Bakteerit ja arkit (eli arkeonit) ovat esitumaisia eliöitä. Bakteereilla ja arkeilla on paljon rakenteellisesti ja aineenvaihdunnallisesti samanlaisia ominaisuuksia. Ne ovat mikroskooppisen pieniä, yksisoluisia, esitumaisia ja maapallon vanhimpia eliöitä. Bakteerit lisääntyvät nopeasti suvuttomasti jakautumalla kahtia. Myös arkit lisääntyvät jakautumalla kahdeksi tai useaksi tytärsoluksi. Arkit luokiteltiin aikaisemmin bakteerien kanssa samaan kuntaan. Ne kuuluvat nykyisin eliömaailman luokittelussa omiin kuntiinsa, koska arkit muistuttavat geeneiltään enemmän aitotumaisia eliöitä kuin bakteereja.

 

Bakteereja ja arkkeja tavataan runsaslukuisina monenlaisissa, myös vaativissa elinympäristöissä. Ne sietävät usein erilaisia ääriolosuhteita ja niitä esiintyy esimerkiksi erityisen kuumissa ja kylmissä olosuhteissa sekä korkeissa suolapitoisuuksissa. Osa bakteereista ja arkeista pystyy elämään hapettomissa olosuhteissa (anaerobinen) vaikka yleensä eliöt vaativat hapellisen (aerobinen) elinympäristön pysyäkseen hengissä. Olosuhteiden ollessa epäsuotuisat jotkin bakteerit voivat muuttua paksuseinäisiksi lepoitiöiksi (kestoitiö), jotka pystyvät palautumaan toimiviksi bakteereiksi olosuhteiden parantuessa. Bakteerit ja arkit voivat siis tulla toimeen monenlaisissa olosuhteissa.

Arkeissa ja bakteereissa on sekä oma- että toisenvaraisia lajeja. Omavaraiset arkit saavat energiansa kemosynteesin avulla, kun taas omavaraiset bakteerit yhteyttävät joko kemo- tai fotosynteesin avulla. Kemosynteesi on yhteyttämisen muoto, johon tarvittava energia saadaan epäorgaanisten yhdisteiden hapettumisesta. Tämän energian avulla tietyt arkit ja bakteerit valmistavat orgaanisia aineita. Syanobakteerit ovat fotosynteesiin kykeneviä bakteereja, joita kutsutaan yleiskielessä virheellisesti sinileviksi. Toisenvaraiset arkit ja bakteerit voivat olla esimerkiksi hajottajia.

Usein bakteerit mielletään taudinaiheuttajiksi. Osa bakteereista onkin kasvi- ja eläintauteja aiheuttavia eli patogeenisia. Arkit eivät tiettävästi aiheuta tauteja. Bakteereista on myös paljon hyötyä. Ekosysteemit eivät toimi ilman hajottajabakteereja, joiden ansiosta aineet kiertävät ekosysteemissä takaisin tuottajille. Osa bakteereista elää symbioosissa toisen eliön kanssa molemminpuolisessa hyötysuhteessa. Esimerkiksi ihmisen ja lehmän suolistossa elää hyödyllisiä bakteereja. Ihminen hyödyntää bakteereja esimerkiksi kompostoinnissa, jäteveden puhdistuksessa ja monin tavoin bioteknologiassa.