Hyvä käytös
Tavattoman tärkeät tavat kuuluvat kotiin, kouluun ja koko elämään
Myönteinen ajattelu ja muiden kunnioittaminen, hyvien tapojen ottaminen osaksi jokaista hetkeä, pienet sanat kuten anteeksi, kiitos, päivää – kaikki ne lisäävät hyvinvointia, viihtymistä ja välittämistä koulussa ja kotona.
Hyvät tavat kaunistavat, innostavat ja kannustavat
Hyvien tapojen perusta on toisten ihmisten kunnioittaminen kaikissa kohtaamisissa. Se on pohja, jolle rakentuvat kohtelias käytös, sujuva vuorovaikutus ja erilaisuuden ymmärtäminen. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää myös itseään ja osata tulkita omaa käytöstään. Ihmisen, jolla on hyvä itsetunto, on helppo kunnioittaa myös toisia.
Nykypäivän maailmassa on mahdotonta pyöriä vain omassa ympyrässään – koululaisista kasvaa ennen pitkää jäseniä yhteiskuntaan, joka koostuu erilaisista ja eri kulttuureista tulevista ihmisistä sekä uudenlaisista työskentelytavoista. Maailman yhdentyessä nuorten aikuisten täytyy osata sopeutua muutoksiin. Ymmärrys tapakulttuurin merkityksestä ja halu sekä taito soveltaa oppimaansa käytäntöön antavat hyvät eväät tälle sopeutumiselle.
Hyvätapainen ei synny pakosta, vaan halusta. Ystävällisten ajatusten ilmaiseminen ja hyvätapaisuus ovat taitoja, joiden osaaminen edellyttää omien käytänteiden tietoistamista ja harjaantumista erilaisissa tilanteissa toimimiseen.
Kodin ja koulun yhteistyöstä voimaa tapakasvatukseen
Tapakasvatus alkaa kotoa. Koulussa opetellaan vuorovaikutustaitoja ja syvennetään tapakulttuurin ymmärrystä. Työelämässä tätä osaamista tarvitaan käytännössä ammatissa kuin ammatissa. Hyvät tavat eivät juurru hetkessä, vaan ne hioutuvat osaksi noudattajaansa vuosien kuluessa ja toistojen myötä.
Kodin ja koulun yhteistyö on tapakasvatuksessa – kuten muussakin kasvatustyössä – ensiarvoisen tärkeää. Kun lapsi tai nuori saa samanlaisia viestejä sekä kotoa että koulusta, niiden merkitys ja teho vahvistuvat. Yhteiset arvot ja normit auttavat jäsentämään ympäröivää maailmaa.
Jokainen perhe noudattaa tapakulttuuria ja perinteitä omalla tavallaan. Tätä täytyy myös kunnioittaa. Kotona tapakulttuuri näkyy sekä arjen pienissä asioissa että juhlahetkien suurissa tunteissa. Päivittäin otetaan toiset huomioon esimerkiksi yhteisillä aterioilla ja kotiaskareissa. Perhejuhlissa taas harjoitellaan isäntänä tai emäntänä olemista, vieraiden huomioon ottamista tai itse kutsuvieraana olemista. Tapakasvatus on alati läsnä perhe-elämässä: se alkaa jo pikkulapsivaiheessa ja jatkuu, kunnes nuori on valmis maailmalle. Hedelmällisintä se on, jos myös vanhemmat peilaavat omaa käytöstään ja pohtivat omaksumiaan tapoja lapsiaan kasvattaessaan – siis oppivat opettaessaan.
Menestyjä osaa käyttäytyä
Ensivaikutelma ihmisten kohtaamisessa syntyy kolmessa sekunnissa ja perustuu havaintoon ulkokuoresta. Sen jälkeen ihmistä arvioidaan hänen käyttäytymisensä perusteella. Hyvät tavat eivät vain kaunista, vaan ovat käyntikorttimme kaikkialla. Tapakasvatus on lapsen oikeus ja hyvät tavat ovat osa hyvinvoivan lapsen arjen taitoja. Hyvät ja yhtenäiset käytöstavat ovat perusedellytys toimivalle vuorovaikutukselle, jossa luodaan turvallisuutta ja sivistyneen kanssakäymisen perusta.
Viisas vanhempi ymmärtää tapakasvatuksen arvon lapsensa tulevaisuuden kannalta. Kirjaviisaus ei yksin takaa menestyksen avaimia, vaan elämässä onnistumiseen tarvitaan myös muunlaista sivistystä. Työhaastattelussa voi erottua joukosta vuorovaikutustaidoillaan, ja työuralla eteneminen edellyttää kykyä ymmärtää erilaisuutta ja sopeutumista uusiin tilanteisiin.
Kohteliaan ja toiset huomioivan ihmisen kanssa on mukava olla tekemisissä. Pienissä sanoissa ja eleissä piilee suuria merkityksiä. Hyvät tavat ovat tavattoman tärkeä tuki matkalla aikuisuuteen ja elämässä pärjäämiseen. Ne osoittavat yksilön taitoa ottaa muut huomioon, halua ymmärtää ympäristöään ja kykyä hallita omaa elämäänsä.
Hyvät tavat kaunistavat, innostavat ja kannustavat
Hyvien tapojen perusta on toisten ihmisten kunnioittaminen kaikissa kohtaamisissa. Se on pohja, jolle rakentuvat kohtelias käytös, sujuva vuorovaikutus ja erilaisuuden ymmärtäminen. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää myös itseään ja osata tulkita omaa käytöstään. Ihmisen, jolla on hyvä itsetunto, on helppo kunnioittaa myös toisia.
Nykypäivän maailmassa on mahdotonta pyöriä vain omassa ympyrässään – koululaisista kasvaa ennen pitkää jäseniä yhteiskuntaan, joka koostuu erilaisista ja eri kulttuureista tulevista ihmisistä sekä uudenlaisista työskentelytavoista. Maailman yhdentyessä nuorten aikuisten täytyy osata sopeutua muutoksiin. Ymmärrys tapakulttuurin merkityksestä ja halu sekä taito soveltaa oppimaansa käytäntöön antavat hyvät eväät tälle sopeutumiselle.
Hyvätapainen ei synny pakosta, vaan halusta. Ystävällisten ajatusten ilmaiseminen ja hyvätapaisuus ovat taitoja, joiden osaaminen edellyttää omien käytänteiden tietoistamista ja harjaantumista erilaisissa tilanteissa toimimiseen.
Kodin ja koulun yhteistyöstä voimaa tapakasvatukseen
Tapakasvatus alkaa kotoa. Koulussa opetellaan vuorovaikutustaitoja ja syvennetään tapakulttuurin ymmärrystä. Työelämässä tätä osaamista tarvitaan käytännössä ammatissa kuin ammatissa. Hyvät tavat eivät juurru hetkessä, vaan ne hioutuvat osaksi noudattajaansa vuosien kuluessa ja toistojen myötä.
Kodin ja koulun yhteistyö on tapakasvatuksessa – kuten muussakin kasvatustyössä – ensiarvoisen tärkeää. Kun lapsi tai nuori saa samanlaisia viestejä sekä kotoa että koulusta, niiden merkitys ja teho vahvistuvat. Yhteiset arvot ja normit auttavat jäsentämään ympäröivää maailmaa.
Jokainen perhe noudattaa tapakulttuuria ja perinteitä omalla tavallaan. Tätä täytyy myös kunnioittaa. Kotona tapakulttuuri näkyy sekä arjen pienissä asioissa että juhlahetkien suurissa tunteissa. Päivittäin otetaan toiset huomioon esimerkiksi yhteisillä aterioilla ja kotiaskareissa. Perhejuhlissa taas harjoitellaan isäntänä tai emäntänä olemista, vieraiden huomioon ottamista tai itse kutsuvieraana olemista. Tapakasvatus on alati läsnä perhe-elämässä: se alkaa jo pikkulapsivaiheessa ja jatkuu, kunnes nuori on valmis maailmalle. Hedelmällisintä se on, jos myös vanhemmat peilaavat omaa käytöstään ja pohtivat omaksumiaan tapoja lapsiaan kasvattaessaan – siis oppivat opettaessaan.
