Solusykli on sarja vaiheita, jotka kuvaavat solun elämänkiertoa. Elämänkierrossaan solun täytyy kasvaa ja jakautua. Solusykli jaetaankin välivaiheeseen, jonka aikana solu kasvaa, sekä mitoosiin, jonka tuloksena solu jakautuu kahdeksi soluksi. Toisinaan erilaistuneet solut eivät enää kasvunsa jälkeen jakaudu. Solusykliä säädellään monella tavalla. Näin solu ei esimerkiksi pääse jakautumaan ennen kuin sen dna on kahdentunut.

Juuri jakautunut solu siirtyy välivaiheeseen. Välivaiheen aikana solu kasvaa ja soluelimet kuten mitokondriot voivat jakautua. Jakautuvan solun eli emosolun täytyy ensiksi monistaa dna:nsa, sillä molemmille soluille täytyy solun perimästä olla oma kopio. Kun dna kahdentuu, sen kaksoiskierre avataan. Paikalle saapuu entsyymejä, joita kutsutaan dna-polymeraaseiksi. Nämä polymeraasit rakentavat vapaista nukleotideista yksijuosteisen dna-ketjun rinnalle toisen dna-juosteen. Mallina dna-polymeraasit käyttävät emosolun dna-juostetta. Lopputuloksena dna:sta syntyy soluun kaksi kopiota eli kukin kromosomi kahdentuu. Kahdentuneet kromosomit jäävät kiinni toisistaan sentromeerin kohdalta. Kromosomin eri puolia kutsutaan sisarkromatideiksi.

Mitoosivaiheessa (M-vaihe) tapahtuu varsinainen solunjakautuminen. Mitoosin aikana tumakotelo häviää, sisarkromatidit irtoavat toisistaan ja kulkeutuvat solun eri puolille. Kromosomien ympärille muodostuu uudelleen tumakotelo. Lopuksi solu jakautuu, kun sen keskelle muodostuu uusi solukalvo. Lopputuloksena on kaksi emosolun kaltaista solua, joissa molemmissa on identtinen, emosolun kaltainen perimä.