Stalinismin uhrien määrän laskemisessa perusongelmana on luotettavan laskutavan puute. Terrorin ajan uhrien määrät ovat siksi vaihdelleet aina 900 000 hengestä 55 miljoonaan. Kyse on siitä mikä tappoi ja miten. Suurimmat uhrit syntyivät pakkokollektivisoinnin aikana nälänhädästä ja sairauksista. Stalinin terrori oli taas ”käsityötä” ja hidasta verrattuna esimerkiksi Saksan teollisesti hoidettuun tuhoamistyöhön.

Neuvostoliiton julkinen todellisuus oli kuitenkin kaksijakoista - sen julkinen elämä kielsi terrorin olemassaolon. On huomattava, että 1930-luvun populaarissa kulttuurissa, elokuvissa, lehdissä ja kirjoissa ei kollektivisoinnin uhreja, nälänhädän kuolevia, teloitettuja ja Gulagin orjatyöläisiä ole olemassa. Totalitaristinen propaganda piti huolta siitä, että aikakauden ihmiset näkivät vain loputonta innostusta, maaseudun yltäkylläisyyttä ja kaupunkien ahkeraa työteliäisyyttä. Monet nuoret ylenivät myös nopeasti terrorin uhrien tilalle ja saivat kiittää omaa Stalinia omasta etenemisestään tässä yhteiskunnassa.

https://peda.net/id/3eb603da677
Stalinin terrorin uhreja. Leirivangit rakentavat tietä Jakutskin alueella Siperiassa.