Kun olin tehnyt jaksosuunnitelmat, aloin tehdä yksityiskohtaisemmin tuntisuunnitelmia. Jaksosuunnitelma helpotti tuntien suunnittelua, sillä minulla oli jokin pohja, josta pystyin lähtemään liikkeelle oppitunteja suunnitellessa. Kuitenkaan aina jaksosuunnitelmaan merkitsemät asiat eivät päätyneet tuntisuunnitelmaan, sillä olin joko keksinyt toimivamman idean oppitunnille tai olin huomannut, että jaksosuunnitelmien suunnitelmat eivät tulisi ajallisesti toimimaan oppitunnilla.

Tuntisuunnitelmien tekemisessä piti ottaa varsinkin huomioon aika, mikä oli käytettävissä oppituntien pitämiseen. Aluksi tunteja suunnitellessa oli hankalaa pohtia, kuinka paljon jokin toiminta oppitunnin aikana veisi aikaa. . Harjoittelun edetessä, kun opin tuntemaan oppilaita paremmin minun oli helpompi kirjata ylös aikoja. Kuitenkaan tuntisuunnitelmien tekemisessä ei ole kyse siitä, että oppituntien aikana ei voisi muuttaa suunnitelmaa, sillä oppituntien joustavuus mahdollistaa oppilaalle paremman oppimisen (Woolfolk,2014, 548). Oppituntien aikana saatoinkin huomata, että johonkin toimintaan kannatti lähteä eri kautta liikkeelle ja joskus huomasin, että johonkin asiaan piti käyttää enemmän aikaa, kun taas johonkin aikaa pystyttiin käyttämään vähemmän.

Aluksi kiinnitin huomiota tuntisuunnitelmien teossa siihen, missä järjestyksessä tietyt toiminnat tulisivat oppitunnin aikana. Tuntisuunnitelmat muistuttivat aluksi hyvin samanlaista ja selkeää kaavaa. Ensiksi opettaja herättää lasten huomion, jollain kiinnostavalla toiminnalla. Tämän jälkeen alkaa opettajan osuus, jossa opettaja opettaa oppilaille opittavan asian. Sitten oppilaat pääsevät harjoittelemaan opittavaa asiaa. Tunnin lopussa oppilaille annetaan kotitehtävät. Saloviita (2013,44-46) mainitsee, että tämän tyyppisestä opetuksesta puhutaan yleensä nimellä suora opetus. Kuitenkin tällaisessa opetuksessa on vaarana se, että oppilaat joutuvat vain kuuntelijoiksi eivätkä he pääse itse pohtimaan asioita. Uuden OPSin myötä olemme pikkuhiljaa siirtyneet suorasta opetuksesta oppimisen ohjaamiseen, jossa oppilaille annetaan suurempi rooli luokassa. Suora opetus kuitenkin mahdollistaa tehokkaan oppimisen ja se on yleensä turvallinen valinta, jolloin opettaja kokee, että hänellä on langat käsissään. Koinkin suoran opetuksen mallin hyvin turvallisena valinta aluksi, sillä en tuntenut luokan oppilaita juuri ollenkaan. Kuitenkin tuntien suunnittelun edetessä halusin haastaa itseäni ja suunnitella tunteja, joissa koin olevani mukavuusalueeni ulkopuolella.

Huomasin, miten suuri hyöty opettajalle on siitä, miten hyvin hän tuntee oppilaansa. Aluksi tunteja suunnitellessa en osannut ottaa huomioon sitä, että jotkin luokan oppilaat eivät pysty toimimaan pareittain tai samassa ryhmässä. Tämän lisäksi oli hyvin hankalaa miettiä, miten oppituntia pystyisi lähteä eriyttämään kaikille oppilaille sopivaksi. Kuitenkin, kun aloin tuntea oppilaita enemmän, aloin kiinnittää huomiota enemmän oppituntien organisointiin. Aikaa kului paljon siihen, että kirjoitin oppilaille ylös ohjeistuksia sekä tein erilaisia monisteita tai hankin konkreettisia opetusvälineitä. Lisäksi pohdin ennen oppituntia millainen istumajärjestys sopisi millekin tunnille parhaiten. Vaikka käytinkin paljon aikaa tuntien suunnittelemiseen, oppituntien toteutus ei aina onnistunut mallikkaasti. Kuitenkaan en kokenut epäonnistumisia huonona asiana vaan koen, että niistä sain paljon uutta tietoa siihen, mihin seuraavalla oppitunnilla kannattaisi kiinnittää huomiota.

Koin jaksosuunnitelmien ja tuntisuunnitelmien tekemisen mukavana asiana, sillä pidän siitä, että asioita mietitään tarkasti. Tuntisuunnitelmien tekemisessä huomasinkin, miten paljon erilaisia asioita opettajan tulee huomioida ennen oppituntia ja, miten paljon siitä on hyötyä, kun opettaja on esimerkiksi laatinut oppilaille helposti ymmärrettävät ohjeet. Olen saanut tuntien suunnittelemiseen hyvän pohjan, joten nyt minun on helpompi lähteä suunnittelemaan enemmän tunteja, jotka noudattavat erilaista kaavaa esimerkiksi kokeilemalla oppilaiden kanssa erilaisia ryhmätöitä tai projekteja.