Mielihyvän tavoittelu on ihmiselle luontaista. Monenlaiset asiat, kuten esimerkiksi juoksulenkit, musiikki, kosketus tai kielen oppiminen voivat tuottaa mielihyvää. Jotkut tavoittelet nautintoa myös itseä vahingoittavilla tavoilla, kuten päihteillä. 

Mielihyvän tuntemukset syntyvät aivoissa. Kun ihminen tekee jotakin nautintoa tuottavaa toimintoa, esimerkiki syö hyvää ruokaa, aivojen mielihyvärata aktivoituu ja siellä vapautuu mielihyvää tuottavia aineita. Tämän mielihyväradan tarkoitus on saada aikaan myönteisiä kokemuksia elämää ylläpitävistä toiminnoista, kuten syömisestä ja liikkumisesta. Aivot pitävät tällä tavoin huolen, että huolehdimme näistä asioista. 

Tavallisesti ihminen pystyy hallitsemaan mielihyvän tavoittelua. Jos mielihyvän tavoittelu muuttuu siten, että ihminen ei enää kykene säätelemään toimintaansa, puhutaan silloin riippuvuudesta. Riippuvuus syntyy herkemmin nuorilla kuin aikuisilla, sillä nuorten aivojen kehitys on vielä kesken. Aivojen mielihyvärata on pysyvä, joten nuorena syntyneestä riippuvuudesta voi olla vaikea päästä eroon myöhemmin. 

Pakonomainen mielihyvän tavoittelu on riippuvuutta eli addiktiota. Riippuvuuden aiheuttajasta tulee keskeinen osa elämää ja muut kiinnostuksen kohteet vähenevät. Riippuvuutta voidaan luokitella kahdella tapaa. Kun elimistö tottuu jonkin aineen vaikutuksiin, syntyy aineriippuvuus. Tyypillisesti se kehittyy tupakkaan, alkoholiin tai huumeisiin mutta myös jotkin lääkeaineet tai piristeet, kuten kofeiini, voivat aiheuttaa riippuvuutta. Jos ihminen on taas riippuvainen jostakin toiminnasta, puhutaan toiminnallisesta riippuvuudesta. Yleisiä toiminnallisia riippuvuuksia ovat nettiriippuvuus, eli internetin hallitsematon käyttö, peliriippuvuus sekä ostosriippuvuus, joka tarkoittaa vastustamatonta halua ostaa tavaroita. 

Riippuvuudessa toleranssi eli sietokyky kasvaa. Se tarkoittaa sitä, että riippuvuuden aiheuttajaa tarvitaan yhä enemmän, jotta siitä voidaan saada aikaan haluttu mielihyvän kokemus. Esimerkiksi huumausaineiden käyttäjän elimistö tottuu vähitellen huumausaineeseen ja vaatii sen jälkeen yhä suurempia annoksia. Myös toiminnallisissa riippuvuuksissa toleranssi kasvaa, esimerkiksi aluksi tunnin peliaika on saattanut olla riittävä, mutta toleranssin kasvaessa peliaikaa tarvitaan päivässä enemmän, jotta pelaaminen toisi mielihyvää. 

Riippuvuus voi olla fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista, tai kaikkia niitä yhtä aikaa. Fyysisessä riippuvuudessa elimistö on tottunut riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen ja sen puuttuminen aiheuttaa fyysisiä oireita, joita kutsutaan vieroitusoireiksi. Psyykkinen riippuvuus ilmenee tunteena, että mielihyvää ei voi kokea ilman tiettyä ainetta tai toimintaa. Aineen käyttö tai toiminta voi antaa itsevarmuutta ja sen puute puolestaan aiheuttaa muunmuassa hermostuneisuutta. Esimerkiksi liikunnasta riippuvainen voi kokea levottomuutta, jos ei pääse lenkille. Lenkin jälkeen olo rauhoittuu. Sosiaalisessa riippuvuudessa on kyse yhteenkuuluvuuden tunteesta. Riippuvuus syntyy siihen ryhmään, jossa esimerkiksi päihteitä käytetään. Huoli kavereiden hyväksynnästä tai hylätyksi tulemisen pelko voi sitoa joukkoa yhteen. Tämä voi näkyä myös esimerkiksi tarpeena olla koko ajan sosiaalisessa mediassa. 

Riippuvuudesta irti pääseminen edellyttää ongelman myöntämistä ja päätöstä asian korjaamisesta. Tarvittaessa riippuvuudesta irti pääsemiseen voi hakea ammattiapua.