Menestyjä osaa käyttäytyä
Ensivaikutelma ihmisten kohtaamisessa syntyy kolmessa sekunnissa ja perustuu havaintoon ulkokuoresta. Sen jälkeen ihmistä arvioidaan hänen käyttäytymisensä perusteella. Hyvät tavat eivät vain kaunista, vaan ovat käyntikorttimme kaikkialla. Tapakasvatus on lapsen oikeus ja hyvät tavat ovat osa hyvinvoivan lapsen arjen taitoja. Hyvät ja yhtenäiset käytöstavat ovat perusedellytys toimivalle vuorovaikutukselle, jossa luodaan turvallisuutta ja sivistyneen kanssakäymisen perusta.
Viisas vanhempi ymmärtää tapakasvatuksen arvon lapsensa tulevaisuuden kannalta. Kirjaviisaus ei yksin takaa menestyksen avaimia, vaan elämässä onnistumiseen tarvitaan myös muunlaista sivistystä. Työhaastattelussa voi erottua joukosta vuorovaikutustaidoillaan, ja työuralla eteneminen edellyttää kykyä ymmärtää erilaisuutta ja sopeutumista uusiin tilanteisiin.
Kohteliaan ja toiset huomioivan ihmisen kanssa on mukava olla tekemisissä. Pienissä sanoissa ja eleissä piilee suuria merkityksiä. Hyvät tavat ovat tavattoman tärkeä tuki matkalla aikuisuuteen ja elämässä pärjäämiseen. Ne osoittavat yksilön taitoa ottaa muut huomioon, halua ymmärtää ympäristöään ja kykyä hallita omaa elämäänsä.
Meille on tärkeää oppia hyvät tavat
Mihin tapoja tarvitaan?
Maailmassa tekemisen, tietämisen ja olemisen rakenteet ja haasteet ovat muuttuneet.
Tekeminen – kaikki tärkeät ja vaikuttavimmat tulokset syntyvät yhteistyössä ja verkostoissa.
Tietäminen – entistä enemmän hajautettu teknisesti ja sosiaalisesti.
Oleminen – identiteettimme on koetuksella jatkuvan muutoksen ja globaalien informaatiovirtojen maailmassa.
Yhteiset perinteet, toimintatavat ja elämykset lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta ja muistuttavat siitä, että meistä kukin on osa suurempaa kokonaisuutta. Ne viestivät välittämistä ja vastuullisuutta. Kouluvuosina yhteisesti sovitulla tavalla toimiminen ja hyvien tapojen noudattaminen edistävät kaikkien – sekä lasten että aikuisten – viihtymistä koulussa ja mahdollistavat työrauhan.
Tapakasvatus ei tarkoita päälleliimattujen ja ulkokultaisten etikettisääntöjen opettelua, vaan se on vuorovaikutusta, yhteisten pelisääntöjen noudattamista ja toisten ihmisten arvostamista erilaisissa kohtaamisissa.
Tekeminen – kaikki tärkeät ja vaikuttavimmat tulokset syntyvät yhteistyössä ja verkostoissa.
Tietäminen – entistä enemmän hajautettu teknisesti ja sosiaalisesti.
Oleminen – identiteettimme on koetuksella jatkuvan muutoksen ja globaalien informaatiovirtojen maailmassa.
Yhteiset perinteet, toimintatavat ja elämykset lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta ja muistuttavat siitä, että meistä kukin on osa suurempaa kokonaisuutta. Ne viestivät välittämistä ja vastuullisuutta. Kouluvuosina yhteisesti sovitulla tavalla toimiminen ja hyvien tapojen noudattaminen edistävät kaikkien – sekä lasten että aikuisten – viihtymistä koulussa ja mahdollistavat työrauhan.
