Kun kysymme toisiltamme arjen keskellä, mitä kuuluu, moni vastaa "kiirettä pitää". Kiire ja uupumus tuntuvat olevan ajassamme enemmän sääntö kuin poikkeus. Suorittamista joskus myös ihannoidaan.

Ehkä emme tunnista sitä, mikä meille on oikeasti tärkeintä, tai emme aina huomaa pysähtyä arjen vaatimusten keskellä omaan hyvinvointiimme. Kiireestä palautumisessa keskeistä on huomata meille tärkeiden asioiden tasapaino elämässä. 

Monelle syöpään sairastuminen pakottaa pysähtymään. Kun sairaus pysäyttää arjen sellaisena kuin sitä on siihen asti tottunut elämään, voi myös käydä niin, että seurauksena oppii paremmin huomaamaan sen, mihin elämässä haluaa keskittyä ja mitkä asiat on syytä jättää pois. 

Toisaalta myös palautuminen voi johtaa suorittamiseen: ajassamme on tyypillistä trendi, että elämästä pitäisi elää "parasta mahdollista versiota", jolloin rentoutuminen itsessään voi muuttua suorittamiseksi. Siksi palautumisen kannalta tärkeää on osata tunnistaa ne hetket, joissa kokee itse, että rauhoittuu, rentoutuu, pysähtyy ja "on vain" suorittamatta mitään tai tavoittelematta mitään. 

Mistä tunnistaa, että palautumiseen olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota?