12.-14.8.2020

 

AAMURUNO

Minä aurinkolähteeltä saavun

luo uuden kultaisen aamun.

Astun jalallain aamun rantaan

painan jalkani hienoon santaan

Käsiin, jalkoihin, sydämeen,

silmiin, korviin ja ajatuksiin

virtaa elämää uutta ja voimistavaa,

jota yöllä lähteeltä juoda saan.

Suo, että tekoja oikeita,

suo, että tekoja rakkaita

näillä käsillä jaloilla toimitan

ja voimani toisille lahjoitan!

 

Ensimmäiset koulupäivät

Kouluvuosi on nyt aloitettu pihajuhlasta uuden koulurakennuksen edustalta. Sadepisarat hiukan sotkivat alkuperäistä mielikuvaa aurinkoisesta koulun aloituskarnevaalista, mutta sisäistä aurinkoa hehkuen viihdyimme nurmikolla ja myöhemmin luokkahuonetta kurkistamassa. Kuplivan odotuksen tunnelma tuntui ekaluokkalaisista huokuvan (taisi kuplia vanhemmissakin, opettajasta puhumattakaan), kun he juhlallisesti kiersivät vielä kunnioittavasti ujostellen tulevaa, vaaleanpunaista kotiluokkaansa. Jokainen sai oman lukujärjestyksen.

Ensimmäisenä kouluaamuna tapasimme sitten koulun pihassa.  Koko koulun väki oli kokoontunut toivottamaan ekaluokkalaisia tervetulleeksi ja he pääsivät kulkemaan 6.-7.-luokkalaisten kohottaman silkkisateenkaaren ali koulun portaille auringonkukkalaulun kaikuessa…

 

Pieni siemen maahan uppoaa,

kohta sieltä varsi kohoaa,

aurinko kun vielä lämmittää,

puhkee kukka nupustaan!

Auringonkukka, auringonkukka

kaunis, keltainen, suuri iloinen!

 

Siirryimme sisään omille naulakoille ja omaan luokkaan. Luokan ovella ”kyynärpäätervehdin” – kättely on vielä toistaiseksi kielletty virusvarotoimena – kaikkia, mikä hymyilytti lapsia. Johdatin jokaisen omalle penkkipaikalleen ja - auringonkukkalaulun vielä kaikuessa - vuorollaan pesemään kädet huolella. Varsinainen oppitunti alkaa aina rytmisellä osuudella, jossa lausutaan runoja taputtaen ja tömistäen tahdissa, lauletaan ja myöhemmin soitetaan huilua. Tässä harjoitellaan vaivihkaa, leikillisesti mm. kätisyyteen liittyviä asioita, karkeamotorisia taitoja, kehonhallintaa, muistia ja herätellään itsemme kokonaan ja joka kantilta tulevaan opetukseen.

Rytmisen osuuden jälkeen tutustuimme perusmuotoihin suoraan ja kaareen, muotoihin, jotka voimme myöhemmin löytää ympäriltämme: kirjaimista, numeroista, kaikista kuvioista, luonnosta, itsestämme – kaikkialta. Opettajaa jäljitellen kukin sai piirtää vuorollaan taululle oman suoransa ja oman kaarensa. Olimme myös itse koko kehollamme suoria ja kaarevia. Tunnelma tähän asti oli ollut äärimmäisen juhlallinen ja jännityksen aisti ihanasti. Ensimmäisen hurmaavasti hersyvän, ujon kikatuksen ja joukon hymysuupieliä kirvoitti oppilaista tehtävä, jossa opettaja muuttui savimöykyksi lattialle ja he saivat kääntää käsiäni ja jalkojani kaaren muotoon.

Suorien ja kaarten jälkeen esittelin kaksi leikkiä (mielessäni ryhmäytyminen, oman vuoron odotus, viittaaminen, sääntöjen omaksuminen, ohjeen seuraaminen jne. – lapsillehan se oli nimenomaan ja kokonaan leikkiä), jotka sujuivat hienosti. Liki itsestään leikki, jossa oppilaat osoittivat vuoron toisilleen, muodostui siten, että kukin pääsi mieluiseen tehtävään ennen kuin kukaan sai kahta vuoroa peräkkäin. Hienoa! Kaikki koulun siirtymät teemme tässä alussa aikaa varaten ja rauhallisesti, jotta rutiinit pääsevät syntymään. Kaikki löysivät vessaan tarvittaessa ja liikuimme yhdessä välitunnille ja sieltä sisään. Välitunnilla metsäleikit ja koulun pihan hiekkakasa olivat suosituimmat leikkipaikat ja ekaluokkalaiset hakeutuivat luonnostaan yhteisiin leikkeihin. Jokainen löysi seuraa. Ah ja toki tähtiterveisiä lähetimme joukostamme vielä toistaiseksi puuttuvalle toverillemme, joka juhlamenoin aikanaan saapuvaksi toivotetaan.

Toisella oppitunnilla kerroin oppilaille ensimmäisen sadun: kertomuksen äitiauringonkukasta ja hänen siemenlapsistaan, jotka olivat kaikki kovin erilaisia ja kuitenkin myös samanlaisia ja kykenivät lopulta kasvattamaan kukin uuden suuren auringonkukan. Jaoin oppilaille oikeat auringonkukat, jotka kasvatimme huiman korkealle kohti luokan kattoa. Tutustuimme vielä keltaiseen, siniseen ja vihreään ensimmäisessä pienessä maalaustehtävässä. Sitten vatsa jo kurni! Ensimmäisenä päivänä söimme moussakaa ja kaikki ruokailuun liittyvä sujui rauhallisesti ja hienosti. Kaikki kantoivat lautasensa kieli keskellä suuta keittiöltä luokkaan. Ihanalla tavalla juhlallinen tunnelma oli palannut ja söimme liki ääneti (ennustan kyllä, että tämä tulee muuttumaan! 😊).

Ruokailun jälkeen siistimme luokan ja siirryimme ulos välitunnille, joka jatkui luontevasti ulkoleikkeinä loppupäivän osalta. Seurasin lasten puuhia tarkasti ja tilanteen ollessa sopiva, käynnistin majaprojektin, johon kaikki leikit liittyivät sujuvasti: osa lapsista kantoi puun paloja ja oksia majan rakennustarpeiksi, toiset asettelivat rakenteita ja eräät toivat ylpeinä keräämänsä heinälyhteet majan pehmikkeiksi. Kysyin oppilaiden ajatuksista ensimmäiseen koulupäivään liittyen ja ensimmäinen ”koulu on kivaa!” -viittausvastaus sai joukon muitakin käsiä ponnahtamaan ilmaan – samoin vastauksin. Majaan päätimme koulupäivän loppurytmiin ja -runoon.

Muutama siirtyi iltapäiväkerhoon Sini-opettajan hellään huomaan ja toiset taas tapasivat vastaan saapuneet vanhemmat. (Ope siirtyi ihan toiseen tunnelmaan: 8.-9.lk:n biologian tuntia pitämään ja opekokoukseen. 😊)

*******

Seuraavana päivänä tapasimme taas pihassa, josta siirryimme sisälle kouluun. Moni muisti jo hienoja yksityiskohtia aamun rutiineista oman naulakon ja tossujen suhteen! Aamun rytminen osuus tehtiin edellisen päivän tapaan. Sitten istahdimme muistelemaan edellisen päivän kertomusta (noh, muitakin tapahtumia, täytyy myöntää 😊) ja palauttelin muistiin kysymystä, jonka olin jättänyt oppilaiden mieliin edellisenä päivänä. Sitten aloitimme ensimmäisen varsinaisen maalausharjoituksen. Teemme aina yhdessä vesivärimaalauksen valmistelut huolellisesti paperin kastelusta lähtien ja maalasimme auringonkukan kullankeltaa paperin täydeltä. Pyrin herättämään lapsissa keskittymisen ja huolella tekemisen kykyjä ja hiirenhiljaisuudessa siveltimet suihkivatkin työt valmiiksi ja kullankelta valaisi koko luokkaa lämpimänä värielämyksenä. Maalaustuokiolla kaikki olivat keskittyneet niin syventyen, että vauhdikas irrotteluleikki pingviineistä, joiden jäälautat sulavat (ohjattu penkkileikki) tuli tarpeeseen. Kikatus raikui, kun ope jäämeren aaltona sulatti jäitä ja koko ryhmä onnistui ahtautumaan yhden jäälautan päälle! Tunnin lopuksi pelasimme muistipeliä, jossa opettaja oli ainoa, joka ei saanut yhden yhtä paria (tämä myös oli oppilaista hauskaa).

Välkkätouhuissa samat leikkikaverit kuin edellisenä päivänä vetivät puoleensa ja aika kului siivillä. Välkältä palattuamme annoimme sadun keijukaisten taas lentää luokkaan ja lapset kuuntelivat toisen sadun satunurkassamme pehmoisten taljojen päällä istuen. Tämä satu kertoi omenapuusta, jokaisen tähdestä sisimmässään, ja oli hieman vaiheikkaampi versio siitä, jonka lähetin teille ensimmäisessä tutustumiskirjeessä. Näytin Sini-open pihaomenista veitsellä halkaisten tuon paljon puhutun tähden sadun kertomisen lomassa ja ”ooh”-kohahdus oli silkkaa kultaa opettajan sydämelle. Sadun kuuntelun jälkeen annoin lapsille ensimmäiset omat vihot, johon piirsimme mehiläisvahaliiduilla kuvan omenapuusta. Oma nimi kirjoitettiin vihkoon. Taas vallitsi ihana, keskittynyt työrauha!

Tuon tehtävän jälkeen alkoi ruokailuvalmistelu ja söimme broilerikeittoa (kasviskeittoa oli myös). Oppilaita hymyilytti, kun saivat ottaa kolmannenkin kauraleipäsiivun ja eräs tiedonjanoinen pohti termiä suursyömäri, joka tuli hyväntahtoisessa hengessä esille erään toisen kolmannen keittolautasen kohdalla. Nyt juteltiin jo enemmän ja ruokatunnelma oli kotoisan mukava. Samaan tapaan jäätiin välkältä pihalle ja metsään leikkimään iltapäivän viimeiseksi tunniksi. Söimme välipalaomenia majassa (ja näytin taas tietenkin tähden jokaisesta). Lapset keksivät hauskan patsasleikin toisilleen ja ihana nauru helmeili majan kuusiseinillä. Loppuruno lausuttiin koulun pihalla ja viikonlopun toivotukset kaikille. Iltapäiväkerholaiset siirtyivät kädestä saatellen Sinin huomaan.

*******

Ensimmäiset koulupäivät ovat olleet juuri niin taianomaiset kuin niiden kuuluukin! Kiitos luottamuksestanne saada opettaa kullanmurusianne. Ensi viikolla ollaankin jo useampi päivä koulun penkillä, hyvä niin!