Pohjaksi 1. ja 2. tehtävään/viikko 16-17

Ihmisen väriaisti

Ihminen havaitsee sateenkaaren värit violetista punaiseen. Ihmisen värinäkö perustuu silmän verkkokalvon tappisoluihin. Niitä on kolmea tyyppiä: yhdet havaitsevat punaista ja sen lähivärejä, toiset sinistä lähiväreineen ja kolmannet vihreitä lähiväreineen. Ihminen ei pysty havaitsemaan violettia lyhytaaltoisempaa ultraviolettia väriä, kuten jotkin muut eläinlajit. Ultravioletti valo ei ensinkään pääse ihmissilmän linssistä sisään, eikä ihmisellä ole myöskään sen havaitsemiseen kykeneviä tappisoluja.(/wikipedia)

Jos ihmisen silmää "rasitetaan" yhdellä värillä voimakkaasti (esim. punaisella), rasituksen lakatessa töitä tehneet tappisolut antavat vuoron muille eli sinisen ja vihreän tappisolut aktivoituvat. Goethe selitti ilmiötä niin, että ihmisen silmä pyrkii värinäkemisessä tasapainoon.

Vähän Goethesta

Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) oli runoilija, Faust-draaman kirjoittaja, saksan kansallissankari, Weimarin salaneuvos... Varsin monipuolinen heppu, mutta päätyönään hän itse piti kirjaansa "Zur Farberlehre" ( "Luonnos väriopiksi"). Goethe ei halunnut väriopistaan sääntökokoelmaa eikä hänen mielestään värikokemus ole selitettävissä fysikaalisten mittausmenetelmien avulla.

Goethe lähtee ihmisen luontaisesta värin näkemisestä, jokaisen omista havainnoista ja kokemuksista. Goethen väriopin tärkeintä antia ovatkin erilaiset "kokeet", joiden tarkoitus on herätellä havainnoimaan ja tutkimaan omia havaintoja.

Värien näkemiseen tarvitaan valo ja varjo. Täydessä valossa tai pilkkopimeässä emme näe värejä. Luonnossa värihavaintojen syntymiseen vaikuttavat myös värittömät välittäjät kuten vesi, ilmakehän pienet hiukkaset jne. (lähde: Johdanto Goethen värioppiin/ Pehr Sällström)