9.1 Silmä ja näköaistimus

Aistimuksen synty

  1. Aistin soluille tulee ärsyke 
  2. Aistinsolujen ärsytyskynnys ylittyy
  3. Hermosolut vievät aistinsolujen luoman impulssin aivoihin
  4. Hermojen tuoma tieto tulkitaan aivoissa

Aistimus syntyy AINA aivoissa. Aistinelimet ovat vain välineitä, jotka keräävät aistitietoa.

Silmä

  • Silmän aistinsolut reagoivat valoon
  • Silmän rakenteita:
    • Pupilli: aukkko, jota kautta valo pääsee silmään
    • Iris: säätelee pupillin kokoa; pimeässä suuri pupilli, valossa pieni
    • Linssi: taittaa silmään tulevaa valoa ja säätelee itseään (omaa paksuuttaan) siten, että voimme katsoa kauas ja lähelle
    • Sädelihas ja ripustin: säätelee linssin muotoa
    • Lasiainen: taittaa valoa
    • Verkkokalvo: aistinsolut eli sauvat ja tapit
      • Sauvat toimivat hämärässä
        • Sauvat tarvitsevat näköpurppuraa toimiakseen
      • Tapit aistivat värit
    • Keskikuoppa: tarkan näkemisen alue, vain tappeja
    • Sokea täplä: kohta, josta näköhermo lähtee
      • Ei lainkaan aistinsoluja, joten ei näkökykyä
  • Kuva muodostuu verkkokalvolle ylösalaisin
  • 2 silmää katsoo eteen päin -> kolmiulotteinen näkö
    • Tieto tulkitaan isoaivoissa näköalueella
  • Linssin muoto:
    • Linssi on paksu, kun sädelihas on supistunut ja ripustimet löystyneet -> ihminen katsoo lähelle
    • Linssi on ohut, kun sädelihas on rentoutunut ja ripustimet ovat kireällä -> ihminen katsoo kauas