Tapakasvatus ei tarkoita päälleliimattujen ja ulkokultaisten etikettisääntöjen opettelua, vaan se on vuorovaikutusta, yhteisten pelisääntöjen noudattamista ja toisten ihmisten arvostamista erilaisissa kohtaamisissa.
Muuttuvatko hyvät tavat?
Hyvät tavat muuttuvassa yhteiskunnassa
Vanhojen hyvien tapojen soveltaminen ja niiden ” tuunaaminen” tähän päivään sopivaksi on haaste, johon sekä kotien että koulujen on syytä tarttua. Aikuisen esimerkki on tärkeä, oli kyse sitten opetushenkilöstöstä tai lapsen huoltajista. Tärkeitä ovat myös aitous ja avoimuus: päälleliimattu kohteliaisuus ei ole yhtä kuin vilpitön ja kunnioittava suhtautuminen toiseen ihmiseen.
Suomalaiset koululaiset pärjäävät mainiosti osaamistilastoissa ja koulun perustehtävä säilyy tulevaisuudessakin, mutta toimintaympäristö muuttuu vinhaa vauhtia. Oppilaat tarvitsevat tietoa ja ymmärrystä omasta taustastaan ja muiden kulttuurien ominaispiirteistä, kykyä toimia monikielisessä ja monikulttuurisessa ympäristössä sekä taitoja, joiden avulla voi toimia muuttuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä. Oppilaat tarvitsevat myös nykyistä parempia tilaisuuksia yhdistää koulussa ja sen ulkopuolella opittua sekä oppia hakemaan ja rakentamaan tietoa yhdessä ja monipuolisessa vuorovaikutuksessa. Tulevaisuuden tekeminen edellyttää taitoja toimia verkostoissa sekä ajatella ja ratkaista ongelmia.
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tarkastella ympäröivää todellisuutta. Laajan ja monipuolisen maailmankatsomuksen opettaminen on avainasemassa tämän päivän koululaisten tulevaisuutta pohjustettaessa. Tapakasvatukseen, hyvään käytökseen ja vuorovaikutukseen sekä muiden kulttuurien ymmärtämiseen on perusteltua kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Vanhojen hyvien tapojen soveltaminen ja niiden ” tuunaaminen” tähän päivään sopivaksi on haaste, johon sekä kotien että koulujen on syytä tarttua. Aikuisen esimerkki on tärkeä, oli kyse sitten opetushenkilöstöstä tai lapsen huoltajista. Tärkeitä ovat myös aitous ja avoimuus: päälleliimattu kohteliaisuus ei ole yhtä kuin vilpitön ja kunnioittava suhtautuminen toiseen ihmiseen.
Suomalaiset koululaiset pärjäävät mainiosti osaamistilastoissa ja koulun perustehtävä säilyy tulevaisuudessakin, mutta toimintaympäristö muuttuu vinhaa vauhtia. Oppilaat tarvitsevat tietoa ja ymmärrystä omasta taustastaan ja muiden kulttuurien ominaispiirteistä, kykyä toimia monikielisessä ja monikulttuurisessa ympäristössä sekä taitoja, joiden avulla voi toimia muuttuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä. Oppilaat tarvitsevat myös nykyistä parempia tilaisuuksia yhdistää koulussa ja sen ulkopuolella opittua sekä oppia hakemaan ja rakentamaan tietoa yhdessä ja monipuolisessa vuorovaikutuksessa. Tulevaisuuden tekeminen edellyttää taitoja toimia verkostoissa sekä ajatella ja ratkaista ongelmia.
