Eettinen osaaminen
KTKP050
Käsitteenä eettisyys vie minut melkolailla yläasteen ja lukion uskonnon, sekä filosofian tunneille tarkastelemaan oikeata ja väärää, hyvää ja pahaa. Käsitteen ei kuitenkaan tulisi olla näin kaukana, vaan läsnä ihan arkipäiväisessä elämässä. On siis hyvä aloittaa tarkastelemalla itseä eettisenä olentona. Omalta osaltani koen tärkeiksi arvoiksi esimerkiksi oikeudenmukaisuuden, ahkeruuden, ymmärtäväisyyden ja iloisuuden, jos tätä voi arvoksi laskea. Ominaisuuksikseni laskisin joustavuuden, rehellisyyden ja ennen kaikkea positiivisuuden. Kaiken voisi summata mielestäni parhaiten virkkeellä "toimin muita kohtaan samoin, kuin tahtoisin heidän toimivan minua kohtaan". Tämä kulki alakoulussa mielestäni nimikkeellä "kultainen sääntö".
Eettisten osa-alueiden varaan rakentuu suuri osa päivittäisestä elämästäni ja niitä tulee hyvin harvoin rikottua. Jos huomaan rikkovani jotain omaa eettistä periaatettani, niin huomaan sen kyllä välittömästi ja tunnen epäonnistumista. Usein tällaista tapahtuu, jos jokin muukin asia on vinksallaan, esimerkiksi paljon stressiä tai jossain tilanteessa kaksi eettistä päämäärääni kilpailevat keskenään ja minun tulee valita vain pienempi paha. Yliopisto opiskelussa näitä voisivat olla täsmällisyys ja ahkeruus. Olisi helppo mennä sieltä, mistä aita on matalin etenkin, kun deadlinet puskevat päälle. Myös jossain työpaikoissa on huomannut noudattavansa itselle vieraita ja eriäviä eettisiä periaatteita, mutta näin tilanne voi mennä koulumaailmassakin. Opettajalla saa olla vapaus omaan arvomaailmaansa, mutta koulussa ja opetustyössä tulee olla sitoutunut perustehtävään koulun normistoon (OAJ).
Oma ymmärrykseni oikeasta ja väärästä ei ole mustavalkoinen. Olen omassa elämässänikin päässyt todistamaan tilanteita, jossa hyvän ja pahan käsite on häilyvä. Normit tahi säännöt eivät myöskään ole mahdollisesti aina täysin paikkansa pitäviä, vaan vaativat alati muuttuvassa yhteiskunnassamme kriittistä tarkastelua. Kuitenkin uskon, että ihmiset omaavat jollain tasolla yhteisen moraalin.
Mielestäni hyvää eettistä opettajuutta tukee ensinnäkin vapaan ilmapiirin ylläpitäminen luokassa ja mielipiteen vapaus perustelemalla. Opettaja pitää huolen, että jokainen kokee tulevansa kuulluksi ja jokaista kohdellaan oikeudenmukaisesti.
Lähteet: OAJ:n "Opettajan arvot ja eettiset periaatteet" -materiaali. Saatavilla: https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/
Käsitteenä eettisyys vie minut melkolailla yläasteen ja lukion uskonnon, sekä filosofian tunneille tarkastelemaan oikeata ja väärää, hyvää ja pahaa. Käsitteen ei kuitenkaan tulisi olla näin kaukana, vaan läsnä ihan arkipäiväisessä elämässä. On siis hyvä aloittaa tarkastelemalla itseä eettisenä olentona. Omalta osaltani koen tärkeiksi arvoiksi esimerkiksi oikeudenmukaisuuden, ahkeruuden, ymmärtäväisyyden ja iloisuuden, jos tätä voi arvoksi laskea. Ominaisuuksikseni laskisin joustavuuden, rehellisyyden ja ennen kaikkea positiivisuuden. Kaiken voisi summata mielestäni parhaiten virkkeellä "toimin muita kohtaan samoin, kuin tahtoisin heidän toimivan minua kohtaan". Tämä kulki alakoulussa mielestäni nimikkeellä "kultainen sääntö".
Eettisten osa-alueiden varaan rakentuu suuri osa päivittäisestä elämästäni ja niitä tulee hyvin harvoin rikottua. Jos huomaan rikkovani jotain omaa eettistä periaatettani, niin huomaan sen kyllä välittömästi ja tunnen epäonnistumista. Usein tällaista tapahtuu, jos jokin muukin asia on vinksallaan, esimerkiksi paljon stressiä tai jossain tilanteessa kaksi eettistä päämäärääni kilpailevat keskenään ja minun tulee valita vain pienempi paha. Yliopisto opiskelussa näitä voisivat olla täsmällisyys ja ahkeruus. Olisi helppo mennä sieltä, mistä aita on matalin etenkin, kun deadlinet puskevat päälle. Myös jossain työpaikoissa on huomannut noudattavansa itselle vieraita ja eriäviä eettisiä periaatteita, mutta näin tilanne voi mennä koulumaailmassakin. Opettajalla saa olla vapaus omaan arvomaailmaansa, mutta koulussa ja opetustyössä tulee olla sitoutunut perustehtävään koulun normistoon (OAJ).
Oma ymmärrykseni oikeasta ja väärästä ei ole mustavalkoinen. Olen omassa elämässänikin päässyt todistamaan tilanteita, jossa hyvän ja pahan käsite on häilyvä. Normit tahi säännöt eivät myöskään ole mahdollisesti aina täysin paikkansa pitäviä, vaan vaativat alati muuttuvassa yhteiskunnassamme kriittistä tarkastelua. Kuitenkin uskon, että ihmiset omaavat jollain tasolla yhteisen moraalin.
Mielestäni hyvää eettistä opettajuutta tukee ensinnäkin vapaan ilmapiirin ylläpitäminen luokassa ja mielipiteen vapaus perustelemalla. Opettaja pitää huolen, että jokainen kokee tulevansa kuulluksi ja jokaista kohdellaan oikeudenmukaisesti.
Lähteet: OAJ:n "Opettajan arvot ja eettiset periaatteet" -materiaali. Saatavilla: https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/