoehtoisia tapoja toimia tilanteissa. Tämä on varmasti haastavaa aloittelevalle opettajalle, mutta kollegojen avun myötä, uskon tämän taidon kehittyvän. On myös tärkeää, että opettaja hyväksyy epäonnistumisen riskin tilanteiden käsittelijänä, sillä kaikkea ei voi heti osata.
Shapira-Lishchinsky (2011) kuvaa opettajan kohtaamia eettisiä tilanteita ja ongelmia kasvatustyössä eettisten dilemmojen avulla. Dilemmoja ovat välittävä vs. muodollinen ilmapiiri, jakava oikeudenmukaisuus vs. koulun toimintatavat, luottamuksellisuus vs. koulun säännöt, lojaalisuus kollegoita kohtaan vs. koulun normit sekä kodin näkemykset vs. koulutukselliset toimintatavat. Opettajat pyrkivät välttelemään tai ratkaisemaan eettisiä dilemmoja, koska ne herättävät epämiellyttäviä tunteita heissä (Shapira-Lishchinsky, 2011, s. 648).
Shapira-Lishchinskyn (2011) mukaan välittävä ilmapiiri edistää yksilöllisten ja sosiaalisten tarpeiden huomioimista, kun taas muodollinen ilmapiiri korostaa koulun sääntöjen noudattamista. Ohjaajana kohtasin lähes päivittäin tilanteita, jolloin pohdin asioita näiden kahden näkökulman väliltä. Toimin vuoden henkilökohtaisena avustajana oppilaalle, jolla oli vaikeuksia löytää välituntisin mielekästä tekemistä. Hänellä oli myös vähän kavereita, joiden kanssa olisi leikkinyt. Hän alkoi hyppimään välituntialuetta rajaavalta aidalta takaperinvoltteja nurmikolle, jotta hän saisi muiden oppilaiden huomion. Tottakai kielsin häntä tekemästä niitä vaarallisuuden vuoksi ja siksi, että koulun säännöt kieltävät tällaisen käytöksen. Mutta samalla minulle tuli todella haikea olo tilanteesta, ja minun teki mieli antaa hänen vain jatkaa volttien tekoa. Hän ei millään suostunut ymmärtämään tilannetta, sillä hänhän vain halusi suosiota ja kavereita itselleen.
Koulun toimintatavat määrittävät sääntöjen lisäksi, että jokaisella oppilaalla täytyy olla samanlaiset oikeudet oppimiseen ja ohjaukseen. Opettaja voi joutua kuitenkin tilanteeseen, jolloin oikeudenmukaisuus ja koulun toimintatavat ovat ristiriidassa keskenään (Shapira-Lishchinsky, 2011, Kainulaisen & Kostiaisen, 2022 mukaan). Kainulainen ja Kostiainen (2022) kertovat luennollaan Shapira-Lishchinskyn (2011) jakavan oikeudenmukaisuuden ja koulun toimintatapojen välisestä jännitteestä kuvan avulla. Kuvassa eri pituiset lapset seisovat korokkeiden päällä ja katsovat aidan takaa jalkapallo-ottelua. Kuvan mukaan oikeudenmukaisuus toteutuu, kun jokaisella lapsella on saman verran korokkeita, vaikkei lyhin lapsi näekkään mitään aidan takaa. Tasa-arvo toteutuu kuitenkin vasta silloin, kun kaikilla on omaan pituutensa nähden riittävä määrä korokkeita. Molemmat arvoista toteutuvat, kun kaikilla on saman verran korokkeita, lyhyimmän lapsen pituus huomioiden. Tällöin pisin lapsi on reilusti aidan yläpuolella, mutta kaikki näkevät jalkapallo-ottelun.
Kainulainen ja Kostiainen (2022) kertovat kuvaa mukaillen, että koulussa jokaisella on oikeus yhdenvertaiseen oppimiseen. Kaikki oppijat eivät kuitenkaan ole oppimistaidoiltaan samanlaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän tukea oppimiseensa, jotta he pääsisivät samalle tasolle muiden oppilaiden kanssa (Kainulainen ja Kostiainen, 2022). Jotta tilanne olisi kaikille sekä oikeudenmukainen että tasa-arvoinen, Kainulaisen ja Kostiaisen (2022) mukaan kaikkien oppilaiden tulisi saada samanveroista tukea oppimiseensa. Se ei kuitenkaan ole käytännössä täysin mahdollista, sillä koulun resurssien riittämättömyys saattaa tulla vastaan. Oppilaiden mielekkyys koulua ja opiskelua kohtaan voi heikentyä merkittävästi, jos he eivät saa riittävästi apua opiskeluunsa. Oppilas voi turhautua osaamattomuuteensa, ja tällöin hänen minäpystyvyytensä voi laskea.