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tarkastella ympäröivää todellisuutta. Laajan ja monipuolisen maailmankatsomuksen opettaminen on avainasemassa tämän päivän koululaisten tulevaisuutta pohjustettaessa. Tapakasvatukseen, hyvään käytökseen ja vuorovaikutukseen sekä muiden kulttuurien ymmärtämiseen on perusteltua kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Toisten ihmisten huomioon ottaminen
Hyviin tapoihin ja toisten kunnioittamiseen sisältyy myös oikeus tehdä virheitä. Turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä virheistä on mahdollisuus oppia. Samalla koululainen tai opiskelija saa itse oivaltaa, että aina ei tarvitse olla oikeassa ja että elämä jatkuu siitä huolimatta. Tämä on tulevaisuutta – sekä työ- että yksityiselämää – ajatellen tuiki tärkeä taito.
Vuorovaikutustaidot ovat niin ikään tärkeitä sekä koulussa, että elämässä. Ne auttavat kohtaamaan toiset ihmiset erilaisissa työ- ja elämäntilanteissa – myös niinä elämään väistämättä kuuluvina kurjina hetkinä. Tapakasvatuksessa on siis syytä huomioida myös muut kuin juhlan ja arjen kepeät tilanteet. Hyvät käytöstavat ja vankka itsetunnon perusta antavat yksilölle valmiudet soveltaa omia taitojaan erilaisten tarpeiden mukaan. Ne luovat pohjan hyvälle elämänhallinnalle.
Mihin siis tapoja tarvitaan? Lasten ja nuorten kasvuympäristön muutokset edellyttävät kokemuksia turvallisesta ja välittävästä aikuisuudesta sekä rakentavasta toiminnasta yhteisössä, harjaantumista arjen taitoihin ja yksilöllistä tukea ja ohjausta omalle kehitykselle. Hyvät tavat ovat tuki elämän eri tilanteisiin, vuorovaikutuksen vahvistajia muiden ihmisten kohtaamiseen ja vakaa perusta hyvän itsetunnon rakentumiseen. Tapakasvatus on sujuvan arjen ja juhlan mahdollisuus.
Ruokailussa opitaan ruokasivistystä
Kouluruokailu on päivittäinen kohtaamisten ja vuorovaikutusten tilaisuus, joka tuottaa ruokasivistystä. Kouluruokailu on keskeinen kouluarjen tapakasvatuksen väline. Sitä voidaan hyödyntää moniin tarkoituksiin ja lähestyä eri näkökulmista. Toisten huomioon ottaminen, ruokapuheen ja ruokakulttuurin arvostus, työn tekemisen kunnioitus ja perinteisiin ja kansainvälisyyteen kasvattaminen erilaisten teemapäivien ja viikkojen myötä ovat vain muutamia esimerkkejä. Tavoitteellisen tapakasvatuksen pääpaino on jokapäiväisessä ruokailussa, mutta kouluruokailussa voidaan harjoitella myös juhlatilanteissa toimimista.
Kouluruokailussa opetellaan taitoja, joiden avulla voi toimia muuttuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä. Arkipäivän asiat saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä, mutta osaaminen ei synny sattumalta. Taitamisen perusta luodaan pitkäjänteisen ohjatun harjoittelun ja toistojen avulla. Pieni ottaa isosta mallia. Aikuisten esimerkki, lasten ja aikuisten yhteinen ruokailu on merkittävä ohjauksen keino ja yhteisöllisyyden vahvistaja. Yhteisellä aterialla opetellaan odottamaan omaa vuoroa, käyttämään ruokailuvälineitä oikein, syömään siististi, keskustelemaan hillitysti ja ottamaan sekä ympäristö, että ruokailutoverit huomioon. Aterian aikana ruokapuheilla rakennetaan tietoa monipuolisessa vuorovaikutuksessa, yhdessä toisten kanssa. Kouluruokailuun yhdistyy eri ikäkausina luontevasti erityyppistä tapakasvatusta. Tuloksena on parhaimmillaan kaikille osallistujille miellyttävä, virkistävä ja rentouttava, jokapäiväinen odotettu ateriahetki.
Pieni ottaa isosta mallia
Kouluruokailussa korostuvat paitsi aikuisen esimerkki, myös sukupolvien jatkumo. Tärkeintä on, että koulussa ymmärretään yhteisesti kauniin käytöksen arvo ja osataan siirtää opittu omaan elämään käytännössä. Hyviä tapoja ja kohteliaisuutta voi oppia vain niitä arvostavassa ja toteuttavassa ympäristössä. Opettajat ja muu henkilöstö toimivat elävinä esimerkkeinä myönteisestä suhtautumisesta kouluruokailuun, hyvistä ruokailutavoista ja ravintotottumuksista kasvattajan ja aikuisen roolissaan – koulu työpaikkana sekä velvoittaa että antaa oivallisen mahdollisuuden erityisesti tapakasvatukseen osana kouluruokailun ohjausta. Koulun vanhimmat oppilaat voivat oppia itsekin toimimalla esimerkkinä ja vertaistukena nuoremmille oppilaille.
Oppilaat odottavat, että he voisivat tuntea olonsa turvalliseksi, voisivat ymmärtää asioita ja oppisivat tekemään omassa elämässä eettisesti perusteltuja valintoja. Kun kouluruokailu on huomioitu pedagogisena toimintana koulun opetussuunnitelmassa, se on luontevasti tavoitteellinen osa koulun kasvatuksellista toimintakulttuuria, arkipäivän hyviä tapoja ja ruokasivistystä.
Kouluruokailussa opetellaan taitoja, joiden avulla voi toimia muuttuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä. Arkipäivän asiat saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä, mutta osaaminen ei synny sattumalta. Taitamisen perusta luodaan pitkäjänteisen ohjatun harjoittelun ja toistojen avulla. Pieni ottaa isosta mallia. Aikuisten esimerkki, lasten ja aikuisten yhteinen ruokailu on merkittävä ohjauksen keino ja yhteisöllisyyden vahvistaja. Yhteisellä aterialla opetellaan odottamaan omaa vuoroa, käyttämään ruokailuvälineitä oikein, syömään siististi, keskustelemaan hillitysti ja ottamaan sekä ympäristö, että ruokailutoverit huomioon. Aterian aikana ruokapuheilla rakennetaan tietoa monipuolisessa vuorovaikutuksessa, yhdessä toisten kanssa. Kouluruokailuun yhdistyy eri ikäkausina luontevasti erityyppistä tapakasvatusta. Tuloksena on parhaimmillaan kaikille osallistujille miellyttävä, virkistävä ja rentouttava, jokapäiväinen odotettu ateriahetki.
Pieni ottaa isosta mallia
Kouluruokailussa korostuvat paitsi aikuisen esimerkki, myös sukupolvien jatkumo. Tärkeintä on, että koulussa ymmärretään yhteisesti kauniin käytöksen arvo ja osataan siirtää opittu omaan elämään käytännössä. Hyviä tapoja ja kohteliaisuutta voi oppia vain niitä arvostavassa ja toteuttavassa ympäristössä. Opettajat ja muu henkilöstö toimivat elävinä esimerkkeinä myönteisestä suhtautumisesta kouluruokailuun, hyvistä ruokailutavoista ja ravintotottumuksista kasvattajan ja aikuisen roolissaan – koulu työpaikkana sekä velvoittaa että antaa oivallisen mahdollisuuden erityisesti tapakasvatukseen osana kouluruokailun ohjausta. Koulun vanhimmat oppilaat voivat oppia itsekin toimimalla esimerkkinä ja vertaistukena nuoremmille oppilaille.
Oppilaat odottavat, että he voisivat tuntea olonsa turvalliseksi, voisivat ymmärtää asioita ja oppisivat tekemään omassa elämässä eettisesti perusteltuja valintoja. Kun kouluruokailu on huomioitu pedagogisena toimintana koulun opetussuunnitelmassa, se on luontevasti tavoitteellinen osa koulun kasvatuksellista toimintakulttuuria, arkipäivän hyviä tapoja ja ruokasivistystä.