Funktionaalinen kielenopetus pyrkii kielen opettamiseen merkitysten ja kokonaisuuksien kautta, mielekkäitä arkielämän tekstilajeja hyödyntäen. Vältetään yksittäisten irtosanojen käyttöä harjoittelussa ja pyritään oikeasti ymmärtämään syitä aiheiden opiskeluun (eli saamaan vastaus kysymykseen miksi). Tehtävien tekstit pyritään sitomaan arkielämään ja tekemään niistä sellaisia, jotka tukevat yleisesti kielellisten taitojen oppimista (esim. omien mielipiteiden ja ajatusten ilmaisua, erilaisten tekstityyppien ymmärtämistä, päättelytaitoja…) Tutkivaa oppimista hyödynnetään ja oppilasta kannustetaan löytämään ja rakentamaan säännönmukaisuudet itse. Tällainen ponnisteleminen tehostaa oppimista ja jättää pysyvämmän muistijäljen kuin valmiiden sääntöjen ulkoa opettelu “hauki on kala”-tyylillä. 

Omat kielenoppimiskokemukset ovat olleet aika kaukana funktionaalisen kielenopettamisen periaatteista. Muistan edelleen ulkoa sijamuotorimpsun, mutta en välttämättä koskaan täysin ymmärtänyt, miten tästä taidosta oikeasti hyödyn. Irtosanoja ja kontekstiin sitomattomia tehtäviä tehtiin paljon. Toisaalta olen itse ollut aina nopea oppimaan ja omat oppimistaitoni ovat olleet hyvät, joten en kokenut äidinkielen kielioppiopiskelua itselleni hankalaksi tai epämieluisaksi. Silti jälkeenpäin ajateltuna monet asiat olisivat varmasti jääneet paremmin mieleen ja kokonaisuudet hahmottuneet paremmin, jos opetuksessa olisi pyritty funktionaalisuuteen. 

Objektitehtävä 1 alkaa hyvin perinteisellä kielioppitehtävällä, jossa yksittäisiä sanoja ja virkkeitä käsitellään halutun kielioppisäännön mukaisesti. Tehtävä ei siis kovin hyvin tue kielen funktionaalista oppimista. Toisaalta uskon, että tämän tyyliset tehtävät voivat olla myös tehokkaita ja hyviä, jos niiden lisäksi panostetaan myös erilaisiin tehtäviin (joita tämänkin objektitehtävän lopusta löytyy). 

Objektitehtävä 2 on mielestäni hyvä esimerkki funktionaalisuutta hyödyntävästä kielenopetuksesta. Tehtävän sisältää arkielämän tilanteita ja tekstejä, joita tutkimalla ikäänkuin “vahingossa” tulee oppineeksi haluttuja kielioppiasioita. Lopussa oppilas saa itse määritellä säännön opitulle asialle. Tämä vahvistaa oppimista ja asian sisäistämistä. 

Objektitehtävä 3 on myös hyvin perinteinen äidinkielen oppikirjan kielioppitehtävä. Pidän siitä, että tehtävä perustuu kokonaiselle tekstikatkelmalle ja periaatteessa eellyttää tekstin lukemista ja ymmärtämistä. Todellisuudessa tehtävänanto on kuitenkin sellainen, joka mahdollistaa pelkästään mekaanisen tekstin silmäilyn ja keskittymisen yksittäisiin sanoihin kokonaisuuden hahmottamisen sijasta. Tehtävänantoa voisi muokata niin, että teksti tulisi ensin ymmärtää ja sisäistää kokonaisuudessaan (kertoa vaikka omin sanoin kaverille tms.) Arkielämässä tulee takuuvarmasti eteen enemmän tilanteita, joissa on pystyttävä ymmärtämään ja tulkitsemaan mitä tekstissä sanotaan, eikä niinkään pystyä erottamaan tekstin yksittäiset objektit ja predikatiivit.