Shapira-Lishchinskyn (2011) mukaan luottamuksen ja koulunsääntöjen välillä voi vallita myös eettinen dilemma. Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, opettaja voi kohdata ristiriitatilanteen, kun oppilas kertoo hänelle yksityistä ja luottamuksellista tietoa. Opettaja joutuu arvioimaan kuulemansa tiedon merkitystä ja jakaa sitä tarvittaessa eteenpäin, esimerkiksi oppilaan muille opettajille tai hänen vanhemmilleen. Oppilas ei välttämättä ymmärrä koulun toimintatapoja ja voi syyttää opettajaa luottamuksen rikkomisesta. Jouduin työssäni välillä selittelemään oppilaille, miksi kerroin kuulemistani tai näkemistäni asioista opettajalle tai kotiväelle. Tilanteet eivät ikinä olleet helppoja, sillä en halunnut menettää heidän luottamustaan.
Luottamuksen menettäminen vaikuttaa heikentävästi suhteen luonteeseen oli kyseessä sitten oppilas–opettaja- tai opettaja–kollegasuhde. Työssäni kohtasin välillä tilanteita, jolloin lojaalisuus kollegoitani kohtaan, esti puuttumisen koulun normeja rikkovaan käytökseen. Shapira-Lishchinskyn (2011, s.653) tutkimustulokset viittaavat siihen, että toisinaan kollegiaaliset suhteet voivat olla haitallisia koululle, koska opettajat eivät halua satuttaa kollegoitaan ja ilmoittaa heidän väärinkäytöksistään eteenpäin. Luokassa, jossa olin ohjaajana, opettaja ei halunnut tai uskaltanut pyytää apua kolleegoiltaan luokanhallintaan liittyen. Mietin usein, että pitäisikö minun antaa tästä asiasta vihje rehtorille. Pelkäsin kuitenkin opettajan pahoittavan mielensä ja menettävänsä luottamuksensa minuun, joten en kertonut siitä kenellekkään.
Viimeinen eettinen dilemma kuvastaa koulutuksellisten toimintatapojen ja kodin näkemysten välisiä jännitteitä. Opettajilla voi olla vaikeuksia seistä uskollisesti ammatillisten päätöstensä takana, kun perheet painostavat heitä toimimaan toisin (Shapira-Lishchinsky, 2011, s.654). Huomasin työssäni, että koululla ja kodilla voi olla hyvin erilaisia näkemyksiä lasten kasvatuksesta ja opettamisesta. Kerran kohtasin tilanteen, jolloin jouduin olemaan yhteydessä ohjattavani oppilaan kotiväkeen, liittyen sanktioihin hänen huonosta käytöksestään. Vanhemmat halusivat tiukempaa kuria lapsellensa, vaikka tiesivät miten luokassamme yleisesti niissä tilanteissa toimitaan. Heidän oli vaikea käsittää sitä, että heidän lastaan ei voida kohdella eri tavalla rangaistuskäytäntöjen suhteen. Meidän luokassamme pyrittiin siihen, että jokaista kohdeltaisiin samanarvoisesti. Painostus oli henkisesti raskasta, ja minulta vaati paljon seisoa sanojeni takana.
Eettiset dilemmat ovat monimutkaisia ja siksi ne haastavat opettajan työtä paljon. Opettajat kamppailevat niiden kanssa, koska heillä ei ole tietoa siitä, miten käsitellä niitä: työkalujen puute jättää heidät oman eettisen harkintansa varaan ilman ohjeita, joita noudattaa (Shapira-Lishchinsky, 2011, s. 655). Ristiriitatilanteet saattavat tuntua mahdottomilta ja aiheuttaa epäilystä omista taidoistaan opettajana. Eettisesti hyvä ja vastuullinen opettaja tietää tekojensa seuraukset. Hän osaa myös katsoa tilanteita monesta eri näkökulmasta sekä tehdä työtään opettajuuden perusarvojen mukaisesti.
Lähteet:
Kainulainen, J. & Kostiainen, E. (2022, 15. syyskuuta). Niinkö vai näinkö – eettisyyden pohdintaa opettajan työssä. Luento POMM1002 Johdatus monialaisiin opintoihin -opintojaksolla. Jyväskylän yliopisto: Agora.
OAJ (2020). Opettajan arvot ja eettiset periaatteet. Saatavilla: https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/
Luettu: 18.11.2022
Opetushallitus (2022). Oppilaan oikeudet ja velvollisuudet perusopetuksessa.
Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/oppilaan-oikeudet-ja-velvollisuudet-perusopetuksessa
Luettu: 18.11.2022
Shapira-Lishchinsky, O. 2011.Teachers’ critical incidents: Ethical dilemmas in teaching practice. Teaching and teacher education. Vol.27 (3), s. 648-656.
Saatavilla: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0742051X10001952
Tirri, K. & Kuusisto, E. 2019. Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. (E-kirja). Helsinki: Gaudeamus.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin