Esineet voidaan luokitella näkemisen kannalta kahteen luokkaan: valoa heijastaviin ja valoa säteileviin esineisiin eli valonlähteisiin. Sumussa on vesihöyryä, josta taskulampun valo heijastuu katsojan silmiin ja siksi valokeila nähdään. Kirkkaalla säällä ilmassa ei ole mitään, mistä valo voisi heijastua ja siksi valokeilaa ei havaita.

Valo on poikittaista aaltoliikettä, mutta sillä on myös hiukkasmaisia ominaisuuksia. Valoa voidaan kuvata aallon, hiukkasen tai säteen avulla. On kuitenkin hyvä muistaa, että mikään näistä mallista ei anna täydellistä käsitystä valon luonteesta. Käytettävä malli valitaan tarkasteltavan tilanteen mukaan. Esimerkiksi valon kulkua kuvatessa on luontevaa käyttää sädemallia.

Kun valo osuu läpinäkymättömään esineeseen, esineen taakse muodostuu varjo. Taskulamppu on esimerkki suuntaavasta valonlähteestä. Tällöin muodostuu sydänvarjo.

Varjon syntyminen on seurausta valon suoraviivaisesta etenemisestä. Valon kulkua kuvataan valonsädemallilla. Mallissa valonsäde piirretään suorana viivana. Sydänvarjo muodostuu suuntaavasta valonlähteestä. Suuntaavia valonlähteitä ovat esimerkiksi mopon etuvalo ja taskulamppu. 

Laaja-alaisesta valonlähteestä muodostuu sekä puoli- että sydänvarjo.

Laaja-alainen valonlähde aiheuttaa sekä sydän- että puolivarjon. Laaja-alaisia valonlähteitä ovat esimerkiksi palava kynttilä ja Aurinko pilvisellä säällä.